Realiteetit vs haaveet

Masennuslääkkeet eivät auta ja elämässä ei ole enää mitään merkitystä, joten ei ole minkäänlaisia haaveita. En näe itselläni tämän kummempaa tulevaisuutta. Kulutan vain aikaa niin kauan, että kuolen.

Haaveilen että voisin hoitaa esim karhuja työkseni ja oma pieni nettikauppakin olisi kiva

Haaveilen tuvasta !! Ja marjapuskista !!!

Haaveilen, että muuttaisin erilaiseksi kuin nyt olen, sosiaalisemmaksi. Tuskin kelpaan hänelle tällaisena.

Olen ollut 46 vuotta naimisissa ja jo muutaman vuoden huomannut tai oikeestaan aina tiennyt ,että olisi pitänyt uskoa äitiäni ja siskoani , eikä mennä tuo miehen kanssa. Mutta tässähän sitä on ollut ja yhä enemmän vain alkanut tuntua, kun älyäisin tästä lähteä. Mutta kun ei saa itseään irti.
Yleensä olen ollut sitä mieltä, että kerran on papin edessä luvattu, niin ei saa erota, mutta sitten on alkanut tuntua että jos vanhuuttaan mies epäilee , että aivan kuin olisin ollut jo vuosikymmeniä jonkun muiden kanssa, niin ehkä alkaisi aika ollakin ja hävitä tästä. Eli haaveeni on ehkä se,e ttä tulisi joku "rinssi" joka veisi pois. ei vaan ole vielätullut.

Toivottavasti haaveesi toteutuu!Saanko kysyä, millä tavoin yrität saada elämästä paremman otteen?Onko sinulla läheisiä, ketkä pystyvät olemaan tukena ja turvana?

Haaveilen, että minulle selviäisi, olenko hänelle oikeasti tärkeä.
Olisi myös hauska tietää, onko hän koskaan ajatellut että meidän välinen juttu olisi realistinen jos kumpikin olisi vapaa sille.

Haaveilen oikeasta työpaikasta oikealla palkalla joka vastaa koulutustani ja jolla voin osallistua perheeni päivittäisiin menoihin ja kenties uskaltaa ostaa jotain isompaa tarvetta varten.......mutta ehdin kuolla ennen sitä....ehkä seuraavassa elämässä jos uskoo inkarnaatioon ym.

Realiteetit eivät jää vain haaveeksi

Älä hyvä ihminen itteäs tapa. Ei se sota kaikkia kaipaa. Voi elää ihan ok elämän vaikkei olekaan oravanpyörässä joko kyvyttömyyttään ja/tai kelpaamattomuuttaan. 💜

Haaveile että pääsisin upeaan kuntoon, parempaan kun koskaan! Lisäksi olen haaveillut luovaan juttuuni liittyvästä kehityksestä. Henkisesti haaveilen entistä rakkaudellisemmasta ja kiltimmästä minusta, joka rakastaa Jumalaa ja jaksaa toivoa, että tämä sotahulluus ja ihmisten ahneus ja kovuus päättyy tai ainakin vähenisi.

Maailmassa voisi elää rauhassakin, ilman, että kenenkään tarvitsee kuolla turhaan. Eikä raha tee ketään todella onnelliseksi, vaan muut asiat.

Haaveilen pääseväni normaalipainoon ja avautumaan elämälle kunnolla.

Kannattaa vaihtaa haaveet unelmiksi unelmat on helpommin toteutettavissa ainoa mikä rajoittaa on sen hetkinen tilanne johtu se työstä tai jostain muusta syystä mu unelmasta ei luovu niin helposti kuin haaveesta siksi tuo auto mikä mulla ny on oli pikkupojan haave jonka toteutin kuitenkin kun siihen oli mahdollisuus mu sillai ei ollu itselle merkitystä olisinko sitä koskaan saanu hankittua

Minä oon joutunut luopumaan yhdestä ihmisuhteesta koska mun aikuisten oikeat realiteetit ei riittänyt haaveiltuun tasoon .
Ja muutenkin niis haaveissa oli puolia joita en oikeasti edes olisi halunnut toteuttaa.

Sen sijaan teen pieniä haaveita unelmia kyllä
Mihin mun realiteetti ja vointi riittää sairauksienki kanssa.
Oon realisenpi ,rehelisempi ja selkeämpi kuin
Ikinä ... Vaikka asian oppimiselle oli aika kova
Hinta 💔.
Elämä jatkuu muiden suunnitelmien ja asioiden parissa silti

Haaveilen ikuisesta rakkaudesta.

Ollut pidemmän aikaa väsynyt, joten en ole oikeastaan haaveillut muusta kuin siitä, etten sairastuisi vakavasti. Se selviää, kunhan käyn tutkimuksissa.

En ymmärrä näitä kaulakiikkupuheita yhtään. Johtuu varmasti siitä, että itse uskon Jumalaan ja iankaikkiseen elämään.