Lahti joutuu sodan kynsiin

Kannattaisiko muistaa ottaa ne lääkkeesi ettet vielä pahemmin sekoa (jos se on mahdollista),

Kesäl mie olin Niemessä, Polttimolla, siäl missä Joutjoki lasketuu Vesijärvee. Oli semmone aamu-öyli, ettei oikee tienny, oliko yö vai päivä – täysikuu paistel kirkkaasti, mutta aurinko jo kurkistel metsän takkaa.

Siin mie istuin kivellä, kahvikuppi käes, kun yhtäkkii kaikki äänet lakkas. Ei linnut, ei hyttyset, ei mitää. Vain pieni suhina kuului, semmone kun tuuli kävis lehtien lomassa, muttei ollu tuulta.

Mie nousin seisomhaan ja kattelin ylös – ja mitä mie näinkää! Taivaal leiju semmone outo alus, kuin hopeinen kivi ois lähteny lentoon. Se ei pitäny ääntäkää, vaan liikku hiljaa ja sulavasti, niinko ois tanssinu ilmas.

Mie tartuin äkkiä kännykkääni ja just just kerkisin nappasemmaa kuvan siit ennen ku se hävis, kuin ois nielaistu taivahan sinnee. Ja ku se oli poissa, kaikki alako taas – linnut laulo, joki solis, hyttyset inis. Niinko ei ois mittää tapahtunukkaa.

Mut mie tiijän mitä mie näin. Ja se kuva… https://aijaa.com/Slcwsi