Jos uskot että mielenterveys on sitä että henkinen kipu ja kärsimystä puuttuu tulet aina voimaan huonosti. Jos sinulle on myyty ajatus että mielenterveys on sitä ettet koe kärsimystä, älä usko sitä. Mikään lääke ei auta välttämään henkistä kipua.
Emme voi välttää henkistä kipua ja kärsimystä elämässämme
Anonyymi-ap
19
97
Vastaukset
- Anonyymi
Ahdistus voi olla tärkeä asia siinä suhteessa, että osaamme reagoida uhkiin elämässämme. Ahdistus voi viestittää hyvinvointiamme sabotoivista elintavoista. Tietysti siinä vaiheessa ahdistus voi muuttua lamaannuttavaksi jos se alkaa estää toimintaamme. Ahdistukselle voi kuitenkin myös yrittää tehdä jotain. Esim. jättää kaikenlaiset stimulantit pois (kofeiini, nikotiini, liika sokeri), antaa keholle rakennuspalikoita mitä se tarvii ja huolehtia suoliston hyvinvoinnista (esim probioottien on nähty vaikuttavan myös mieleen) millä voi olla tyynnyttävä vaikutus myös mieleen jal ahdistustasoihin. Voi opetella erilaisia hermostoa rauhoittavia harjoitteita ja korjata suuntaa. Esim. on selvää että ylistimuloiva elämä jossa ei saa tarpeeksi levoa johtaa hermoston ylivireyteen ja sitä kautta esim ahdistustasojen nousuun ja silloin järkevä toimenpide on rauhoittaa elämää ja hermostoa. Jos joku tietty asia ahdistaa hirveästi, altistamisharjoitteet voivat auttaa hermostoa huomaamaan että asiassa ei olekaan mitään vaaraa. Joskus myös ahdistus voi olla kompassi siinä millainen elämä on meitä varten ja millainen ei ole meitä varten. Joskus voi oikeasti olla syytä valita ns. "hitaampi elämä" ja vaikkapa työ joka ei kokoajan vaadi tietynlaista maskaamista tai yliyrittämistä oman hermoston ollen kokoajan sekaisin. Itsensä lääkitseminen ei aina ole kestävä ratkaisu eikä se ratkaise pohjimmaisia ongelmia. Kannattaa myös tiedostaa erilaisten aineiden vaikutus ahdistustasoihin - esim. lääkkeet, sopimattomat lisäravinteet, etenkin keinotekoiset lisäaineet (se lisäaine joka aiheuttaa lapsella ylivilkkautta ei välttämättä sovi ahdistuneelle). Prosessoitu ravintorikas ruoka on kaiken perusta ja pelkkä ruokavalion ja elintapojen muutos voi oikein toteutettuna oikealla ymmärryksellä vaikuttaa kaikkeen elämässämme - uneen, palautumiseen ja ahdistustasoihin.
Myös masennuksella voi olla oikeasti myös funktio, pysäyttää ihminen elämässä, laittaa tekemään muutoksia elämäänsä. Esim pitkittyneen stressin jälkeen kun stressi laukeaa, ihmisen hermosto voi olla tietyllä tavalla alivireä. Voi olla tietyllä tavalla "kuollut olo" mikä voi muistuttaa masennusta.. Se voi olla täysin luontainenkin reaktio kovaan stressiin jossa elimistö tietyllä tapaa stoppaa ylistressaavan toiminnan ja hermosto hakee tasapainoa. Elimistö voi "pakottaa lepäämään" niin että erilaiset virikkeet eivät samalla tapaa kiinnosta.
Masennus voi olla myös mielen konflikti mikä mielen pitää ratkaista. Esim. se että hyväksyy vaikkapa jonkun asian elämässänsä ja tekee sen kanssa rauhan. Masennuksella miellettiin ennen olevan ennen Prozac-aikaa hyvä spontaani paranemisennuste.
Autonomisen hermoston ymmärtäminen voi auttaa sekä masennuksessa että masennuksessa. Autonomisessa hermostossa on kaksi haaraa, sympaattinen, "kiihdyttävä hermosto", "kehon kaasu". Parasympaattinen hermosto "lepohermosto, kehon jarru". Hyvinvoivassa kehossa ja mielessä kumpikaan näistä ei ole vallitseva vaan ne toimivat balanssissa. Kova stressi voi saada sympaattisen hermoston jumiutumaan hallitsevaan tilaan. Tästä oireena voi olla levottomuus ja ahdistus. Meidän kehossamme on myös taistele pakene tila joka voi yliaktivoitua esim trauman seurauksena. Tällöin toimenpiteenä on hermoston rauhoittaminen säännöllisellä harjoittelula. Tämä lienee syytä tehdä myös muissa hermoston ylivireystapauksissa. - Anonyymi
Elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä, se on ihan normaalia.
Jos olisi jatkuvasti tasaista, siinä olisi jotain outoa. Henkistä kipuakin voi oppia kestämään paremmin, se on ihmisestä kiinni.- Anonyymi
Väittäisin että resilienssi kehittyy miltei vääjäämättä ihmiselämän aikana, jolloin jatkuvasti harjoittelee erilaisten vastoinkäymisten kohtaamista ja niihin rakentavampaa suhtautumista. Ihminen voi tehdä virheitä kärsimykseen suhtautumisessa (esim turvautuu päihteisiin) mutta elämän opettaessa oppii muita keinoja. Harva välttyy kärsimykseltä, jota aiheuttaa esim menetykset ja kehon rappeutuminen. Siksi nuorena ja vielä ymmärtämättömänä pitkäaikaislääkitysten aloittamisessa on riskinsä. Meillä ei ole vielä nuorena sitä ymmärrys- ja tietopohjaa, ja pahimmillaan lääkitys sotkee kehitysprosessia jossa tarvitaan koko tunne-elämä, ei jotain leikattua versiota siitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väittäisin että resilienssi kehittyy miltei vääjäämättä ihmiselämän aikana, jolloin jatkuvasti harjoittelee erilaisten vastoinkäymisten kohtaamista ja niihin rakentavampaa suhtautumista. Ihminen voi tehdä virheitä kärsimykseen suhtautumisessa (esim turvautuu päihteisiin) mutta elämän opettaessa oppii muita keinoja. Harva välttyy kärsimykseltä, jota aiheuttaa esim menetykset ja kehon rappeutuminen. Siksi nuorena ja vielä ymmärtämättömänä pitkäaikaislääkitysten aloittamisessa on riskinsä. Meillä ei ole vielä nuorena sitä ymmärrys- ja tietopohjaa, ja pahimmillaan lääkitys sotkee kehitysprosessia jossa tarvitaan koko tunne-elämä, ei jotain leikattua versiota siitä.
Ja koskaan ei ole välttämättä valmis kohtaamaan omat rajat ylittävää kärsimystä. Se voi tuntua musertavalta. Esim suuri menetys, samalle ihmiselle kumuloitunut epäonni tai esim iso negatiivinen elämänmuutos tai jonkun kapasiteetin menetys ynnä muu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja koskaan ei ole välttämättä valmis kohtaamaan omat rajat ylittävää kärsimystä. Se voi tuntua musertavalta. Esim suuri menetys, samalle ihmiselle kumuloitunut epäonni tai esim iso negatiivinen elämänmuutos tai jonkun kapasiteetin menetys ynnä muu.
Siihen reaktio on sitten alakulo, asiassa rypeminen ja voi tulla jopa tunne ettei jaksa jatkaa eteenpäin enää. Mutta kun löytää jotain uutta, tai tulee sinuiksi asian kanssa paremmin, huomaa että elämässä voi olla jotain jäljellä. Elämä voi olla huomattavan rankkaa silti, eikä todellakaan helppoa. Se on valitettavasti se mitä elämä on. Se on kaukana reilusta. Tuntuu kuin siihen olisi ohjelmoituna koettelu ja kärsimys joka lisääntyy iän myötä. Loppupeleissähän kaikki on kuitenkin päänsisäistä, eli ihmisen reaktiota asiaan. Asiat vain tapahtuvat, se mikä niistä tekee kuormittavaa on suhtautuminen niihin ja ihminen tunteillaan määrittää sen miten asiaan suhtautuu. En siis sano että kärsimystä voi taikoa pois, mutta sen äärellä voi olla myös sitä neutraalimmin tarkkaillen, meditoiden ja hyväksyntää harjoittaen. Jotkut asiat elämässä tosin voivat olla niin rankkoja että se on helpommin sanottu kuin tehty että niiden käsittelyssä pääsee tuolle tasolle.
- Anonyymi
Itse olen kovia kokenut, sekä psykiatrian puolella kuin myös somaattisella.
Ollut monissa leikkauksissa, aina tullut jotain komplikaatioita operaatioiden yhteydessä, mikään ei ole mennyt niin kuin olisi suotavaa.
Resilienssiä siinä todellakin tarvitsee, joskus tuntunut, että kaikki sattuu ja tapahtuu samalla ihmiselle, mutta se on ilmeisesti minun osani elämää, kohtaloa tai mitä ikinä onkaan.
En ajattele elämää kärsimyksenä, en kärsi vaikka asiat eivät ole hyvin. Toisekseen en myöskään koskaan sano, että taistelisin elämässä. Jos kokisin, että elämä olisi taistelua, tuntuisi siltä, että koko ajan pitäisi yrittää jotain, mutta mitä ?
Paljon kokeneena ja kaikenlaisten sattumien jälkeen olen tyytyväinen, että on kuitenkin vielä elämää, vaikka se ei enää niin hyvää olekaan.
Parempi keskittyä ajattelemaan, mitä vielä on jäljellä, mihin vielä pystyy, eikä murehtia sellaisia, mitä ei enää ole, tai mikä ei enää onnistu.- Anonyymi
Monet joutuu esim kroonikkosairaina taistelemaan arjessa että selviytyy yhteiskunnan velvoitteista jos ei ole irronnut esim eläkettä.
- Anonyymi
En siis promotoi buddhalaisuutta mutta olen kiinnostunut uskontojen näkemyksistä kärsimyksestä. Buddhalaisuuden mukaan elämässä on kärsimystä, joka voi ilmetä monin eri tavoin, kuten fyysisenä kipuna, emotionaalisena tuskana tai tyytymättömyytenä.
Kärsimyksen syynä on haluaminen ja kiinnittyminen. Ihmiset kärsivät, koska he haluavat asioita, jotka eivät ole pysyviä tai saavuttamattomia, ja koska he vastustavat asioita, joita he eivät halua. Esim. tällaiset ajatukset eivät sisälly psykiatrian ajatteluun kärsimyksestä.
Kärsimyksen lopettamisen totuus on että Kärsimyksen voi lopettaa. Tämä tapahtuu irrottautumalla haluamisesta ja kiinnittymisestä.
Tie kärsimyksen lopettamiseen on kahdeksanosainen polku joka sisältää erilaisia osasia kuten oikean näkemyksen, oikean aikomuksen, oikean puheen, oikean teon, oikean elannon, oikean ponnistuksen, oikean tarkkaavaisuuden ja oikean keskittymisen.
Tässä vaiheessa mennään siis jo aika syvälle buddhalaisuuteen.
Buddhalaisuudessa kärsimyksen tunnistaminen ja ymmärtäminen ovat tärkeitä askeleita kohti valaistumista ja sisäistä rauhaa. Kärsimyksen hyväksyminen ja siihen suhtautuminen myötätuntoisesti ovat keskeisiä elementtejä buddhalaisessa käytännössä. Kärsimyksen ymmärtäminen auttaa yksilöitä löytämään rauhan ja onnellisuuden, joka ei riipu ulkoisista tekijöistä.- Anonyymi
Psykiatriassa taas usein kärsimystä pyritään kyllä ymmärtämään yksilön elämässä ja tavallaan pyritään ratkaisemaan kärsimyksen syitä oireiden sijaan (vaikka usein hoidetaan oireita) mutta ei välttämättä oteta filosofisesti kantaa siihen mikä aiheuttaa kärsimystä yleisesti elämässä paitsi lääketieteellisessä näkökulmassa. Tämä filosofinen pohdinta kärsimyksestä jää esim terapeutin ja asiakkaan välille. Terapiassa voidaan pohtia sitä että mikä esim yhteiskunnassa aiheuttaa kärsimystä (sikälimikäli päästään sairausajattelua pitemmälle) tai mikä esim ihmisen omassa toiminnassa tai arvoissa tai ajattelussa aiheuttaa kärsimystä. Kärsimyksen ajatellaan usein linkittyvän "mielen sairauteen" mikä on siis usein aivoihin liittyvä sairastamisen tila johon usein liittyy kärsimyksen tunne ja ihmisten erilaisia kärsimyksiä on niputettu listoihin. Psykiatria ei ota kantaa esim siihen että ihminen kärsii vaikkapa siksi että asiat ei ole pysyviä, kuolevaisuutensa tai muiden kuolevaisuuden vuoksi (vaikka kuolemat nähtäisiin siis sairauksien riskitekijöinä) tai koska hän kiinnittyy liikaa materiaalisiin asioihin. Usein psykiatriassa kärsimys on peräisin rikkinäisistä aivoista jota pitää muokata erilaisilla operaatioilla jotka saattavat leikata pois ihmisen kapasiteettia kokea tunteitansa jotta ihminen pystyy pakenemaan kärsimystä. Tämä voi opettaa ihmisen käsittelemään tunteitansa lääkkeillä muttei välttämättä oikeasti käsittelemään suhtautumistaan kärsimykseen tai käsittelemään tunteitansa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatriassa taas usein kärsimystä pyritään kyllä ymmärtämään yksilön elämässä ja tavallaan pyritään ratkaisemaan kärsimyksen syitä oireiden sijaan (vaikka usein hoidetaan oireita) mutta ei välttämättä oteta filosofisesti kantaa siihen mikä aiheuttaa kärsimystä yleisesti elämässä paitsi lääketieteellisessä näkökulmassa. Tämä filosofinen pohdinta kärsimyksestä jää esim terapeutin ja asiakkaan välille. Terapiassa voidaan pohtia sitä että mikä esim yhteiskunnassa aiheuttaa kärsimystä (sikälimikäli päästään sairausajattelua pitemmälle) tai mikä esim ihmisen omassa toiminnassa tai arvoissa tai ajattelussa aiheuttaa kärsimystä. Kärsimyksen ajatellaan usein linkittyvän "mielen sairauteen" mikä on siis usein aivoihin liittyvä sairastamisen tila johon usein liittyy kärsimyksen tunne ja ihmisten erilaisia kärsimyksiä on niputettu listoihin. Psykiatria ei ota kantaa esim siihen että ihminen kärsii vaikkapa siksi että asiat ei ole pysyviä, kuolevaisuutensa tai muiden kuolevaisuuden vuoksi (vaikka kuolemat nähtäisiin siis sairauksien riskitekijöinä) tai koska hän kiinnittyy liikaa materiaalisiin asioihin. Usein psykiatriassa kärsimys on peräisin rikkinäisistä aivoista jota pitää muokata erilaisilla operaatioilla jotka saattavat leikata pois ihmisen kapasiteettia kokea tunteitansa jotta ihminen pystyy pakenemaan kärsimystä. Tämä voi opettaa ihmisen käsittelemään tunteitansa lääkkeillä muttei välttämättä oikeasti käsittelemään suhtautumistaan kärsimykseen tai käsittelemään tunteitansa.
Psykiatriassa kärsimys liittyy vahvasti ihmisen psykologiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin. Kärsimys voi ilmetä monilla eri tavoilla, kuten ahdistuksena, masennuksena, trauman seurauksena tai psykosomaattisina oireina. Kärsimyksen taustalla voidaan nähdä olevan psykologisia, biologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Perinnöllisyys,aivokemiat ja ympäristötekijät vaikuttaa siihen miten ihminen kokee kärsimyksensä.
Kärsimykseen liittyy ajatus siitä mikä on elämän merkitys ja tarkoitus. Erilaisissa psykologisissa teorioissa voidaan käsitellä tätä aihetta.Mindfullness ajattelussa kärsimys hyväksytään osaksi elämää, sitä ei paeta vaan opetellaan kohdistamaan huomiota siihen miten se kohdataan, miten siihen reagoidaan.
Terapiassa voidaan käsitellä kärsimystä keskustelemalla ja esim traumoja purkamalla.
Ihminen ymmärretään sosiaalisessa mielessä myös ja kärsimys voi vaikuttaa siihen että kykeneekö ihminen luomaan sosiaalisia suhteita ja sosiaalinen tuki voi auttaa kärsimykseen. Ihmisen voidaan nähdä kykenevän kehittymään kärsimyksen kautta ja kasvaa sitä kautta. Tällöin voi oppia itsestä ja oppia uusia selviytymiskeinoja. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatriassa kärsimys liittyy vahvasti ihmisen psykologiseen ja emotionaaliseen hyvinvointiin. Kärsimys voi ilmetä monilla eri tavoilla, kuten ahdistuksena, masennuksena, trauman seurauksena tai psykosomaattisina oireina. Kärsimyksen taustalla voidaan nähdä olevan psykologisia, biologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Perinnöllisyys,aivokemiat ja ympäristötekijät vaikuttaa siihen miten ihminen kokee kärsimyksensä.
Kärsimykseen liittyy ajatus siitä mikä on elämän merkitys ja tarkoitus. Erilaisissa psykologisissa teorioissa voidaan käsitellä tätä aihetta.Mindfullness ajattelussa kärsimys hyväksytään osaksi elämää, sitä ei paeta vaan opetellaan kohdistamaan huomiota siihen miten se kohdataan, miten siihen reagoidaan.
Terapiassa voidaan käsitellä kärsimystä keskustelemalla ja esim traumoja purkamalla.
Ihminen ymmärretään sosiaalisessa mielessä myös ja kärsimys voi vaikuttaa siihen että kykeneekö ihminen luomaan sosiaalisia suhteita ja sosiaalinen tuki voi auttaa kärsimykseen. Ihmisen voidaan nähdä kykenevän kehittymään kärsimyksen kautta ja kasvaa sitä kautta. Tällöin voi oppia itsestä ja oppia uusia selviytymiskeinoja.Luterilaisuudessakin kärsimys nähdään osana ihmisen elämää ja raamatussa on kertomuksia kärsimyksestä ja se on osa ihmisen langennutta tilaa ja se voi liittyä syntiin. Kärsimys nähdään kuten humanistisessa käsityksessä kasvun ja kypsymisen välineenä joka auttaa ymmärtämään itseä ja Jumalaakin paremmin ja laittaa miettimään elämän tarkoitusta ja suuntaa. Jumalalta haetaan apua kärsimykseen ja Jumala on läsnä ihmisen kärsimyksessä. Jeesus kärsi ristillä ja se on osa kristinuskon kertomuksia ja se tarina tuo lohtua uskoville koska Jumala jakaa ihmisen kärsimyksen. Kristinusko puhuu toivosta ja lohdusta. Suuressakin kärsimyksessä on lupauksia ikuisesta elämästä ja siitä että Jumala on armollinen mikä voi auttaa kestämään vaikeuksia.
Kuten psykiatriassakin myös uskonnossa voidaan yhteisössä antaa ihmiselle psykososiaalista tukea kestää kärsimystä ja ihmiset voi myös jakaa taakkoja toisilleen kuin jotkut vertaiset psykiatriassa. Psykiatriassa taas enemmän jaetaan taakkoja toiselle joka vain kuuntelee. Rukoilu voi auttaa kestämään kärsimystä ja kääntymään Jumalan puoleen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luterilaisuudessakin kärsimys nähdään osana ihmisen elämää ja raamatussa on kertomuksia kärsimyksestä ja se on osa ihmisen langennutta tilaa ja se voi liittyä syntiin. Kärsimys nähdään kuten humanistisessa käsityksessä kasvun ja kypsymisen välineenä joka auttaa ymmärtämään itseä ja Jumalaakin paremmin ja laittaa miettimään elämän tarkoitusta ja suuntaa. Jumalalta haetaan apua kärsimykseen ja Jumala on läsnä ihmisen kärsimyksessä. Jeesus kärsi ristillä ja se on osa kristinuskon kertomuksia ja se tarina tuo lohtua uskoville koska Jumala jakaa ihmisen kärsimyksen. Kristinusko puhuu toivosta ja lohdusta. Suuressakin kärsimyksessä on lupauksia ikuisesta elämästä ja siitä että Jumala on armollinen mikä voi auttaa kestämään vaikeuksia.
Kuten psykiatriassakin myös uskonnossa voidaan yhteisössä antaa ihmiselle psykososiaalista tukea kestää kärsimystä ja ihmiset voi myös jakaa taakkoja toisilleen kuin jotkut vertaiset psykiatriassa. Psykiatriassa taas enemmän jaetaan taakkoja toiselle joka vain kuuntelee. Rukoilu voi auttaa kestämään kärsimystä ja kääntymään Jumalan puoleen.Ihmiset on siis hakeneet sekä psykiatriasta että uskonnoista apua kärsimyksen tunteen käsittelyyn.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luterilaisuudessakin kärsimys nähdään osana ihmisen elämää ja raamatussa on kertomuksia kärsimyksestä ja se on osa ihmisen langennutta tilaa ja se voi liittyä syntiin. Kärsimys nähdään kuten humanistisessa käsityksessä kasvun ja kypsymisen välineenä joka auttaa ymmärtämään itseä ja Jumalaakin paremmin ja laittaa miettimään elämän tarkoitusta ja suuntaa. Jumalalta haetaan apua kärsimykseen ja Jumala on läsnä ihmisen kärsimyksessä. Jeesus kärsi ristillä ja se on osa kristinuskon kertomuksia ja se tarina tuo lohtua uskoville koska Jumala jakaa ihmisen kärsimyksen. Kristinusko puhuu toivosta ja lohdusta. Suuressakin kärsimyksessä on lupauksia ikuisesta elämästä ja siitä että Jumala on armollinen mikä voi auttaa kestämään vaikeuksia.
Kuten psykiatriassakin myös uskonnossa voidaan yhteisössä antaa ihmiselle psykososiaalista tukea kestää kärsimystä ja ihmiset voi myös jakaa taakkoja toisilleen kuin jotkut vertaiset psykiatriassa. Psykiatriassa taas enemmän jaetaan taakkoja toiselle joka vain kuuntelee. Rukoilu voi auttaa kestämään kärsimystä ja kääntymään Jumalan puoleen.Kärsimys, tai traumat eivät jalosta ihmistä, eikä tee ihmisestä parempaa ihmistä. Siis välttämättä.
Psykiatriassa ei minun mielestäni pystytä, tai sitten ei edes haluta lievittää ihmisen kokemaa kärsimystä, koska se ei kykene sairauskeskeisen ajattelun takia näkemään oireiden syiden taakse.
Markkinoilla olevat psyykelääkkeet voivat korkeintaa lievittää oireita, mutta oireiden taustalla, tai elämässä pielessä olevia syitä ne eivät korjaa, eivätkä poista niiden syitä.
Tästä syystä psykiatria epäonnistuu täysin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kärsimys, tai traumat eivät jalosta ihmistä, eikä tee ihmisestä parempaa ihmistä. Siis välttämättä.
Psykiatriassa ei minun mielestäni pystytä, tai sitten ei edes haluta lievittää ihmisen kokemaa kärsimystä, koska se ei kykene sairauskeskeisen ajattelun takia näkemään oireiden syiden taakse.
Markkinoilla olevat psyykelääkkeet voivat korkeintaa lievittää oireita, mutta oireiden taustalla, tai elämässä pielessä olevia syitä ne eivät korjaa, eivätkä poista niiden syitä.
Tästä syystä psykiatria epäonnistuu täysin.Oireiden hoito on sitä lievittämistä, mutta kukaan toinen ei voi poistaa ihmisen kärsimystä, ei voi poistaa ihmisen ajattelutapaa, ei voi tuntea tunteita toisen puolesta.
Ammattilaisten tehtävänä on antaa työkaluja sairaalle, potilaalle, jotta hän voi oppia itse käsittelemään tunteitaan ja ajatuksiaan. Se on aivotyöskentelyä, samalla oppii itsestään koko ajan uutta.
Olen ajatellut, että elämä on ihmiselle tutkimusmatka omaan itseen, jatkuvaa tutustumista itseen, ja omiin aivoituksiin. Mitä enemmän oivaltaa itsessään uutta/uusia asioita, sitä helpompaa on ymmärtää itseään.
- Anonyymi
Toiset näkevät kaikissa mahdollisuuksissakin vaikeuksia, toiset taas kaikissa vaikeuksissakin mahdollisuuksia.
Vaikeuksia ja kärsimyksiä tulee eteen ihan jokaiselle, se on osa elämää. Ei elämä pelkkää juhlaa ole kenellekään. Jos sellaista odottaa, järkyttyy ja traumatisoituu varmasti.- Anonyymi
"Toiset näkevät kaikissa mahdollisuuksissakin vaikeuksia, toiset taas kaikissa vaikeuksissakin mahdollisuuksia."
Miksi? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Toiset näkevät kaikissa mahdollisuuksissakin vaikeuksia, toiset taas kaikissa vaikeuksissakin mahdollisuuksia."
Miksi?Siksi, koska olemme yksilöitä, olemme erilaisia jokainen, omanlaisiamme.
- Anonyymi
Voisiko joku kertoa, miksi fyysiset kivut aiheuttavat myös henkistä kärsimystä ja kipua?
- Anonyymi
Siksi, koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen, psyyke vaikuttaa fysiikkaan, ja fyysinen vointi psyykeen.
Mielen voidessa huonosti, voi tulla fyysisiäkin oireita ilman näkyvää syytä. Ja jos on fyysisiä kipuja, väsymystä, ym. tuleehan se ajan myötä myös henkisesti raskaaksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persut romahti Haapaveellä, kiitos Ilkka!
Persut saivat historiallisen tappion haapaveellä! Kiitos Ilkka!1142581- 842231
Nyt tiedän
Että joku on lahjonut jonkun tai olemme idiootteja. Nuo kokkareiden päsmärit tuli valituksi valtuustoon. Onnea vaan kai641752- 561737
- 1641661
Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1581536Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I461526- 1181280
Paraneeko ilmapiiri nyt?
Paraneeko kunnallispolitiikan ilmapiiri nyt kun persuilla meni vaalit päin pers3ttä ja änkyräpersut tipahtivat vilttiket281229Jokainen suomalainen on velvollinen puolustamaan Suomea
Kaikilla Suomen kansalaisilla on maanpuolustusvelvollisuus eli velvollisuus osallistua Suomen puolustamiseen. Miesten m3561223