Millainen todellisuus kelpaisi nykyiselle tiedeyhteisölle?

B:
"Esim. sekä fysikalismi että idealismi ovat molemmat metafyysisiä hahmotuksia samoin kuin uskonnoissa ja tieteissä postuloidut entiteetit."

Kolmanneksi tällainen päätelmä ei johda mihinkään (jos harrastaa dogmeja, niin siitä voi tulla koko elämän ajan toistettu uskontunnustus). Koska abstrakti ominaisuus 'olla metafyysinen' ei aiheutta suunnanmuutoksia perusajatteluun. Varsinkaan jos metafyysinen on kaikkialla eikä ohjaa mistään mihinkään.

Ismit eivät ole automaattisesti esimerkkejä loogisesta prosessista. Minkä lisäksi ei ole puolestaan niin, että jokin ismi, kuten nuo, ovat automaattisesti läsnä loogisessa prosessissa, ja että sitä kautta olisit saanut tungettua niihin metafysiikkaa.

B:
"Jonkinlaisen instrumentalismin avulla voi yrittää hahmottaa ilmiöitä eli rekisteröidä pelkkiä mittarilukemia ja sitten yrittää rakentaa matemaattinen malli löydetyistä säännönmukaisuuksista sillä oletuksella että ne säännönmukaisuudet ovat riittävän stabiileja..."

Pieni ilmoitus tähän. Jos tekee mittauksia esim. minuutin ajalta, ja tekee mallin tai pelkän yksittäisen käyrän, joka sopii mittauksiin (vs. differentiaaliyhtälön tms.), niin silloin tehty työ on jo stabiili tuon yhden historialllisen minuutin ajan, tai saman verran stabiili kuin mitä kohde on yhden minuutin ajan, ja sitä ei tarvitse miettiä. Mutta nyt tästä yhdestäkin minuutista, jonka jokin mielikuvituksellinen ihmiskunta on elänyt, voidaan virittää filosofinen keskustelu siitä, että mitä on olemassa ja mitä ei. Teet epärelevantelilla asioilla tosi hyvin työtä sen eteen, että mitään sellaista ei koskaan tulisi.

B:
"ja toimivat myös menneisyyden ja tulevaisuuden suhteen mikä ei ole mitenkään itsestäänselvää koska riittävän tarkkoja tieteellisiä mittaustuloksia on kerätty vasta n. parisataa vuotta"

Et maininnut itsekään aloitusviestissä sellaista ehtoa, että jokaisen mallin pitää olla tulevaisuudessa ja menneisyydessä sama. Jotta esim. voidaan sanoa kokeelliselle fysiikalle, että tästä lähtien ette saa yhtään rahaa mihinkään, koska ette voi tarvita sitä.

B:
"kaikki mittaukset tehdään aina lokaalisti eivätkä ne välttämättä ole yleistettävissä ajallis-paikallista mittaustapahtumaa laajemmaksi yleiseksi periaatteeksi."

Tämä on väärä sanamuoto. MIttauksen lokaalisuus antaisi ymmärtää, että jokainen mittaus pystyy kertomaan kohteen sijainnin äärettömän pienen pisteen tarkkuudella (tai jos mittaa muun suureen, niin se pystyisi väittämään olevansa suureen arvo jossain pisteessä, missä sen oletettiin olevan). Liikemäärän lokaali mittaus on Heisenbergin periaatteen vastainen eli ei edes teoriassa olemassa.

B:
"Tieteestä tulee aika helposti massiivista systemaattista itsepetosta jos pelkästään mukavuussyistä yritetään sulkea pois esim. tietoisuuden ja varsinkin ihmisten päämääräsuuntautuneen intention vaikutusta fysikaalisena koettuun ulkoiseen todellisuuteen ja näin on minusta jo tapahtunut sen jälkeen kuin ideologis-metafyysinen valta-asema siirtyi kirkolta tiedeyhteisölle 1800-luvulla."

No ei pidä paikkaansa, että tuota ennen kukaan ei olisi epäillyt tietoisuutesi kykyjä, tai sellaisen ihmiskunnan olemassaoloa, mitä pitäisit jostain ryhmäintentiosta heränneenä. Entä jos puhuisit meille, kuin olisimme antiikissa?

B:
"Ihmisluonne ei muutu vaikka valtavirran ideologiset ja metafyysiset sitoutumiset vaihtuvat vaan valta-asema korruptoi äärimmäisen helposti."

Tarkoitatko tällä sitä, että kuka tahansa, joka on kuin enemmistö, on vallassa, ja että korruptio on mielikuvituksellisten asioiden haalimista? Ja että sillä olisi ollut valtaa esim. antiikissa, joka ei uskonut tietoisuuteesi? Millä perusteella tiedetään kaikien tietoisten olentojen lukumäärä, koska sinäkin epäilet joskus jotain, etkä tiedä varmasti, kuinka moni tässä galaksissa olisi puolellasi? Eikö tässä ole myös demokratian vastainen viesti?

B:
"Tuossa edellä kommentoitiin kaukokatsomisesta ja siitä menetelmästä kannattaisi ottaa mallia"

Eikö 'kaukokatsominen menetelmänä' ole loogisesti pelkistettävissä pelkkään tavalliseen katsomiseen?

B:
" koska sen toimivuus perustuu kaksois-sokkoperiaatteeseen"

Tämä on pelkkää ihmiskulttuuria (ja lääketieteessä yleinen tapa), eikä itse kaukokatsomista. Kulttuurin voi pelkistää myös aivan muuksi kuin kaukokatsomiseksi.

2

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Esim. sekä fysikalismi että idealismi ovat molemmat metafyysisiä hahmotuksia samoin kuin uskonnoissa ja tieteissä postuloidut entiteetit."

Kolmanneksi tällainen päätelmä ei johda mihinkään (jos harrastaa dogmeja, niin siitä voi tulla koko elämän ajan toistettu uskontunnustus). Koska abstrakti ominaisuus 'olla metafyysinen' ei aiheutta suunnanmuutoksia perusajatteluun. Varsinkaan jos metafyysinen on kaikkialla eikä ohjaa mistään mihinkään.

Ismit eivät ole automaattisesti esimerkkejä loogisesta prosessista. Minkä lisäksi ei ole puolestaan niin, että jokin ismi, kuten nuo, ovat automaattisesti läsnä loogisessa prosessissa, ja että sitä kautta olisit saanut tungettua niihin metafysiikkaa.

B:
"Jonkinlaisen instrumentalismin avulla voi yrittää hahmottaa ilmiöitä eli rekisteröidä pelkkiä mittarilukemia ja sitten yrittää rakentaa matemaattinen malli löydetyistä säännönmukaisuuksista sillä oletuksella että ne säännönmukaisuudet ovat riittävän stabiileja..."

Pieni ilmoitus tähän. Jos tekee mittauksia esim. minuutin ajalta, ja tekee mallin tai pelkän yksittäisen käyrän, joka sopii mittauksiin (vs. differentiaaliyhtälön tms.), niin silloin tehty työ on jo stabiili tuon yhden historialllisen minuutin ajan, tai saman verran stabiili kuin mitä kohde on yhden minuutin ajan, ja sitä ei tarvitse miettiä. Mutta nyt tästä yhdestäkin minuutista, jonka jokin mielikuvituksellinen ihmiskunta on elänyt, voidaan virittää filosofinen keskustelu siitä, että mitä on olemassa ja mitä ei. Teet epärelevantelilla asioilla tosi hyvin työtä sen eteen, että mitään sellaista ei koskaan tulisi.

B:
"ja toimivat myös menneisyyden ja tulevaisuuden suhteen mikä ei ole mitenkään itsestäänselvää koska riittävän tarkkoja tieteellisiä mittaustuloksia on kerätty vasta n. parisataa vuotta"

Et maininnut itsekään aloitusviestissä sellaista ehtoa, että jokaisen mallin pitää olla tulevaisuudessa ja menneisyydessä sama. Jotta esim. voidaan sanoa kokeelliselle fysiikalle, että tästä lähtien ette saa yhtään rahaa mihinkään, koska ette voi tarvita sitä.

B:
"kaikki mittaukset tehdään aina lokaalisti eivätkä ne välttämättä ole yleistettävissä ajallis-paikallista mittaustapahtumaa laajemmaksi yleiseksi periaatteeksi."

Tämä on väärä sanamuoto. MIttauksen lokaalisuus antaisi ymmärtää, että jokainen mittaus pystyy kertomaan kohteen sijainnin äärettömän pienen pisteen tarkkuudella (tai jos mittaa muun suureen, niin se pystyisi väittämään olevansa suureen arvo jossain pisteessä, missä sen oletettiin olevan). Liikemäärän lokaali mittaus on Heisenbergin periaatteen vastainen eli ei edes teoriassa olemassa.

B:
"Tieteestä tulee aika helposti massiivista systemaattista itsepetosta jos pelkästään mukavuussyistä yritetään sulkea pois esim. tietoisuuden ja varsinkin ihmisten päämääräsuuntautuneen intention vaikutusta fysikaalisena koettuun ulkoiseen todellisuuteen ja näin on minusta jo tapahtunut sen jälkeen kuin ideologis-metafyysinen valta-asema siirtyi kirkolta tiedeyhteisölle 1800-luvulla."

No ei pidä paikkaansa, että tuota ennen kukaan ei olisi epäillyt tietoisuutesi kykyjä, tai sellaisen ihmiskunnan olemassaoloa, mitä pitäisit jostain ryhmäintentiosta heränneenä. Entä jos puhuisit meille, kuin olisimme antiikissa?

B:
"Ihmisluonne ei muutu vaikka valtavirran ideologiset ja metafyysiset sitoutumiset vaihtuvat vaan valta-asema korruptoi äärimmäisen helposti."

Tarkoitatko tällä sitä, että kuka tahansa, joka on kuin enemmistö, on vallassa, ja että korruptio on mielikuvituksellisten asioiden haalimista? Ja että sillä olisi ollut valtaa esim. antiikissa, joka ei uskonut tietoisuuteesi? Millä perusteella tiedetään kaikien tietoisten olentojen lukumäärä, koska sinäkin epäilet joskus jotain, etkä tiedä varmasti, kuinka moni tässä galaksissa olisi puolellasi? Eikö tässä ole myös demokratian vastainen viesti?

B:
"Tuossa edellä kommentoitiin kaukokatsomisesta ja siitä menetelmästä kannattaisi ottaa mallia"

Eikö 'kaukokatsominen menetelmänä' ole loogisesti pelkistettävissä pelkkään tavalliseen katsomiseen?

B:
" koska sen toimivuus perustuu kaksois-sokkoperiaatteeseen"

Tämä on pelkkää ihmiskulttuuria (ja lääketieteessä yleinen tapa), eikä itse kaukokatsomista. Kulttuurin voi pelkistää myös aivan muuksi kuin kaukokatsomiseksi.

2

Lue lisää

B:
"jossa yritetään sulkea kognitiosta pois ns. analyyttinen peite (analytical overlay) eli kaikki mahdolliset ennakko-oletukset ja luottaa pelkästään omaan intuitioon ja vaikutelmiin jotka eivät ole älyllisiä ja egoon liittyviä vaan kehon aistimuksiin ja tunnetiloihin liittyviä vaikutelmia ja koko prosessi edellyttää mielen mahdollisimman tehokasta hiljentymistä."

Tämä on kulttuurisotaa, mutta tavallaan lievää, koska sinunkaltaisesi voi väittää samaa siitä henkilöstä, joka havaitsisi luokseen saapuvia lääkkeen näköisiä asioita. Kaksoissokkoilu lääketieteessä on kuitenkin siitä johtuva (tai toinen sokko), että on olemassa plasebo-efekti. Sinunkaltaisesi uskovat siis myös, että plasebo-efektin selitys on, että analyyttinen peite voi parantaa ihmisen? Kunhan intuitio pidetään poissa (todennäköisesti tämä on looginen virhe, minkä teen, eikä sillä ole vaikutusta enää ison parantajan saapuessa)?

...

Kuvittelin aina että siinä tehtiin siten, että olisi mieluiten satoja näkjöitä, ja joillekin heistä annetaan tehtävä katsoa johonkin, ja sanoa millainen se on. Heidät sokotetaan kuitenkin siten, että joissain tapauksissa ei ole määritelty sitä, että johonkin voi katsoa, tai että katsottavaa asiaa edes on siellä. Mutta sen pitää olla jossain. Jos on mahdotonta käskeä henkilöä etsimään kohdetta jostain väärästä paikasta, vaan hän näkee silti, niin tämä on plasebo. Sitä ei tule olla kaikilla tai muuten kaksoissokkous ei pysty tekemään mitään. Tästä ryhmästä sadaan kuitenkin vertailuryhmä, missä ne jotka katsovat asiaa, jota ei ole, antavat tod. näk. edelleen normaaleja vastauksia, koska kaikki ovat kuitenkin niin amatöörejä, ja odotettu kaukonäkemisen efekti on esim. 1 % lisää totuutta pelkän arvailun päälle Sitten voidaan verrata keskenään, että ovatko nämä satunnaiset ja epäjärjelliset vastaukset ihan yhtä usein oikeassa kuin ne, joilla oli oikea katsomisen kohde.Aikoinaan hyvin kontrolloidussa parapsykologisessa korttitestissä olisi voitu siis olla antamatta oikeasti korttia.

Tällä käytännöllä ei silti varmaan ole mitään tulosta mullistavaa vaikutusta, tai sille ei ole tarvetta. Tarvetta ei ole, jos sokeampi ryhmä ei koskaan ole korkeammalla kuin nollataso. Kaukonäkemisessä on sokkotavasta riippumatta määriteltävissä nollataso, jos on tietty joukko vaihtoehtoja, ja niiden satunnainen osuminen oikeaan on jotain. Jos sokkkoryhmä näkee yhtähyvin kuin toinen ryhmä, mutta paremmin kuin nollataso, niin silloin sokkotesti on lähinnä merkityksetön, ainakin sillä tavalla kuin se tehtiin yhdessä testissä, ja sitä voisi ehkä parantaa. Sokkous itse ei tuo tällaiselle aiheelle esiin mitään, vaan oleellisin tulos on varmaan yleisölle siinä, että se ylitti yhdessäkään ryhmässä nollatason. Testin uskottavuus ei ole myöskään pelkästään sokkoudella pelastettu oli sen efekti mikä hyvänsä.

Tällä sai aikaan yhden sokon tahon. Jotta olisi yksi sokko lisää, niin jonkun pitäisi arvioida, miten hyvin näkijä näki, mutta sokkona tämän ei pitäisi tietää kumman ryhmän henkilö on kyseessä. Hieman ylimääräisen tuntuista säätämistä se, mutta jos arvioijia on esim. kaksi niin toinen on aina väärässä paikassa, mihin kukaan ei neuvotusti katso. Sitten hän saa vastauksia ja vertaa todellisuuteen normaalisti. Tässä ei säädetä tuloksia plasebo-efektiä vasten, vaan estetään sitä, että lääkäri tekisi jonkun virhearvion, jos hän tietää potilaan ottaneen oikean läkkeen, ja toisen virhearvion, jos lääke on lumetta. Tässä siis sanotaan, että kaukonäkemisen tehtävä tai kohde ja näkijän vastaus tehdään niin vaikeaksi arvioida, että siinä tuomarit tekevät virheitä. Silloin näillä virheillä on tod. näk. jokin taso, mistä ei voi päästä mitenkään eroon, mutta sokkous vaikuttaa juuri siihen, että jokin virhe perustuu ennenkaikkea siihen, että he tietävät kumman ryhmän jäsen siellä on, ja se muokkaisi tuomiota johokin suuntaan eikä satunnaisesti molempiin. Lääketieteessä ei ole aina sellainen tapaus, että kukaan, joka ei saanut oikeaa lääkettä, ei myöskään saisi parantua oireista yhtään.

Muu numeroimaton sokkous tutkimuksessa voi viitata myös tulosanalyysiin ja karsittuihin yrityksiin, mitä mainitsit kerran ikäänkuin ikävinä tieteen tutkimustapoina. Ilmeisesti kaukonäkemisessä ei ole ollut tarvetta tehdä analyysiä sokkonakaan?

...

Onko olemassa kolmoissokkoilua, ja onko suurempi sokko aina parempi? Eli voitaisiinko tehdä tuo kuitenkin vielä paremmalla menetelmällä ja pistää omat intuitiot ja vaikutelmat pois päältä?

Kuka pystyy päättämään, miten sokko toinen ihminen on? Eli miten paljon tämä analysoi kaikkea. Jos tätä ei pysty kukaan muu vahvistamaan kuin hän, nin ei kannata väittää, että sokkous lisää ilmiön havaitsemisen luotettavuutta, koska systeemi on alkujaankin rikki siten, että mitään ei todella voida säädellä tai tarkistaa (tässä lauseessa 'systeemin' yksi tarkasteltava osa on 'ihmisen mieli B: mukaan', mihin jotkut eivät edes usko, mikä on vähän huono tapa alkaa todistamaan mitään täysin ulkopuolisille sekin).

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"jossa yritetään sulkea kognitiosta pois ns. analyyttinen peite (analytical overlay) eli kaikki mahdolliset ennakko-oletukset ja luottaa pelkästään omaan intuitioon ja vaikutelmiin jotka eivät ole älyllisiä ja egoon liittyviä vaan kehon aistimuksiin ja tunnetiloihin liittyviä vaikutelmia ja koko prosessi edellyttää mielen mahdollisimman tehokasta hiljentymistä."

Tämä on kulttuurisotaa, mutta tavallaan lievää, koska sinunkaltaisesi voi väittää samaa siitä henkilöstä, joka havaitsisi luokseen saapuvia lääkkeen näköisiä asioita. Kaksoissokkoilu lääketieteessä on kuitenkin siitä johtuva (tai toinen sokko), että on olemassa plasebo-efekti. Sinunkaltaisesi uskovat siis myös, että plasebo-efektin selitys on, että analyyttinen peite voi parantaa ihmisen? Kunhan intuitio pidetään poissa (todennäköisesti tämä on looginen virhe, minkä teen, eikä sillä ole vaikutusta enää ison parantajan saapuessa)?

...

Kuvittelin aina että siinä tehtiin siten, että olisi mieluiten satoja näkjöitä, ja joillekin heistä annetaan tehtävä katsoa johonkin, ja sanoa millainen se on. Heidät sokotetaan kuitenkin siten, että joissain tapauksissa ei ole määritelty sitä, että johonkin voi katsoa, tai että katsottavaa asiaa edes on siellä. Mutta sen pitää olla jossain. Jos on mahdotonta käskeä henkilöä etsimään kohdetta jostain väärästä paikasta, vaan hän näkee silti, niin tämä on plasebo. Sitä ei tule olla kaikilla tai muuten kaksoissokkous ei pysty tekemään mitään. Tästä ryhmästä sadaan kuitenkin vertailuryhmä, missä ne jotka katsovat asiaa, jota ei ole, antavat tod. näk. edelleen normaaleja vastauksia, koska kaikki ovat kuitenkin niin amatöörejä, ja odotettu kaukonäkemisen efekti on esim. 1 % lisää totuutta pelkän arvailun päälle Sitten voidaan verrata keskenään, että ovatko nämä satunnaiset ja epäjärjelliset vastaukset ihan yhtä usein oikeassa kuin ne, joilla oli oikea katsomisen kohde.Aikoinaan hyvin kontrolloidussa parapsykologisessa korttitestissä olisi voitu siis olla antamatta oikeasti korttia.

Tällä käytännöllä ei silti varmaan ole mitään tulosta mullistavaa vaikutusta, tai sille ei ole tarvetta. Tarvetta ei ole, jos sokeampi ryhmä ei koskaan ole korkeammalla kuin nollataso. Kaukonäkemisessä on sokkotavasta riippumatta määriteltävissä nollataso, jos on tietty joukko vaihtoehtoja, ja niiden satunnainen osuminen oikeaan on jotain. Jos sokkkoryhmä näkee yhtähyvin kuin toinen ryhmä, mutta paremmin kuin nollataso, niin silloin sokkotesti on lähinnä merkityksetön, ainakin sillä tavalla kuin se tehtiin yhdessä testissä, ja sitä voisi ehkä parantaa. Sokkous itse ei tuo tällaiselle aiheelle esiin mitään, vaan oleellisin tulos on varmaan yleisölle siinä, että se ylitti yhdessäkään ryhmässä nollatason. Testin uskottavuus ei ole myöskään pelkästään sokkoudella pelastettu oli sen efekti mikä hyvänsä.

Tällä sai aikaan yhden sokon tahon. Jotta olisi yksi sokko lisää, niin jonkun pitäisi arvioida, miten hyvin näkijä näki, mutta sokkona tämän ei pitäisi tietää kumman ryhmän henkilö on kyseessä. Hieman ylimääräisen tuntuista säätämistä se, mutta jos arvioijia on esim. kaksi niin toinen on aina väärässä paikassa, mihin kukaan ei neuvotusti katso. Sitten hän saa vastauksia ja vertaa todellisuuteen normaalisti. Tässä ei säädetä tuloksia plasebo-efektiä vasten, vaan estetään sitä, että lääkäri tekisi jonkun virhearvion, jos hän tietää potilaan ottaneen oikean läkkeen, ja toisen virhearvion, jos lääke on lumetta. Tässä siis sanotaan, että kaukonäkemisen tehtävä tai kohde ja näkijän vastaus tehdään niin vaikeaksi arvioida, että siinä tuomarit tekevät virheitä. Silloin näillä virheillä on tod. näk. jokin taso, mistä ei voi päästä mitenkään eroon, mutta sokkous vaikuttaa juuri siihen, että jokin virhe perustuu ennenkaikkea siihen, että he tietävät kumman ryhmän jäsen siellä on, ja se muokkaisi tuomiota johokin suuntaan eikä satunnaisesti molempiin. Lääketieteessä ei ole aina sellainen tapaus, että kukaan, joka ei saanut oikeaa lääkettä, ei myöskään saisi parantua oireista yhtään.

Muu numeroimaton sokkous tutkimuksessa voi viitata myös tulosanalyysiin ja karsittuihin yrityksiin, mitä mainitsit kerran ikäänkuin ikävinä tieteen tutkimustapoina. Ilmeisesti kaukonäkemisessä ei ole ollut tarvetta tehdä analyysiä sokkonakaan?

...

Onko olemassa kolmoissokkoilua, ja onko suurempi sokko aina parempi? Eli voitaisiinko tehdä tuo kuitenkin vielä paremmalla menetelmällä ja pistää omat intuitiot ja vaikutelmat pois päältä?

Kuka pystyy päättämään, miten sokko toinen ihminen on? Eli miten paljon tämä analysoi kaikkea. Jos tätä ei pysty kukaan muu vahvistamaan kuin hän, nin ei kannata väittää, että sokkous lisää ilmiön havaitsemisen luotettavuutta, koska systeemi on alkujaankin rikki siten, että mitään ei todella voida säädellä tai tarkistaa (tässä lauseessa 'systeemin' yksi tarkasteltava osa on 'ihmisen mieli B: mukaan', mihin jotkut eivät edes usko, mikä on vähän huono tapa alkaa todistamaan mitään täysin ulkopuolisille sekin).

3

Lue lisää

B:
"Tuo crv (controlled remote viewing) toimii parhaiten heuristisena apuvälineenä ja voi kertoa mistä suunnasta kannattaa alkaa etsiä vastauksia tieteellisiin ja teknisiin ongelmiin."

Onko conrolin merkitys tästä lähin itsekontrolli, vai muuttuiko se jo joksikin muuksi? Mikä on esimerkki siitä ehdotuksesta, joka annettiin tieteelliselle ongelmalle? Ja mikä on sen näkemisen koko päiväkirjamuistelo, että kerrottaisiin, mihin henkilö päätti katsoa tai päätyi katsomaan, että löysi jotain matskua tuollaiseen aiheeseen? Miksi RV:tä ei ole brändätty uudelleen 'truth seeingiksi'?

B:
"Kaukokatsomisen kiistattomasta toimivuudesta (parhaimmillaan 60-80%)"

Sanoit jonkun luvun, mihin voin sanoa, että myös rehellisessä kokeessa voi olla, että arvailu on ehkä se luku miinus 1 %... ja tutkimuksen tarkkuus 10 % suuntaansa. Jos et heti keksi, miten tehdään yli 50 % oleva arvaustodennäköisyys, joka tuo vastaisi kolikkoa, niin tee esim. noppa, jossa on 6 sivua, mutta sivut ovat 1-2-2-2-2-2, missä on havaittu katutestissä, että ei kukaan normaalisti valitse tai edes muista 'lukua 1' mihinkään. Jotkut käytännön esinekätköt voivat esim. olla salakavalasti tällaisen systeemin analogioita.

B:
"Kaukokatsomisen kiistattomasta toimivuudesta (parhaimmillaan 60-80%) voi päätellä että esim. nykyinen aika-avaruushahmotus ei voi pitää paikkaansa vaan sekä perimmäinen todellisuus että tietoisuus ovat molemmat epälokaaleja ja arkinen 3d+1t maailma on jonkinlainen mielen ja aistinelinten tuottama projektio."

Ensinnäkään epälokaalius ei tarkoita, että aika-avaruushahmotuksen pitäisi muuttua. Päinvastoin epälokaaliuden yrittäminen ilman aika-avaruutta ei ole olemassa (tai molemmat ovat saman tasoisia illuusioita). Toisekseen: missä kohtaa CRV:tä on testattu informaation kulkunopeutta vastaan, ja mikä sen mittaustulos on? Mistä voi tietää, että informaatio on tietty informaatio, eli todella jossain kaukana, jos kerran on epäonnistumisprosentteja, ja jotka esim. teoriassa eivät ottaneet mitään vastaan mistään kaukaa? Tai mitä jos oikea vastaus näkyy myös jossain lähellä, ja sen etäisyys merkitään dataan aivan väärin? Jotkut netissä olevat RV-vastaajat vastaavat tyyliin 5 minuuttia per tehtävä. Siinä ajassa valo olisi mennyt aurinkoon asti. Onko esim. tieteellisen ongelman vastaus-matskulla jokin sijainti avaruudessa?

B:
"Tunnetasoa pitää kehittää reaktiivis-automaattisesta neutraaliksi kokemusvälineeksi jolloin se yhdessä älyn kanssa voi ylittää nykyisin vallalla olevan hyvin virhealttiin loogis-analyyttisen hahmotustavan jossa egotason mieltymykset sotkevat liikaa kognitiota."

Onko tämä vähän kuin uskonnollisen B:n velvollisuus ylempiään kohtaan?

4