Siinäpä se, kesän kohokohta, 12pv/6245km. Bensaa
muuten meni uskomattoman vähän, 231 litraa, kulutus
3.6 l/100 km vaikka matkasta 2/3 oli mutkikasta ja
mäkistä vuoristoseutua, korkeus usein lähellä 1 km
merenpinnasta. Kuormana oli oma komea (sic)ajovarus-
teissa 125 kiloinen ruhoni, lisäksi takaboxit, tava-
rarulla ja tankkilaukku, suurimmaksi osaksi täynä
tarpeetonta roinaa, tietty.
Maisemat olivat uskomattomat vaikka surkea sää osit-
tain pilasikin nautinnon, ei tunnu lappi enää mil-
tään. Oli jotenkin hämmentävää ajella siellä ylänkö-
alueella lumen ja jään keskellä ja pudotella siel-
tä muutamankymmenen laskuvoittoisen kilometrin jäl
keen paahtavaan helteeseen. Ylhäällä oli juhannus-
aattona tuoreita jälkiä järven jäällä, eivät loppu
neet avantoon. Minulta menivät matkan loppuvai-
heessa pasmat niin sekaisin, etten tiennyt oliko
nyt nousua, laskua vaiko tasaista, tämä siis jos
kaltevuus oli pieni. Tiellä käyskenteli kaikensort
tisia elikoita, kanoja, lampaita, peuroja ja
lehmiä. Liikenne pysähtyi useaan otteeseen kun ei-
vät juuttaat älynneet siirtyä sivummalle. Läheltä
piti, muuan peura aterioi tien vasemmalla puolel-
la, hiljensin ja aioin antaa hänen jatkaa lounasta
mistaan, juuri silloin ko. eläin päätti siirtyä
tien toiselle puolelle. Etäisyyttä jäi parin hesa-
rin verran. Toisella kerralla lauma lehmiä oli
asettunut keskelle tietä, molemmilta puolilta tu-
lossa turistibussit joiden oli pakko pysähtyä, ei
varmaan olisi ollut terveellistä hätistellä vihai-
sena luimistelevia sarvipäitä kepillä tai varsin-
kaan ilman. Gallup, kuinka moni teistä on onnistu-
nut törmäämään lentävään lokkiin??? Minulta se
onnistui peräti kahdesti, lokkiparvi edessäni py-
rähti lentoon ja tuulenpuuska heitti yhden siivek-
kään päin visiiriäni, melkoinen tömäys!
Hintataso Norjassa on korkea, tavallinen pölser,
vastaa meikäläistä hodaria, n.4e, limun kanssa 6e,
tavallinen leike kuppilassa 15-20e. Majoituksessa
hintahaitari on todella suuri, kohdalleni osui sel
vää ryöstöä sekä hyvinkin kohtuullista hinnoitte-
lua. Mökki ilman mukavuuksia 350 nok. Hinta oli
niin kova, etten edes kysynyt, olisiko mökissä wc,
siksi en myöskään kysynyt, missä alueen yhteiset
saniteettitilat sijaitsivat eikä henkilökunta vai-
vautunut sitä kertomaan. Mökissä ei ollut edes
petivaatteita. Toinen äärimmäisyys oli mielestäni
By The Way-motelliketju jolla on useita pisteitä
etelä- ja keskinorjassa. 300 nok, 36e, siisti huo
ne kaikilla mukavuuksilla ja 8 euron lisähintaan
maittava buffet-ateria.
Pyöräkanta poikkesi meikäläisestä sikäli, että
170-heppaisia "tosimiehen pelejä" oli huomattavas
ti vähemmän kuin meillä, vastaavasti kustomeja ja
isoja matkapyöriä oli paljon. Eräällä taukopaikal
la näin hodarin jossa oli MIELETÖN määrä tavaraa
ja metrikaupalla rakea. Pete oli jäänyt leskeksi,
pannut firmansa rahoiksi ja kierrellyt ensin USA:
ta ja Kanadaa pari kuukautta, nyt olisi euroopan
vuoro. Oli jopa harrikaksi harvinaisen muhkeat
soundit. Sykähdyttävin näky oli kuitenkin kahdek-
san (lue 8) viininpunaista Gold Wingiä rivissä
erään kuppilan pihalla, kuskit leideineen siinä
vieressä. Gold Wing oli muutenkin erittäin suosit
tu, niitä oli enemmän kuin kaikkia Kawan ja Sui-
zan malleja yhteensä. Reppukansan ykkösmerkki oli
edelleen BMW.
Tiestön laatu oli mielestäni maan elintasoon näh-
den surkea. Paikkaukset olivat epätasaisia. Joskus
pinnan laatu muuttui kesken kaarteen pitävästä
(ja renkaita syövästä) liukkaaksi. Silloin motoris
tin elämä oli hyyyvin mielenkiintoista. Tiemerkin-
nät oudoksuttivat myös. Kerran eräästä risteykses
tä lähti kolme tietä, kaikilla sama numero. Joskus
liikenneympyrässä (joita norskit tuntuvat rakasta-
van)oli vain osa tienhaaroista numeroitu, matka-
laisen oletettiin siis tietävän niiden numeroimat-
tomien numerot?
Norjassa motoristit tuntuvat suhtautuvan muihin
myönteisesti. Eräällä huoltoasemalla tuli vierei-
selle tankille hodarimies jollaista en ole ennen
nähnyt Kivitalon kokoisella miehellä oli tynnyri-
vatsa. Kaikki oli mattamustaa niin pyörässä kuin
vaatetuksessakin. Mattamustan natsikypärän alta
näkyi sentään vaalea parta ja poninhäntä. Kuulumi-
set vaihdettin ja menoksi.
Oli todellakin huikeata ajella kymmeniä kilometre-
jä pitkiä teitä vuonojen reunalla, vieressä kukka-
loistoa ja parin kilometrin päässä jäätä. Lumi- ja
puuraja olivat paikoitellen kuin viivoittimella
vedetyt.
Ehdottomasti tekemisen arvoinen matka, menen var-
masti uudestaan.
muuten meni uskomattoman vähän, 231 litraa, kulutus
3.6 l/100 km vaikka matkasta 2/3 oli mutkikasta ja
mäkistä vuoristoseutua, korkeus usein lähellä 1 km
merenpinnasta. Kuormana oli oma komea (sic)ajovarus-
teissa 125 kiloinen ruhoni, lisäksi takaboxit, tava-
rarulla ja tankkilaukku, suurimmaksi osaksi täynä
tarpeetonta roinaa, tietty.
Maisemat olivat uskomattomat vaikka surkea sää osit-
tain pilasikin nautinnon, ei tunnu lappi enää mil-
tään. Oli jotenkin hämmentävää ajella siellä ylänkö-
alueella lumen ja jään keskellä ja pudotella siel-
tä muutamankymmenen laskuvoittoisen kilometrin jäl
keen paahtavaan helteeseen. Ylhäällä oli juhannus-
aattona tuoreita jälkiä järven jäällä, eivät loppu
neet avantoon. Minulta menivät matkan loppuvai-
heessa pasmat niin sekaisin, etten tiennyt oliko
nyt nousua, laskua vaiko tasaista, tämä siis jos
kaltevuus oli pieni. Tiellä käyskenteli kaikensort
tisia elikoita, kanoja, lampaita, peuroja ja
lehmiä. Liikenne pysähtyi useaan otteeseen kun ei-
vät juuttaat älynneet siirtyä sivummalle. Läheltä
piti, muuan peura aterioi tien vasemmalla puolel-
la, hiljensin ja aioin antaa hänen jatkaa lounasta
mistaan, juuri silloin ko. eläin päätti siirtyä
tien toiselle puolelle. Etäisyyttä jäi parin hesa-
rin verran. Toisella kerralla lauma lehmiä oli
asettunut keskelle tietä, molemmilta puolilta tu-
lossa turistibussit joiden oli pakko pysähtyä, ei
varmaan olisi ollut terveellistä hätistellä vihai-
sena luimistelevia sarvipäitä kepillä tai varsin-
kaan ilman. Gallup, kuinka moni teistä on onnistu-
nut törmäämään lentävään lokkiin??? Minulta se
onnistui peräti kahdesti, lokkiparvi edessäni py-
rähti lentoon ja tuulenpuuska heitti yhden siivek-
kään päin visiiriäni, melkoinen tömäys!
Hintataso Norjassa on korkea, tavallinen pölser,
vastaa meikäläistä hodaria, n.4e, limun kanssa 6e,
tavallinen leike kuppilassa 15-20e. Majoituksessa
hintahaitari on todella suuri, kohdalleni osui sel
vää ryöstöä sekä hyvinkin kohtuullista hinnoitte-
lua. Mökki ilman mukavuuksia 350 nok. Hinta oli
niin kova, etten edes kysynyt, olisiko mökissä wc,
siksi en myöskään kysynyt, missä alueen yhteiset
saniteettitilat sijaitsivat eikä henkilökunta vai-
vautunut sitä kertomaan. Mökissä ei ollut edes
petivaatteita. Toinen äärimmäisyys oli mielestäni
By The Way-motelliketju jolla on useita pisteitä
etelä- ja keskinorjassa. 300 nok, 36e, siisti huo
ne kaikilla mukavuuksilla ja 8 euron lisähintaan
maittava buffet-ateria.
Pyöräkanta poikkesi meikäläisestä sikäli, että
170-heppaisia "tosimiehen pelejä" oli huomattavas
ti vähemmän kuin meillä, vastaavasti kustomeja ja
isoja matkapyöriä oli paljon. Eräällä taukopaikal
la näin hodarin jossa oli MIELETÖN määrä tavaraa
ja metrikaupalla rakea. Pete oli jäänyt leskeksi,
pannut firmansa rahoiksi ja kierrellyt ensin USA:
ta ja Kanadaa pari kuukautta, nyt olisi euroopan
vuoro. Oli jopa harrikaksi harvinaisen muhkeat
soundit. Sykähdyttävin näky oli kuitenkin kahdek-
san (lue 8) viininpunaista Gold Wingiä rivissä
erään kuppilan pihalla, kuskit leideineen siinä
vieressä. Gold Wing oli muutenkin erittäin suosit
tu, niitä oli enemmän kuin kaikkia Kawan ja Sui-
zan malleja yhteensä. Reppukansan ykkösmerkki oli
edelleen BMW.
Tiestön laatu oli mielestäni maan elintasoon näh-
den surkea. Paikkaukset olivat epätasaisia. Joskus
pinnan laatu muuttui kesken kaarteen pitävästä
(ja renkaita syövästä) liukkaaksi. Silloin motoris
tin elämä oli hyyyvin mielenkiintoista. Tiemerkin-
nät oudoksuttivat myös. Kerran eräästä risteykses
tä lähti kolme tietä, kaikilla sama numero. Joskus
liikenneympyrässä (joita norskit tuntuvat rakasta-
van)oli vain osa tienhaaroista numeroitu, matka-
laisen oletettiin siis tietävän niiden numeroimat-
tomien numerot?
Norjassa motoristit tuntuvat suhtautuvan muihin
myönteisesti. Eräällä huoltoasemalla tuli vierei-
selle tankille hodarimies jollaista en ole ennen
nähnyt Kivitalon kokoisella miehellä oli tynnyri-
vatsa. Kaikki oli mattamustaa niin pyörässä kuin
vaatetuksessakin. Mattamustan natsikypärän alta
näkyi sentään vaalea parta ja poninhäntä. Kuulumi-
set vaihdettin ja menoksi.
Oli todellakin huikeata ajella kymmeniä kilometre-
jä pitkiä teitä vuonojen reunalla, vieressä kukka-
loistoa ja parin kilometrin päässä jäätä. Lumi- ja
puuraja olivat paikoitellen kuin viivoittimella
vedetyt.
Ehdottomasti tekemisen arvoinen matka, menen var-
masti uudestaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olin kesäkuun alussa Man-saaren kisoja katsomassa, menomatka lautalla Stavangerista Newcastleen Englantiin, paluu Bergeniin. Kaksi eri reittiä vuonomaisemien halki, ei tosiaankaan yhtään hullumpi reittivalinta! Harmi vaan, että silloin ei ollut aikaa jäädä, pelkästään ajaa läpi. Nyt on kin mietteissä jopa lähteä elokuun puolivälissä uudestaan Norjaan. Minusta hintataso ei esim. Suomeen tai Englantiin verrattuna ollut mitenkään hiuksia nostattava.
Missä päin liikuit? Onko jotain erityisiä teitä / kohteita mitä suosittelisit? Oliko muuten virkavallan kanssa onkkelmia, itse näin useita tutkapartioita kylissä? Suuntaan todennäköisimmin Tuhkolman ja Oslon kautta Bergenin-Trondheimin väliselle alueelle.
ps. jos joku ei ole käynyt prätkällä Norjassa niin ei muuta kuin sinne ja kiireen vilkkaa, on melkoinen motoristin paratiisi!
Reitti kulki Suomessa Kirkkonummelta Lahteen Ouluun
Haaparanta Luulaja missä oli 1. pysähdys 945 km:n
jälkeen. Sitten Örnsköldsvikistä Åren kautta Trond-
heimiin. Sieltä ilman sen kummempaa ennakkosuunnit-
telua etelämmäksi. Jäätikköalueella vietin useita
päiviä. Eksyin pari kertaa ja kävin siksi esim. Sta-
vangerissa 2 kertaa. Eipä silti, oli kaunista.
Trollstigeveien piti tietenkin kokea samoinkuin tie,
joka nousee 1500m:n korkeuteen. Eräänlaisena maso-
kismin ennätyksenä pitäisin sitä, että muuan saksa-
lainen miekkonen oli pyöräillyt sinne huipulle mah-
tavan kuorman kera. Räntä- ja tihkusadetta sekä
huikeita maisemia joista ei karmean sään vuoksi
voinut nauttia. Tuuli oli hetkittäin niin kova,
että minun oli vaikea pitää paikallaan oleva pyö-
räni pystyssä.
Ylängöllä ajelin paikoissa, missä oli tien molem-
milla puolilla parin metrin lumikinokset jotka
oli jollain super-leikkurilla tasoiteltu. Sulaimis
vesistä oli muodostunut loputon määrä järviä ja
putouksia. Muutaman joen kun patoaa niin pitäisi
energiaa riittää.
Vältin tietoisesti suurempia paikkoja, olinhan aje
lemassa ja nauttimassa huikeista maisemista. Pyö-
Hardanger- ja Sognevuonojen alueella ja ajelin sit
ten kohti etelärannikkoa. Oli vaikeata ajaa kun
olisi pitänyt samanaikaisesti nauttia maisemista.
Pysähdyksiä tuli paljon. Hardangerfjordin yläpääs
sä on Brimnes-niminen kaupunki, sieltä kun lähtee
etelään, saa ajaa 50-60 kilometriä niin, että
tie menee lähellä vuonon reunaa, toisella puolella
lumihuippuisten vuorten ketju, vaikuttavaa...
Virkavallan edustajat olivat hyvin harvinainen
näky. Koko matkan aikana Norjassa näin paljon
kauhua motoristien keskuudessa herättävän politin
kahdesti. Saattaahan tietysti olla, että olivat
hyviä naamioitumaan. Suoremmilla pätkillä tuli
kyllä lasketeltua melkoisesti joten hyvä, että
pysyivät poissa.
Etelä-Norjassa ajelin rannikkoa seuraillen Sandnes
-nimisestä kaupungisa kotioppäin. Siellä on paljon
pieniä satamakaupunkeja. Kiva katsella kun asiak-
kaat tulevat veneillä ravintolaan.
Nähtävää Norjassa on niin paljon, että menen var-
masti uudestaan!
PS:Norjan eteläisin paikka on Lindesnes. Siellä
niemen kärjessä on majakka. Olisi pitänyt maksaa
10 euroa siitä ilosta, että saa kiivetä kallion
huipulle ja sitten majakalle, eheii..
Olen lähdössä elokuun puolivälissä pohjoiseen Norjaan viikoksi, ainakin. Toivottavasi kelit ovat suotuisat, jotenkin olen tulkinnut, että Norjan kelit vaihtelevat aika paljon ja aika nopeasti. Yhtenä hetkenä päivä paistaa, toisena tulee jo viistoräntää. Joka tapauksessa, tavoitteena on muutaman tuhannen km lenkki. Tarkkaa suunnitelmaa en ole vielä tehnyt, se saa toistaiseksi odottaa. Toisaalta ohjelmalla ei ole juurikaan väliä, koska olen yksin matkassa. Kannattaako sitä ottaa turhia paineita epäoleellisesta? Edes pyörää ei ole vielä alla, mieti siinä sitten. No, kohta on, tilaus on jo tehty ja homma putkessa.
Kaikille matkaan aikoville toivottelen hyvää matkaa, palaan asiaan elokuun lopulla, edellyttäen että minulla on jotakin kerrottavaa.