Se on sitten kevät

Kevät muistot maalta, aamusta iltaan pelto töissä.

Elämäni ensimmäiset 21 vuotta asuin maalla, mutta en sinne kaipaa takaisin. Kaupungissa olen aina asunut puiston/metsän lähellä ja lintujen laulut kuuluneet parvekkeelle ja myös ulkoilumaastot metsissä myös vieressä. Nykyisen asunnon ikkunasta näen metsää ja ihmiset jotka kulkevat metsän laidassa olevaa kevyenliikenteen väylää pitkin. Kaupungin keskusta on vain n. 3 kilometrin päässä mutta harvoin sinne on asiaa.

Määkin istun nyy terasilla ja just korkasin eka kossuryyypyn

Asun kaupungin laidalla, lähellä luontoa. Rauhallista, lähes hiljaista. Muuta en varsinaisesti kaipaakaan.

Kuuntelin illalla lintujen laulua, ihmettelin, miten ne juttelevat äänekkäästi keskenään jopa lähes yöllä, pimeässä. Täällä kuulee eläinten ääniä.

Kun aurinko paistaa, menen taloyhtiön pihalle istumaan.

Kyllä, ihanaa. Aamutuimaan kävin salilla ja suihkun jälkeen oli pakko vielä käydä pikkulenkki kävelemässä. Keskustassa asun minäkin mutta meillä on ihan tässä keskustassa paljon kävelureittejä joen varrella ja ihani puistoja sekä lampi, jota kiertää kävelyreitti.

Kaipuu maalle on ja itseasiassa puoliso on jo mökkeillyt useampana viikonloppuna. LUmet on lähteneet mutta järvi on vielä osittain jäässä ; kun se lähtee, muutan minäkin mökille.

On ihana päivä. Lähden kävelylle, pari mäkeä ylös ja alas ja vähän suoraa. Reisi- ja pohjelihaksiin ytyä. Sitten pieni vesijumppa ja saunonta. Ei paremmasta väliä. Kyllä on elämä mallillaan.

Toistakymmentä plussa-astetta on ja aurinko häikäisee maisemaa.