Eilen illalla kuuntelin radiosta nuorille suunnatun seurapuheen, joka oli puhutteleva.
Kiinnitin huomiota siihen, että puhuja ei saarnannut kenellekkään henk.koht. syntejä anteeksi, niin kuin lähes kaikissa muissa puheissa. (Sama oli asian laita myös viimevuoden "nuorten saarnassa")
Onko kyseessä kenties tapa, joka nuorilla on jäämässä pois? Tuskin ko. puheen jälkeen kaikilla nuorilla oli kirkas ja puhdas omatunto, ja uskon, että syntejä on pyydetty anteeksi, mutta onko nuorilla mieluummin tapana tehdä se toistensa/perheen kesken, kuin "julkisesti" kättä kohottamalla?
Kiinnitin huomiota siihen, että puhuja ei saarnannut kenellekkään henk.koht. syntejä anteeksi, niin kuin lähes kaikissa muissa puheissa. (Sama oli asian laita myös viimevuoden "nuorten saarnassa")
Onko kyseessä kenties tapa, joka nuorilla on jäämässä pois? Tuskin ko. puheen jälkeen kaikilla nuorilla oli kirkas ja puhdas omatunto, ja uskon, että syntejä on pyydetty anteeksi, mutta onko nuorilla mieluummin tapana tehdä se toistensa/perheen kesken, kuin "julkisesti" kättä kohottamalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika usein nuoret pyytävät virheitään, erehdyksiään ja kiusauksiaan anteeksi vanhemmiltaan, sisaruksiltaan, ystäviltään tai joltain muulta, aika harvoin seuroissa nuoret pyytävät anteeksi "julkisesti" kättä kohottamalla.
Koska synnit saa anteeksi kun alkaa uskoa, niin ei kovin nuorena kannata alkaa. Ensin kannttaa elää, kokeilla kaikenlaista. Sitten vanhempana, kun elämä ei enää maistu, voi alkaa uskoa.
Näinhän se menee, vai onko logiikkani väärä?
Kukaan ei tiedä päiviensä määrää, nuoruuteen ei voi turvata.
Käsien kohottaminen on kansakoulun historian ilmiö. Nyt synnit voi tunnustaa tekstiviestillä tai vaikka kirjoittamalla tänne palstalle.