Näitkö jotain

Suuteli, laittoi käden rintojen päälle, loppu onkin sensured

Näin unta ja aika kiinnostavaakin mut vtuako sulle kertoisin

En ole nähnyt unta hänestä pitkään aikaan, mutta tässä aiemmin viikolla löysin puhelimen muistiosta erittäin sekavan riipustuksen viime vuoden kesäkuulta. Olin sanellut sen erään unen jälkeen unenpöpperössä kuuden maissa aamulla. Unenpöpperö ja puhelimen puheentunnistaminen yhdessä --> aika villi kirjoitus.

Se teksti alkoi: "Näin unta että lähetit minulle käsikirjoituksen[,] eri ihmisten ovelle ja [novelleja] rakkaudesta." Yksi novelleista oli hänen kirjoittamansa, tunnistin sen hänen nimikirjaimistaan ja siitä, että siinä mainittiin minun nimeni.

Se uni oli ihan mieletön. Kaikki erilaiset "kohtaukset" unesta linkittyivät jotain kautta yhteen, viittasivat toisiinsa ja olivat olemassa yhtä aikaa päällekkäin.

Siihen liittyi teatteriesitys, jossa oli korruptoituneita poliiseja ja toinen poliiseista soitti siinä pianoa;

jonkin suuren ostoskeskuksen alla katakombeista muokattu maanalainen uimala ja siellä henkiin herääviä mallinukkeja tai patsaita, jotka yrittivät vetää uimassa olleen kaivattuni johonkin sivuun, sen poliisinäytelmän lavasteisiin;

kaivattuni kirjoittama novelli, joka oli kuin videoteos, jossa oli joku pubi, jonka nurkassa kaivattuni oli novellinsa kirjoittanut vaikka häntä ei videossa siellä enää näkynytkään - pubi kuitenkin paljastui italialaiseksi ravintolaksi kun satuin löytämään sen jossain vieraassa kaupungissa;

tekokynsi- ja kynsiliimalaatikoita täynnä olevassa pienessä, likaisessa ja ränsistyneessä makuuhuoneessa (joka sijaitsi teatterin kulisseissa) ollut vanha radio, josta kuului pianomusiikkia, joka oli peräisin poliisinäytelmästä, ja musiikin jälkeen irralliset sanat "rakastan sinua", naisen sanomana;

vanhan ala-asteeni pihalla ollut ilmoitustaulu, jossa oli valokuvin ja käsinkirjoitetuin paperilapuin yritetty kertoa kaivattuni kirjoittaman novellin tarina, mutta kymmenet lapset pyöräilivät värikkäänä virtana ohi minun ja ilmoitustaulun välissä, joten minun oli hankala seurata tarinaa;

vastaanottamani haaste oikeuteen poliisinäytelmän henkilöiltä, jotka olivat sen allekirjoittaneet - siinä samassa kuoressa oli käsikirjoitus: rakkaudesta kertovien novellien kokoelma.

Todella monikerroksinen uni, jossa ainut vilaus kaivatustani oli se, kun näin hänet uimassa yksin synkässä katakombiuimalassa. Ja mieleen jäi se mieletön janoni ja tarpeeni lukea ja ymmärtää ja ottaa omaksi hänen kirjoittamansa novelli, joka sana siinä.

En nähnyt tai en ainakaan muista. Hän on kuitenkin mielessä aina ensimmäisenä ja viimeisenä.

En nähnyt, mutta usein kun näen niin yrittää kutittaa minua, tai sitten rakastellaan ❤️ Voi ei mikä yllätys