hullu? Minulla nuorella miehellä on ollut paniikkihäiriö 17 vuotiaasta lähtien. Olen oppinut hallitsemaan paniikkiani, olemalla palkäämättä kohtausta. Terapiassa olen käynyt, lääkeitä en ole suostunut suuhuni pistämään.
Sain joskus paniikikohtuksia kuolutunnilla, kun kuvittelin luokasta loppuvan hapen. Keksin usein tekosyitä luokasta poispääsemiseksi, vessassa käyminen helpottaa. Kuitenkaan joka tunti ei voinut vessassa käydä. Opin myös olemaan aktiivinen tunneilla viitailemalla ahkerasti, jolloin sain ajatukset pois noidakehästä. Paniikkiani myös ruokki pitkään häpeä hulluksi leimaamisesta, silloin vasta aloinkin panikoimaan, kun päässäni vain hoin rentouta niskat, rentoututa niskat. Huurupään maineen epäilen saanenikin, paniikkikohtauksia ja yli-innokasta tuntiaktiivisuutta.
Aiheesta on vielläkin vaikeata puhua. Enkä ole koskaan psykologille täysin rehellinen. Jos minua on hulluna pidetty, alan epäilemään sen olevan ihan aiheellista. Vaikka paniikkia pystyn hallitsemaankin, huomaan näitä harhaluuloja minulla olevan paljon. Usein myös olen aika hiljainen ja olen vaivaantunut vähemmän tutun ihmisen kanssa keskusteltaessa. Myös minulla on vaikeuksia pitää katsekontaktia silmiin katsottaessa. Pystyn kyllä voittamaan pelkoni ja peloista huolimatta pystyn tekemään hulluja asiota, kuten pyytämään vierasta naista treffeille "selvinpäin" ja lähden helposti mukaan ties minkalaisiin juttuihin kovinkaan kauan sitä harkitsematta.
Ajattelen paljon tulevaisuutta ja olen siitä jatkuvasti huolissani. Puhun paljon ääneen itsekseni, joskus myös nauran, tai itken yksikseni. En kyllä koskaan tee näitä asiota, muiden ihmisten olessa läsnä. Olen lyhytjänteinen, möyhästelen helposti töistä kuolusta laskujenmaksuista kirjaston lainoista. Harrastan paljon liikuntaa, sekä teen taidetta esim. piirrän. Mistä tietää olevansa hullu? Epäilen, että saatan olla maanissiividepressiivinen tai skitsofreenikko.
Sain joskus paniikikohtuksia kuolutunnilla, kun kuvittelin luokasta loppuvan hapen. Keksin usein tekosyitä luokasta poispääsemiseksi, vessassa käyminen helpottaa. Kuitenkaan joka tunti ei voinut vessassa käydä. Opin myös olemaan aktiivinen tunneilla viitailemalla ahkerasti, jolloin sain ajatukset pois noidakehästä. Paniikkiani myös ruokki pitkään häpeä hulluksi leimaamisesta, silloin vasta aloinkin panikoimaan, kun päässäni vain hoin rentouta niskat, rentoututa niskat. Huurupään maineen epäilen saanenikin, paniikkikohtauksia ja yli-innokasta tuntiaktiivisuutta.
Aiheesta on vielläkin vaikeata puhua. Enkä ole koskaan psykologille täysin rehellinen. Jos minua on hulluna pidetty, alan epäilemään sen olevan ihan aiheellista. Vaikka paniikkia pystyn hallitsemaankin, huomaan näitä harhaluuloja minulla olevan paljon. Usein myös olen aika hiljainen ja olen vaivaantunut vähemmän tutun ihmisen kanssa keskusteltaessa. Myös minulla on vaikeuksia pitää katsekontaktia silmiin katsottaessa. Pystyn kyllä voittamaan pelkoni ja peloista huolimatta pystyn tekemään hulluja asiota, kuten pyytämään vierasta naista treffeille "selvinpäin" ja lähden helposti mukaan ties minkalaisiin juttuihin kovinkaan kauan sitä harkitsematta.
Ajattelen paljon tulevaisuutta ja olen siitä jatkuvasti huolissani. Puhun paljon ääneen itsekseni, joskus myös nauran, tai itken yksikseni. En kyllä koskaan tee näitä asiota, muiden ihmisten olessa läsnä. Olen lyhytjänteinen, möyhästelen helposti töistä kuolusta laskujenmaksuista kirjaston lainoista. Harrastan paljon liikuntaa, sekä teen taidetta esim. piirrän. Mistä tietää olevansa hullu? Epäilen, että saatan olla maanissiividepressiivinen tai skitsofreenikko.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuskin edes ajattelisit sitä.Paniikin tunteita on kaikilla ihmisillä välillä ja jos ei ole sitten vois epäillä olevansa ns.hullu.
se psykologikin minulle virkkoi. En ole sielläkään jaksanut käydä pitkään aikaan. Ne mun paniikin tuntemukset ovat ihan todellinen ongelma, mutta olen oppinut hallitsemaan ne. Niitä tulee helposti valvomisen jälkeen, tai runsaan kahvinjuonnin jälkeen vielläkin. Siitä itseruokinnasta olen vain pitkällä kokemuksella päässyt pois. Paniikista on kärsitty jo 6 vuotta.
eli valvomiset kahvi ja alkoholi liikaa ja usein nautittuna aiheuttaa paniikin oireita selvästi.Ja stressi yleenssäkkin.Meitä on paljon ja puhuminen tai kirjottaminen toiselle saman kokeeneelle autta paljon.