Jos jotain hyvää loppuunpalamisesta hakee, niin materialistinen himo sammuu kokonaan.

Sinusta tulee kohta joogi, eli kun kiinnostus materialismiin häviää niin voipa olla että jää enemmän aikaa pohtia henkisempiä asioita. Nimittäin ihminen kun ei ole pelkästään fyysinen, psyykkinen ja taloudellinen olento vaan myös henkinen. Se onkin ainoa asia minkä voi viedä seuraavaan elämään, eli mille tasolle olet päässyt siitä jatkat seuraavassa elämässä. Kiirtaniakin kannattaa kokeilla jos on stressi päällä, rauhoittaa kummasti. Siinä tanssiessa kosketellaan lattiaan ison varpaan kärjellä, jota käytetään myös vyöhyketerapiassa rauhoittumiseen, eli hieromalla ison varpaan kärkeä. Tässä miten sitä tanssitaan, https://www.youtube.com/watch?v=5j7cPuwvUrQ.

Minä taasen en ikinä ole ollut materialisti. Lapsiruuhkavuodet ja laukullinen muita ongelmia ajoi totaaliseen palamiseen.
Loppuun palaminen voi olla asiakohtaista.
Se ettei jaksa liittyi paljolti ihmisuhteisiin kun taas tuon jälkeinen työelämä on kannatellut.
Se että elämässä pääsee tilanteeseen jossa kokee olevansa kotona saa aistit näkemään hyvää. Kun on pystynyt suoriutumaan vaadittavista tehtävistä aistii aivan eritavoin. Näkee esim. kirkkaan valkoiset pilvet, niin valkoiset ettei ikinä taivaalla ole ikinä ollut tai veden pinnan mikä on puhtaampaa kuin koskaan. Ilma on yhtä tyyni kuin mieli.
Se missä ihminen on , on ratkaisevaa mielenterveyden ja neurologian kannalta.

Ihanaa, mahtavaa, loistavaa ja niin kristallinkirkasta että!

Ihmisen kokema maailma on täysin yksilökeskeinen ja voi muuttua siksi hetkessä. Jos vain jaksaa tai hoksaa että voi tehdä vaikka pienen muutoksen omaan elämään. Siihen ei välttämättä tarvitse rahaakaan. Muuttaa vaikka oman kodin huonekalujen järjestyksen ja siinä samalla voi tehdä siivouksen( mikrokuitupyyhkeillä ei puhdistusainettakaan tarvitse),> muuttaa oman päiväaikataulun, lisää liikuntaa jossain muodossa, ostaa toisenlaista ruokaa samalla rahasummalla kuin ennen.

Se on vaan hyvä että turha kulutus loppuu.