Olemassaolon välimaastossa

Tämä kuuluu MIELENTERVEYS osioon, eikö ymmärrys riitä vai etkö osaa lukea?

Olen sairastanut keskivaikean masennuksen. Toivottavasti haet apua, koska täytyy katkaista käärmeeltä pää poikki ja hakea apua, jotta pääsee pahimman vaiheen yli.

Minulla masennus on sitä, että saan jonkun verran asioita tehdyksi, mutta mielialojen vaihtelut ottavat koville. Päivän näyttelemisen jälkeen saatan itkeä kotona.

Voimia Sinulle! Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin joskus.

Jos olisit pyytänyt apua minulta jo vuosia sitten olisin voinut auttaa sinua. Sinä olet ollut mukana sellaisessa toiminnassa mikä aiheuttanut pahaa oloa minulle monella tapaa! Siksi en enää halua auttaa sinua, koska kasvosi muistuttaisivat aina sellaista vuosista, joita en olisi koskaan halunnut kokea! Minä haluan elämääni ikäiseni tummatukkaisen miehen ja olla hänen sylissään turvassa, jotta huonot kokemukset unohtuisivat ja pääsisin jatkamaan elämään puhtaalta pöydältä. Kaikki olisi pyyhitty pois ja edessä näkyisi vain uusia ihania mahdollisuuksia tutustua uusiin nimettömiin ihmisiin ja löytää ikäisteni miesten ryhmästä juuri se oikea mies minulle. En jaksa auttaa ketään, koska projekti on pilannut liian kauan elämääni ja haluan sen loppuvan mahdollisimman pian! Minä olen pahoillani, mutta näin siinä nyt kävi. Tärkeintä on ettei uusi ikäiseni muistuta paljon nuorempaa ulkonaisesti! Minä en siis hyväksy elämääni muita kuin samanikäisiä miehiä kuin itse olen. Ehkä en mielestäsi toimi oikein, mutta näin minun on pakko toimia. Sinun kanssa meillä on liian paljon yhteisiä huonoja muistoja mm. toistuvat ohimenot ilman sanoja ja ne siksi myös tavallista enemmän, koska olin joutunut kokemaan samaa parisuhteessani, joten ne tuntuivat kuin lyönneiltä vasten kasvoja! Kaikki ne alkuvuodet pilasivat myös sen mahdollisuuden, että voisin auttaa sinua! Vakituisen työpaikan menetys tuntui kauan siltä kuin minua olisi lyöty mailalla päähän! En ole vieläkään hyväksynyt sitä menetystä. Kun jo alku oli pelkkää vaikeutta niin ei loppu ollut sen parempi, koska aina joutuu kokemaan sellaista mikä muistuttaa rankoista ja stressitaso ei palaudu hyvälle tasolle edes omassa kodissa ollessani. Olen kuin lukittu sellaiseen tilaan etten varmasti ala voida hyvin. En enää ymmärrä mitä sillä kaikella häiriköinnillä, mitä kaikki esitys on, voitaisiin saada enää koskaan mitään hyvää aikaan! Sinulla oli monia mahdollisuuksia vuosia sitten lopettaa kautta rantain kertominen, mutta et pystynyt siihenkään. Et ole tainnut koko aikana ymmärtää sitä kuinka suuri merkitys ensi kohtaamisilla on! Ne joko saavat asiat etenemään, tai kaikki loppuu siihen mahdottomuuteen ettei yhteistä tulevaisuutta voi koskaan tulla! Jälkimmäinen vaihtoehto on se ettei meistä koskaan tule edes ystäviä toisisillemme,,koska sain vain huonoa kohtelua, puhumattomuutesi, stalkkaamisesi takia, tärkeän työpaikan menetys ja noiden lisäksi se syvää ahdistusta aiheuttava kautta rantain kertominen. Työn tekemisen mahdottomuus mikä suisti minut kotiin neljän seinän sisään. Kuka tahansa joka katsoo tuota listaa ja kaikkea sitä useamman vuoden aikana tapahtunutta ymmärtää tilanteen mahdottomuuden! Luulen että juuri siksi kun päästin sinusta kokonaan irti, halut palasivat takaisin. Haluan saada kokea olevani turvassa rakastamani ihmisen sylissä, aika näyttää kuka ikäisistäni on kaikkein sopivin, mutta paljon nuorempi se ei ole koskaan! Lue kirjoituksia ajatuksen kanssa, jotta ymmärrät varmasti ksiken!

Tiedän tunteen, niin hyvin... Elämästä on jo kadonnut vuosia masennuksen takia, eikä niitä saa koskaan takaisin.

Tuttu tunne minullekin. Tuskin kuitenkaan ikinä pääsen kokonaan vieraantumisen tunteesta kokonaan vaikka olenkin toimeliaampi nykyään. Minulle on aiheutettu masennus jo lapsena ja se on monin tavoin vammauttanut minut. Tämä on vain hyväksyttävä.