siitä kun nähtiin viimeksi. Minä olen muuttunut paljon, kasvanut. Uskon, että sinäkin. En kaipaa sinua enää repivän kipeästi, mutta ajoittain palaat mieleeni.
Oli paljon hyvää. Välillämme oleva jännite oli käsinkosketeltava. Olen hiljalleen oppinut luottamaan intuitioon, ja olen varma, että sinäkin tunsit vedon. Ei se yksipuolista voinut olla. Ei sellainen ole.
Osaisimmeko enää puhua? Tai no, vähäisestihän puhuimme silloinkaan. Ei tarvinnut sanoja, toisen tunsi.
Pian tulevat taas voikukat.
Oli paljon hyvää. Välillämme oleva jännite oli käsinkosketeltava. Olen hiljalleen oppinut luottamaan intuitioon, ja olen varma, että sinäkin tunsit vedon. Ei se yksipuolista voinut olla. Ei sellainen ole.
Osaisimmeko enää puhua? Tai no, vähäisestihän puhuimme silloinkaan. Ei tarvinnut sanoja, toisen tunsi.
Pian tulevat taas voikukat.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kenelle menee? Sopisi hyvin yhdelle naiselle jonka näin muutama vuosi sitten. Nähtiin säännöllisesti useita vuosia. Tulee myös mieleen vähän väliä.
Ei siitä ole muutamaa vuotta, kun nähtiin. Viimeksi vaihdetuista sanoista yli vuosi. Säännöllisestä näkemisestä jo pitempi aika.
Meitä on vaan aika monta😊
En maininnut voikukkia sattumalta.
Et tietenkään…oliko ensimmäinen luonnon kukka minkä sait toisen omalta? Nimesi on varmaan rikkaruoho
Varma tieto😉
Oli niin kaunis kirjoitus kyllä.
Trolli!
Se oli joo monta kirjaa sitten.
Ei kukaan ole mua koskaan niin rakastanut, kun suutelit mua osasin suudella, vaikka se oli mun ensimäinen kerta, en tiedä miten. Osasit rakastaa niin hyvin, mutta se oli liian tukalaa mulle. Meillä ei ollu kummallakaan tavanomaiset perhetaustat.
On ollut monta synkkää hetkeä, pystyin aina kuitenkin katsomaan meiden yhteiseen aikaan ja sanomaan, että on joku, joku on mua oikeasti koskus rakastanut. Mä on siitä niin kiitollinen.
Mutta en tiedä, en todellakaan tiedä, elämä on käynyt kummaliseksi mulle. Aika ei riitä..
Pitkästä aikaa tulin palstalle ja heti eka kirjoitus täällä oli kuin sinulta minulle..
Siitä on aikaa kun on viimeks nähty ja juteltu. Olen olettanut että oot tarkoituksellakin kiertänyt minut kaukaa, ja käynyt asioita läpi mielessäsi ja tehnyt juurikin sitä "kasvutyötä". Minäkin oon muuttunut niistä ajoista.
Oli paljon hyvää, omalla tavallaan. Ja kyllä vahva intuitio on yleensä aina oikeassa, eihän se tunne ja vetovoima meidän välillä yksipuolista ollut. Tunteilleen ei oikein voi mitään (ainoastaan aika voi niitä haalistaa kun toista ei näe pitkiin aikoihin), mutta teoilleen voi, tai ainakin pitäisi voida. Itsehillintää olisi pitänyt olla sinullakin enemmän :)
Oon myös miettinyt sitä että osaisimmeko me enää puhua toisillemme. Voi olla että emme. Pidetään ne pienet menneet hetket hyvinä muistoina ja elämää rikastuttavina tunteina ja hetkinä <3
ps. aina harvoin kun tänne kommentoin jotakin, tulee aina joku aukomaan päätään ja pitää mua jonakin miestrollina tms. Todennäköisesti nytkin. Joku tietty yksilö selvästikin ärsyyntyy mun kommenteista aina!?!
En kyllä keksi kuin yhden teon, jossa itsehillintäni petti. Se oli seurausta siitä, että hän katsoi minua syvälle silmiin.
Tämä oikeastaan sopii. Mites ne voikukat.. Oliko niitä silloin siellä ojassa/tienpientareella? Tarkemmin en viitsi avata :D
Mutta jos annoit hänelle voikukkia, niin sitten menee kyllä ohi.
Voikukkia oli kaikkialla ja aikaa oli vielä paljon.
aikaa oli vielä paljon mihin..? Ohi taitaa mennä että heilahtaa
Kyllä varmasti noilla pusuhuulilla on kasinotkin pussailtua läpi, ootko ylpeä? Ole ylpeä, se on ainut mitä sulla on
Kyllä on jännittänyt varmasti… noh ehkä nyt enemmän eikä se tuota samaa hormonia? Oletko ylpeä? Ole