Sinulle äitini kirjoitan ja haluan kertoa tunnoistani ja siitä miten loukkaat käytöksellänsi.
Minä olen 37-vuotias nainen ja olen naimisissa hyvän miehen kanssa ja asutaan parinsadan kilometrin päässä ja tapaan sinua äitini pari kertaa vuodessa.
Kun sinä tulet meille kyläilemään,niin sinä alat heti meille tultua siivoamaan,vaikka koti on siisti ja on edellisenä päivänä siivottu,niin sinä aloit siivoamaan meidän kotiamme.
Minun veljentyttäreni oli myös mukana joka on nyt 10-vuotias,olit sanonut veljentyttärelleni että meidän kotimme on epäsiisti,se loukkaa minua ja miestäni hyvin paljon koska sinä aliarvioit meitä.Veljentytär sanoi minulle että häntä ärsyttää kun mummo koko ajan siivoaa ja meillä on siistiä.
Me pidämme kotiamme siistinä ja tavarat on järjestyksessä,joten sinulla äiti ei ole oikeutta tulla moittimaan kotiamme.
Se minua loukkaa kun et hyväksy miestäni ja et kuuntele mitä miehelläni on sanottavaa vaan alat puhua muista asioista,sinulla on hyvä kuulo mutta et halua kuunnella.Et ole koskaan hyväksynyt miessuhteitani,entistä aviomiestäni sinä et myöskään hyväksynyt ja et hyväksy myöskään nykyistä miestäni.Miksi et voi olla onnellinen minun puolestani,koska minulla on asiat hyvin ja minulla on hyvä mies joka ei lyö minua ja ei ole alkoholisti ja mieheni on hyvä minua kohtaan.
Miehen sukulaiset arvostaa ja kunnioittaa miestäni,sanoin siitä sinulle mutta sinä et edes loksauttanut korviasi,sinä aliarvioit miestäni ja se on outoa kun ei ole mitään aihetta,minä ja mieheni rakastetaan toisiamme hyvin paljon.
Vierailusi osoitti sen että sinä et arvosta minua vaan halveksit minua ja aliarvioit minua ja et hyväksy miestäni.
Olen surullinen kun halveksit omaa tytärtäsi,olisit onnellinen tyttäresi puolesta,kun tyttärelläsi menee hyvin.
Minä olen 37-vuotias nainen ja olen naimisissa hyvän miehen kanssa ja asutaan parinsadan kilometrin päässä ja tapaan sinua äitini pari kertaa vuodessa.
Kun sinä tulet meille kyläilemään,niin sinä alat heti meille tultua siivoamaan,vaikka koti on siisti ja on edellisenä päivänä siivottu,niin sinä aloit siivoamaan meidän kotiamme.
Minun veljentyttäreni oli myös mukana joka on nyt 10-vuotias,olit sanonut veljentyttärelleni että meidän kotimme on epäsiisti,se loukkaa minua ja miestäni hyvin paljon koska sinä aliarvioit meitä.Veljentytär sanoi minulle että häntä ärsyttää kun mummo koko ajan siivoaa ja meillä on siistiä.
Me pidämme kotiamme siistinä ja tavarat on järjestyksessä,joten sinulla äiti ei ole oikeutta tulla moittimaan kotiamme.
Se minua loukkaa kun et hyväksy miestäni ja et kuuntele mitä miehelläni on sanottavaa vaan alat puhua muista asioista,sinulla on hyvä kuulo mutta et halua kuunnella.Et ole koskaan hyväksynyt miessuhteitani,entistä aviomiestäni sinä et myöskään hyväksynyt ja et hyväksy myöskään nykyistä miestäni.Miksi et voi olla onnellinen minun puolestani,koska minulla on asiat hyvin ja minulla on hyvä mies joka ei lyö minua ja ei ole alkoholisti ja mieheni on hyvä minua kohtaan.
Miehen sukulaiset arvostaa ja kunnioittaa miestäni,sanoin siitä sinulle mutta sinä et edes loksauttanut korviasi,sinä aliarvioit miestäni ja se on outoa kun ei ole mitään aihetta,minä ja mieheni rakastetaan toisiamme hyvin paljon.
Vierailusi osoitti sen että sinä et arvosta minua vaan halveksit minua ja aliarvioit minua ja et hyväksy miestäni.
Olen surullinen kun halveksit omaa tytärtäsi,olisit onnellinen tyttäresi puolesta,kun tyttärelläsi menee hyvin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No jopas! Onhan äidilläsi netti että voi lukea viestisi? Muuten ehdottaisin, että kertoisit sen henk.koht. tai kirjoittaisit kirjeen!
Vaikka purat sydäntäsi tänne vieraille ihmisille, se ei korjaa tilannetta, ellei aianomainen itse saa sitä tietoonsa.
Mutta auttaahan tämäkin tietysti...!
Sama touhu äidillä, ei auta kaunis puhe, eikä vaikka puhuisi isommillakin kirjaimilla.
Minun äitini kävi täällä ja arvosteli uutta asuntoa, vaatteitani, sisustusta jne.
Olen vain ehkä "kylmettynyt" kaikelle ylimääräiselle roskalle, eli en noteeraa. Antaa muidenkin kukkien kukkia vain.
Naureskelin vain itsekseni, koska enää en piittaa hänen sanoistaan. Ainakaan negatiivisesti. Pätemisen tarve on varmaan kaikilla vanhemmilla, tulee se sitten myöhemmin, jos ei aikaisemmin.
HYVIÄ JATKOJA SINULLE!
Älä välitä äitisi sanomisista vaan rakasta miestäsi kuten olet tähän asti tehnytkin.
Mulla on kans sellainen äiti joka tulee käymään ja alkaa siivoaamaan ja tuo monesti kassillisen tullessaan ruokaa jääkaappiin...
Asutaan omassa asunnossa, rivitalossa kahden lapsen kanssa.
Aina saa kuulla miten sinä et ole tuota ja tuotakaan tehnyt...
Äitini on lähempä 70vuotta ja aika vaivainenkin ja olenkin alkanut komentamaan istuutumaan, että kyllä minä osaan jne.
Mun äiti asuu kylläkin aika lähellä n. 15km välimatkaa.
Jotenkin sellainen tunne, että pitää minua pikku tyttönään edelleen :)
Raivostuttaa joskus ihan kamalana ja hänkin monesti arvostelee jotakin tekemääni valintaa tms.Eikö sitä voisi hyväksyä, että ei me olla samasta puusta vaikka olaankin äiti ja tyttö :)
Elokuussa minulle tulee ikää 29vuotta ja vasta sain kuulla odottavani 3. lasta maaliskuussa syntyväksi :)
Harkittu raskaus jne. mutta osaan kuvitella kuinka äitini järkyttyy kuullessaan uutisen.
Tekis mieli melkeinpä olla kertomatta...
Esikoinen menee kouluun tänä syksynä ja kakkonen on 2vuotias ja muistan kun keroin odottavani tätä nuorimmaista, niin äitini sanoi, että hän luuli meidän (minun ja siskoni) tulleen järkiin ettei enempää tehdä! :o
Kiitos vaan, tuli tunnelma kattoon! :(
Siskollani on 9v ja 6v lapset.
Silloin kun siskoni ilmoitti odottavanssa 2. niin äitini sanoi ettei sitten kyllä jaksa enään..
Noh, se joutui (tai itse halusi) hoitaa siskon esikoista reilun vuoden ajan, kun lapsi ei voinut olla tarhassakaan jatkuvien korvatulehdusten takia (pahimmillaan tarhapäiviä oli kk 2pv).
Sisko sanoi hieman kummissaan, ettei lapsia sen hoidettaviksi ole tehtykään.
Mun esikoisella oli koliikki ja melkenpä mieheni ja lapsen kanssa asuttiin vanhempieni luona n.3kk kun ei olisi itse jaksettu keskenämme ja vanhemmat pyysivät heidän luokseen, että saadaan apua.
Olen pitänyt lasten hoidot miniminä tämän takia, ettei pääse jotain sanomaan.
Yleensä sanoo, että mitä mulla on häntä vastaan, kun en anna lasten (vallankin vanhemman) olla heillä öitä.
Siskoni lapset on aina silloin tällöin heillä yötä ja silloinkin saan kuulla joskus kuinka oli huisketta ja väsyttää jne.
Onhan hänellä ikää ja sairauksia joten en halua, että hän omiani hoitaisi muuta kuin kaupan käynnin ajan.
Isompi on ollut nyt tänä vuonna muutaman kerran yötä ja ovat pyytäneet nuorimmaistakin, mutta en halua hänen väsyvän lasteni takia.
Joten toistaiseksi ainakin nuorimmaista en hänellä hoidatuta.
Jännittää ihan kertoa tästä uudesta tulokkaasta vaikka tässä alkaa olla itse kolmekymppinen JO :D
Varmasti saadaan kuulla haukut :(
Miestäni vastaan hällä ei tietääkseni kuitenkaan ole mitään, mutta joskus hänkin saa kuulla moitteita tms. ihmetystä...
Iän myötä äitini tuntuu menevän "horiskommaksi" ja aina tuntuu löytyvän selitys joka asiaan.
Ollaan koitettu antaa mennä korvasti sisään ja toisesta ulos ;)
Joskus tulee sitten mietittyä itsekseni, että osaankohan sitten tehdä mitään oikein ja vähän saattaa alkaa masentamaan, mutta pidän pääni korkealla ja elän omaa elämääni, sanokoon mitä tahtoo.
Taisi tulla aika sekavaa tekstiä, mutta jospa tuosta sai jotain selvää :)
Mukavaa kesää sinulle ja muille kohtalotovereille!
Meitä varmasti on paljon :)
"Jännittää ihan kertoa tästä uudesta tulokkaasta vaikka tässä alkaa olla itse kolmekymppinen JO :D
Varmasti saadaan kuulla haukut :("
Tarkoitiko, että ikäsi puolesta saatte haukut..? Äitisihän on itse ollut 4-kymppinen sinut saadessaan!
En tarkoittanut iän puolesta, että saatais haukkuja tai tarkemmin sanottuna moitteita.
Äitini kun on tuntui järkyttyneeltä kuullessaan tästä meidän nuorimman odotuksesta, niin nyt se 3. ainakin järkyttyy :)
"Vaikka tässä alkaa olla itse kolmekymppinen JO"
Tarkoitin, että jännittää kertoa vaikka alan olemaan kolmekymppinen :D
Eiks se oo vähän outoa (että tämän ikäinen jännittää)? ;)
En ole koskaan pitänyt äiti-suhdettani kovin hyvänä, mutta näitä lukiessani huomaan, että ei se ehkä niin huono olekaan...
Joskus äiti alkaa hieman liikaa puuttumaan kotimme asioihin (siivoamiseen, verhoihin, lasten asioihin jne...), ja olen ilmeisesti kuitenkin aika onnellisessa asemassa, kun voin kyllä suoraan sanoa, että "ei ole sun asiasi päättää siitä" tai vastaavaa, ilman että hän suuttuisi.
(Äiti on vähän päälle 50, minä 30v.)