ihmisiä, mutta suhteeni heihin on tuottanut älyttömän paljon surua, opittujen käyttäytymismallien takia. En ole koskaan kokenut, että pystyisin avoimesti ja rehellisesti puhumaan tunteistani, erityisesti negatiivisistä. Tai että minua arvostettaisiin sen perusteella, että olen olemassa ja siitä, minkälainen olen ihmisenä.
Positiivisuus on luontainen ominaisuuteni, mutta se on myös kehittämäni suojakuori, jolla olen selviytynyt emotionaalisesti traumaattisista kokemuksista. En ole koskaan ollut läheinen kenenkään kanssa, mutta jos me oltaisiin joskus yhdessä, niin tiedän varmuudella, että kanssasi pystyisin olemaan hyvin avoin ja välitön. Jopa täällä anonyymillä palstalla olen kokenut sellaisen yhteyden, mitä en ole aiemmin missään kokenut. Mentaalisesti hyvin voimaannuttavaa.
Pystyisin aiemmasta elämästäni huolimatta helposti niin antamaan kuin vastaanottamaan rakkauden osoituksia nimenomaan sinun kanssasi, kertomaan painavista asioista ja kuuntelemaan sekä lohduttamaan sinua vastaavissa. En halua mennä asioiden edelle vielä enempää (taitaa olla molempien pahe) tai olettaa/odottaa mitään, mutta samoin jos meillä olisi joskus lapsia, niin ymmärtäisin kuinka tärkeätä se olisi ja uskoisin osaavani olla heille enemmän emotionaalisesti läsnä ja arvostaa ja kannustaa heitä sellaisina kuin olisivat.
Positiivisuus on luontainen ominaisuuteni, mutta se on myös kehittämäni suojakuori, jolla olen selviytynyt emotionaalisesti traumaattisista kokemuksista. En ole koskaan ollut läheinen kenenkään kanssa, mutta jos me oltaisiin joskus yhdessä, niin tiedän varmuudella, että kanssasi pystyisin olemaan hyvin avoin ja välitön. Jopa täällä anonyymillä palstalla olen kokenut sellaisen yhteyden, mitä en ole aiemmin missään kokenut. Mentaalisesti hyvin voimaannuttavaa.
Pystyisin aiemmasta elämästäni huolimatta helposti niin antamaan kuin vastaanottamaan rakkauden osoituksia nimenomaan sinun kanssasi, kertomaan painavista asioista ja kuuntelemaan sekä lohduttamaan sinua vastaavissa. En halua mennä asioiden edelle vielä enempää (taitaa olla molempien pahe) tai olettaa/odottaa mitään, mutta samoin jos meillä olisi joskus lapsia, niin ymmärtäisin kuinka tärkeätä se olisi ja uskoisin osaavani olla heille enemmän emotionaalisesti läsnä ja arvostaa ja kannustaa heitä sellaisina kuin olisivat.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kenelle näin kauniisti kirjoitat?
Vokaalit rulettaa ainakin
Alkaa siis vokaalill? Vai konsonantilla ja volaaleja eniten nimessä?
Samoja ajatuksia kuin sinulla ap.siitä haaveillut, että saisin uskovaisen puolison
Mitä jos lapsistasi tulee äärioikeistolaisia? Loppuuko sinun kannustus ja ymmärrys ja arvostus siihen? 🤣 😂
Jos rakkaus riippuu poliittisista näkemyksistä, niin se on ehdollista rakkautta
Suvakeille on tyypillistä, että ei hyväksy kuin oman mielipteensä.
😊johan pomppas
Kaunista tekstiä mistä kopioitu turhan maritteleva kuva ettäkö voisi uskoa omaksi kirjoitukseksesi tai si puuttuu elämänkokemusta jonkin verran vie kun luulet sen noi yksinkertaista olevan
Tämähän on kuin suoraan minun elämästäni. Oletko mies?
Kyllä joo
Onko sinulla jo ennestään lapsia?
Ei ole ja siinäkin mielessä kirjoitukseni on asioiden edelle menemistä
Minkä ikäinen olet?
Kauniisti kirjoitit. 🩷 Olen kuullut, että suhde vanhempiin jää poikkeuksetta emotionaalisesti vajaaksi. Myös vanhemmat kokevat riittämättömyyden tunnetta suhteessa lapsiinsa. Huomasin tämän erityisesti, kun toinen vanhempani kuoli ja itkimme ennen sitä yhdessä. Samalla jäi vain rakkaus.
Puolisokaan ei pysty täyttämään kaikkea ja jäämme senkin suhteen vajaaksi. Aina toivomme, että joku ymmärtäisi kipumme ja nostaisi synkistä vesistä ylös, mutta saatamme joutua tilanteeseen, jossa joudumme viimeisillä voimilla nousemaan itse ylös.
Juuri tuota minäkin olen joskus toivonut. Ja samalla joutunut ymmärtämään, etten voi ulkoistaa omaa hyvinvointiani jollekin toiselle. Olen itse viime kädessä vastuussa siitä, miten jaksan. - sivusta
Ok. Kuitti.
Sitten kun sinusta itsestä tulee äiti/isä, niin osaat välttää kaikki vanhempiesi tekemät virheet. Se vaan, että historialla on tyly tapa toistaa itseään eli todennäköisesti sinun lapsesi tulevat valittamaan, kuinka huono vanhempi olet ollut. Kumma juttu, mutta näin se vaan menee.
Kunnes joku katkaisee ketjun. Siitä se lähtee että tiedostaa mikä on mennyt ja minkä takia mönkään ja käy tunteiden kautta asiat läpi. Ei kaikkea ohjelmointia saa ehkä kokonaan pois, koska on niin syvään juurrutettuna. Mutta aina kannattaa pyrkiä parempaan.
Tuo nyt on vähän sellainen asia, joka kannattaa kysyä vanhemmilta itseltään, mitenkään siis vähättelemättä, miten kokivat vanhemmuutensa, jos asia vaivaa.