Kodiaqilla kohti Pietaria

Vaclav veti vasempaan käteensä nahkahansikkaansa ja painoi kytkimen pohjaan. Kulahtanut sammakonvihreä Skoda Kodiaq murahti hereille, ja tehtaan savuisen ilman täyttämät keuhkot saivat hetkeksi hengähtää. Hän oli viettänyt viikkoja koneiden kolinan keskellä, mutta tänään hän oli vapaa.

Moottoritie avautui edessä, kuin pitkä harmaa joki, joka johdatti hänet syvemmälle itään. Tsekkoslovakian rajat jäivät taakse, ja Vaclav tunsi itsensä seikkailijaksi, vaikka matkan määränpää oli ennalta määrätty. Pietari kutsui häntä—kaupunki, josta hänen isoisänsä oli kertonut tarinoita iltojen pimetessä.

Matkan varrella hän pysähtyi pieniin kyläpahasiin, joi kahvia huoltoasemilla, ja kuunteli raskaan kuorma-autoliikenteen taukoamatonta huminaa. Hiekkatiet halkoivat pellot, ja taivas tuntui loputtomalta. Matkan yksinäisyys ei häntä haitannut; se oli hänen oma aikansa ajatella, pohtia tehtaan raskasta työtä ja ehkä uneksia jostakin suuremmasta.

Kun Pietarin valot viimein pilkahtivat horisontissa, Vaclav hymähti. Hänen Skoda oli kuin olikin kestänyt koko matkan, ja hän tunsi itsensä voittajaksi—yksi mies, yksi auto, ja tarina, joka jatkui Pietarissa Äiti Venäjän hellässä huomassa.
0129
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Vaclav veti vasempaan käteensä nahkahansikkaansa ja painoi kytkimen pohjaan. Kulahtanut sammakonvihreä Skoda Kodiaq murahti hereille, ja tehtaan savuisen ilman täyttämät keuhkot saivat hetkeksi hengähtää. Hän oli viettänyt viikkoja koneiden kolinan keskellä, mutta tänään hän oli vapaa.

Moottoritie avautui edessä, kuin pitkä harmaa joki, joka johdatti hänet syvemmälle itään. Tsekkoslovakian rajat jäivät taakse, ja Vaclav tunsi itsensä seikkailijaksi, vaikka matkan määränpää oli ennalta määrätty. Pietari kutsui häntä—kaupunki, josta hänen isoisänsä oli kertonut tarinoita iltojen pimetessä.

Matkan varrella hän pysähtyi pieniin kyläpahasiin, joi kahvia huoltoasemilla, ja kuunteli raskaan kuorma-autoliikenteen taukoamatonta huminaa. Hiekkatiet halkoivat pellot, ja taivas tuntui loputtomalta. Matkan yksinäisyys ei häntä haitannut; se oli hänen oma aikansa ajatella, pohtia tehtaan raskasta työtä ja ehkä uneksia jostakin suuremmasta.

Kun Pietarin valot viimein pilkahtivat horisontissa, Vaclav hymähti. Hänen Skoda oli kuin olikin kestänyt koko matkan, ja hän tunsi itsensä voittajaksi—yksi mies, yksi auto, ja tarina, joka jatkui Pietarissa Äiti Venäjän hellässä huomassa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu