*tässä on asioita jotka saavat minut surulliseksi vieläkin vaikka tapahtumasta on n.2 vuotta*
tulin joonaksen luoksesi ja kerroin hänelle tarvitsevani häntä.
hän katsoi ohi silmieni ja kääntyi pois.
tunsin syvää surua rinnassani,hän lähti pois ja katsoi ovelta ja meni.tyhjyys valtasi mieleni ja syvä taakka laskeutui harteilleni,en pystynyt nousemaan ylös jäin lattialle.
makasin ja ajattelin sinisiä silmiäsi ja sitä kun tapasimme.
muistan ensimmäisen katseemme coldplayn soidessa,kappale oli the scientist.
ajatuksissani palasin alkuun.
kerroit rakstavasi minua vaikka mitä tapahtuisi,olin mielestäsi luotettava tyttö joka tiesi mitä tahtoi. minä tahdoin olla luonasi aina ja tuntea kätesi kädessäni.
nyt se kaikki on ohi koska en ollut luonasi kun olisi pitänyt,en tahtonut loukata sinua ,mutta olen pahoillani.kerroit että mikään ei ole helppoa ja joskus joutuu pettyä.
tuntisimpa läheitsyytesi nyt kun olen yksin.
en tahtois olla yksin kun olen surullinen.en tiedä miksi loukkasin ihmistä joka oli minulle läheinen.hän jätti entisen tyttöfrendin vuokseni vaikka ei edes tuntenut minua.hän vaihtoi katseita kanssani ja joskus jutteli mukavia.silti tunsin että ei kannattaisi lähestyä häntä,
ei ikinä olisi pitänyt vaihtaa katseitä hänen kanssaan.
nyt olen rikkonut välini entiseen bestikseeni ja joonakseen,sillä yritin olla muiden mieliksi.olin tyhmä kun ajattelin että maailma on täydellinen kun saa kenet haluaa,todellisuudessa koskaa maailma ei ole täydellinen ja joskus joutuu pettymään ja aloittamaan alusta,tahtoisi palata takaisin siihen kun tustuin bestikseeni ja joonakseen,muuttaisn asioita helpommaksi että kukaan ei tuntisi sitä kamalaa tuskaa.
olin hirveä kun ajattelin itseäni enkä tärkeitä ihmistä eli bestistäni.
tahtoin tavata bestikseni jälleen ja sopia.
en ikinä löytänyt sopivampaa ystävää kuin hän ja siksi olen onneton.
tahtoisin joonaksen tietävän että olen pahoillani, vietin monta yöta kun ajattelin virheitä joilla pilasin elämäni suurimman romanssin ja minulla on edelleen se valokuva jossa me kaikki kolme halaamme,tiedän että olin kamala mutta silti kaipaan teitä molempia...
tämä oli omistettu tärkeimmille ihmisille eli joonakselle ja sandralle.
olette mielessäni vaikka väitin toista,anteeksi!
tulin joonaksen luoksesi ja kerroin hänelle tarvitsevani häntä.
hän katsoi ohi silmieni ja kääntyi pois.
tunsin syvää surua rinnassani,hän lähti pois ja katsoi ovelta ja meni.tyhjyys valtasi mieleni ja syvä taakka laskeutui harteilleni,en pystynyt nousemaan ylös jäin lattialle.
makasin ja ajattelin sinisiä silmiäsi ja sitä kun tapasimme.
muistan ensimmäisen katseemme coldplayn soidessa,kappale oli the scientist.
ajatuksissani palasin alkuun.
kerroit rakstavasi minua vaikka mitä tapahtuisi,olin mielestäsi luotettava tyttö joka tiesi mitä tahtoi. minä tahdoin olla luonasi aina ja tuntea kätesi kädessäni.
nyt se kaikki on ohi koska en ollut luonasi kun olisi pitänyt,en tahtonut loukata sinua ,mutta olen pahoillani.kerroit että mikään ei ole helppoa ja joskus joutuu pettyä.
tuntisimpa läheitsyytesi nyt kun olen yksin.
en tahtois olla yksin kun olen surullinen.en tiedä miksi loukkasin ihmistä joka oli minulle läheinen.hän jätti entisen tyttöfrendin vuokseni vaikka ei edes tuntenut minua.hän vaihtoi katseita kanssani ja joskus jutteli mukavia.silti tunsin että ei kannattaisi lähestyä häntä,
ei ikinä olisi pitänyt vaihtaa katseitä hänen kanssaan.
nyt olen rikkonut välini entiseen bestikseeni ja joonakseen,sillä yritin olla muiden mieliksi.olin tyhmä kun ajattelin että maailma on täydellinen kun saa kenet haluaa,todellisuudessa koskaa maailma ei ole täydellinen ja joskus joutuu pettymään ja aloittamaan alusta,tahtoisi palata takaisin siihen kun tustuin bestikseeni ja joonakseen,muuttaisn asioita helpommaksi että kukaan ei tuntisi sitä kamalaa tuskaa.
olin hirveä kun ajattelin itseäni enkä tärkeitä ihmistä eli bestistäni.
tahtoin tavata bestikseni jälleen ja sopia.
en ikinä löytänyt sopivampaa ystävää kuin hän ja siksi olen onneton.
tahtoisin joonaksen tietävän että olen pahoillani, vietin monta yöta kun ajattelin virheitä joilla pilasin elämäni suurimman romanssin ja minulla on edelleen se valokuva jossa me kaikki kolme halaamme,tiedän että olin kamala mutta silti kaipaan teitä molempia...
tämä oli omistettu tärkeimmille ihmisille eli joonakselle ja sandralle.
olette mielessäni vaikka väitin toista,anteeksi!
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuntuu varmaan kamalalta,voi kun voisin jotenkin auttaa...
minäkin petin jätkääni ja olisin tahtonut pyytää anteeksi mutta en saanut tilaisuutta