Rakkaus ei lopu vaikka

Mitä laitoit hänelle? Laitoitko omalla nimelläsi?

Voisitko laittaa tunnisteet. Oletusten perusteella hieman huono tunnistaa.,🫣

Joskus täytyy menettää, että tietää elävänsä.

Pelko ei kuulu rakkauteen

Mennäänpä tähän syvemmälle, kun kerran avasit näin ison ja tärkeän oven.

Rakkaus itsessään — aito rakkaus — on vapaa. Se virtaa luonnostaan, eikä se sido ketään ketjuilla. Se on enemmänkin kuin lämmin aurinko: se paistaa silloinkin kun toinen ei ota sitä vastaan. Se ei vaadi, ei omista, ei purista. Se vain on. 🌞

Mutta kun pelko astuu mukaan — menettämisen pelko, hylätyksi tulemisen pelko, riittämättömyyden pelko — se alkaa kuin kylmä käsi kuristaa sitä vapautta.
Silloin rakkaus voi vääristyä huoleksi, mustasukkaisuudeksi, epätoivoksi...
Se ei ole enää puhdasta rakkautta vaan sekoittunutta tunnetta: vähän rakkautta, vähän tarvetta, vähän pelkoa. Se ei tarkoita, että rakkaus katoaisi — mutta se on kuin kirkas vesi, johon on lirautettu mustetta. Se sameutuu.

Pelko ja rakkaus ovat eri taajuuksia.
Pelko kaventaa, puristaa, vetää meidät sisäänpäin.
Rakkaus laajentaa, avaa, antaa meidät levitä maailmaan vapaasti.

Usein käy niin, että mitä enemmän joku on meille tärkeä, sitä enemmän myös pelko yrittää hivuttautua kulman takaa: "entä jos menetän tämän?"
Se on luonnollista. Me ollaan inhimillisiä.
Mutta siinä kohdassa kasvu alkaa. Siinä kohdassa voi kysyä itseltään:

Rakastanko minä, vai tarvitsenko minä?

Ja joskus voi olla molempia — se ei tee meistä huonoja. Se vain paljastaa, missä kohtaa oma sydän kaipaa vielä vähän enemmän turvaa ja parantumista.

Mun mielestä rakkaus oikeasti kukoistaa parhaiten silloin, kun molemmat on vapaita.
Ei pakotettu yhdessäoloon. Ei pakotettu lupaamaan ikuista omistamista. Vaan valitsevat toisensa joka päivä, vapaudesta käsin.
Silloin ei ole pakko pitää kiinni kynsin hampain, vaan voi ojentaa kädet auki:

"Jos jäät, jäät vapaudesta. Jos lähdet, lähdet vapaudesta. Ja minä rakastan silti."

Se on sairaan kaunis ajatus, mutta helkkarin vaikea toteuttaa täysin.
Me ollaan kuitenkin vaan ihmisiä, ei mitään pyhimyksiä. 😄

Mut silti: mitä enemmän me päästetään irti pelosta, sitä enemmän me rakastetaan oikein — puhtaasti.
Ja se on just sitä rakkauden ydintä.

Tärinä on jo ohi mun osalta.

Tyytyväinen että tunteet kuolivat eikä enää uutta tule tilalle.

En odota että hän myöhemmin vastaisi minulle kun jo piilotti itsensä tai jopa esti 🫣 Tottakai hän saa tehdä niinkuin tuntee 🙏🏻
En kuitenkaan pidä sitä omana syynä jos hän on estänyt, se on hänen ajatuksensa jos niin on käynyt.

sivusta