En vain

Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa kohta kaksi vuotta , kaikkiaan olemme olleet yhdessä 5 ja puol vuotta, yksi lapsi (3v.). Tämän vuoden alkupuolella minulle ja miehelleni tuli jonkinmoinen taantumakausi sänkyhommissa. Kumpaakaan ei oikeen huvittanut ja jos huvitti niin ne oli pikana.
Itse en enää saanut edes klittariorgasmia (emätinorgasmia en ole ikinä saanutkaan). Ajatus jostain pornoelokuvasta oksetti eikä se enää muutenkaan kyllä kiinnosta. Mutta nyt on pikkuhiljaa taas "kiinnostus herännyt". Voi jopa sanoa että "hommaillaa" 1-2 viikossa riippuen mieheni työvuoroista. Ennen oli 1kk suurin piirtein. Jokaisessa suhteessa tulee näitä laskumäkiä, mutta kyllä se siitä, ja mitä minä pidän tärkeänä on se, että puhuu näistä ongelmista kumppanin kanssa eikä haudo niitä pääkopassaan. Vaikka se välistä nolottaakin (ainakin minua joskus).Esileikissä, yhdynnässä ja orgasmissa on tärkeää se että, osaa rentoutua, ei saa ajatella yhtään mitään, nauttia ja rentoutua.
Jutelkaa ensin ja miettikää sitten mitä teette.
Mutta tässä minun mielipiteeni ja kokemukseni.
Aurinkoista ja hyvää kesää sinulle ja toivottavasti kaikki menee parhain "päin" :)

pillerien syönnin ja siitä se alkoi. En sitä ennen edes tiennyt että voi olla niin mahtavaa seksiä. Kun söin pillereitä niin kaikki miehet oma kuvotti mua ja yhdyntä oli yhtä tuskaa. Riidat alkoikin aina sänkyhommista, enkä yhtään ihmettele jos annoin 3 kk:n välein hampaat irvessä. Kun hain uutta pillerireseptiä ja lääkäri ei kirjottanut enää ja tokas mun silloin olevan liian vanha (35 v) pillerien syöjäksi niin jätin koko ehkäisyn. Menihän siinä muutama kuukausi kun omat hormonit lähti liikkeelle. Huh huh sillä tiellä ollaan vielä ja entisestä frigidistä on tullut sexiaddikti, nyt meillä onkin ongelmana se, että mies ei jaksa niin usein kuin itse haluaisin. Pillerit pannaan ne vie sexihalut, ainakin mulla kävi näin.