Moni ADHD-nainen uupuu piirteidensä peittelyyn – Näin maskaaminen vaikuttaa monen elämään
ADHD-naisen kommentti: ”Olen todennäköisesti ollut väsynyt koko elämäni ajan. Nyt vasta tajuan miksi, ja itse asiassa jo se on helpottanut oloani.” Ote kirjasta Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD (Bazar 2023)
Olen kohdannut työssäni paljon naisia, jotka ovat kärsineet koko elämänsä ajan toistuvista uupumusvaiheista. Jokainen uupumus jättää vähintään pienen jäljen hermostoon, joten paluu entiseen työ- tai toimintakykyyn voi olla joillekin toistuvasti uupuneille epätodennäköinen.
Toisaalta monilla on kyse siitä, että taustalla on neuroerityisyyttä – esimerkiksi ADHD:n tai autismikirjon piirteitä. Nämä erityispiirteet pitävät tyypillisesti sisällään taipumusta maskata eli pyrkimystä yrittää muokata itseään ja omaa toimintaansa samanlaiseksi kuin neurotyypillisillä.
Maskaamisen syvimpänä tarpeena on kuulua kulloiseenkin yhteisöön, jonka osana itse on (kouluyhteisö, perhe, ystävät, työyhteisö jne.). Yhteisöön kuuluminen on meille kaikille ihmisille voimakas perustarve. Uskon, että jokainen muista poikkeavaksi itsensä kokeva joutuu ainakin ajoittain muokkaamaan omaa toimintaansa: esimerkiksi verbaalista ilmaisuaan tai kehonkieltään samanlaiseksi kuin muilla.
Kun on kyse neuroerityisyydestä, jollain tavalla vääränlaiseksi itsensä kokeminen jo pienestä asti on hyvin yleistä. Sinua on saatettu kritisoida jatkuvasti siitä, ettet ole samanlainen kuin muut tai et pysty samoihin asioihin kuin muut samanikäiset. Tai sinua on jatkuvasti vähätelty, jopa nolattu ja vain sen vuoksi, että olet ollut erilainen kuin muut. Olet aina ollut jotain liikaa tai liian vähän. Jatkuvasta vähättelystä ja arvostelusta seuraa jatkuvaa turvattomuuden tunnetta ja valppautta; osaanko varmasti olla oikeanlainen?
Miellyttämisen tarve maskaamisen rinnalla
Maskaamisen rinnalla on tyypillisesti mukana vahva tarve miellyttää, ja nämä yhdessä tuovat mukanaan jatkuvan pyrkimyksen näyttää itsestä ulospäin kaikkea sellaista, jota sinulta odotetaan. Jos olisit aito oma itsesi, et kuuluisi joukkoon ja voit siten kokea myös todellista hylkäämistä, joukosta erottamista. Kun tätä on jatkunut riittävän kauan, alat pitää maskaamista ja miellyttämistä normaalina osana itseäsi – varsinkin jos tämä on alkanut jo lapsuusiässä.
Sellaiset ihmiset, joille tämä ei ole omakohtaisesti tuttua, eivät todennäköisesti voi lainkaan ymmärtää, miltä tämä tuntuu. Vasta aikuisena omat erityispiirteensä tunnistanut alkaa vähitellen oivaltaa, että se joka olen vuosikymmeniä yrittänyt olla, ei olekaan minä, vaan olen muodostanut itsestäni sellaisen minän, jolla koen parhaiten kelpaavani muille ihmisille. Miten paljon tällainen kuluttaakin voimavaroja – yrittää olla jotain muuta mitä on.
Kun maskaava nainen siirtyy työelämään ja mahdollisesti perustaa perheen, tämä malli ei tietenkään katoa minnekään. Nainen pyrkii täydellisyyteen ja tekee ihan kaikkensa jokaisessa roolissaan: naisena, äitinä, vaimona, työntekijänä, tyttärenä jne. Tämän taakan alla hän ennen pitkää uupuu – ja todennäköisesti etsii syytä ja syyllistä vain itsestään.
Miksi en pysty samaan kuin muut? Miksi en saa itsestäni isompia vaihteita päälle? Miksi en saa aloittamiani tehtäviä helposti valmiiksi? Miksi väsyn niin pienestä? Olenko vain laiska ja saamaton, kuten niin monet ovat minulle elämäni aikana sanoneet? Miksi en osaa olla ”oikein” muiden ihmisten kanssa? Miksi taas sanoin asiat liian suoraan ja hölötin?
Muutos voi alkaa itsensä ymmärtämisestä ja hyväksymisestä – päivä ja askel kerrallaan
Usein tämän kaiken tiedostaminen ja vähittäinen ymmärtäminen on ADHD-naiselle aluksi iso kriisi. Ei ole helppoa alkaa kuoria aitoa itseään monen maski- ja miellyttämiskerroksen alta. Joskus on tarpeen hakeutua pidempään terapeuttiseen prosessiin, joskus voi riittää vertais- tai läheisten ystävien tuki. Joskus on myös hyvä oppia olemaan vain itsensä kanssa – ehkäpä oma sisäinen lapsi seuranaan. Mikäli muistat maskanneesi jo lapsesta asti, sisäinen lapsesi on juuri se osa sinua, joka kaipaa eniten turvaa, huomiota ja myötätuntoa. Lue sisäisen lapsen kohtaamisesta aiemmin kirjoittamastani artikkelista – siitä voi olla sinulle apua, jotta saavutat yhä enemmän sisäistä turvaa ja rauhaa olla sinä <3
Voisitko alkaa olla sisäiselle lapsellesi sellainen aikuinen, joka hyväksyy ehdoitta hänet sellaisena erityisen ihanana, millainen hän on?
ADHD-naisen kommentti: ”Olen todennäköisesti ollut väsynyt koko elämäni ajan. Nyt vasta tajuan miksi, ja itse asiassa jo se on helpottanut oloani.” Ote kirjasta Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD (Bazar 2023)
Olen kohdannut työssäni paljon naisia, jotka ovat kärsineet koko elämänsä ajan toistuvista uupumusvaiheista. Jokainen uupumus jättää vähintään pienen jäljen hermostoon, joten paluu entiseen työ- tai toimintakykyyn voi olla joillekin toistuvasti uupuneille epätodennäköinen.
Toisaalta monilla on kyse siitä, että taustalla on neuroerityisyyttä – esimerkiksi ADHD:n tai autismikirjon piirteitä. Nämä erityispiirteet pitävät tyypillisesti sisällään taipumusta maskata eli pyrkimystä yrittää muokata itseään ja omaa toimintaansa samanlaiseksi kuin neurotyypillisillä.
Maskaamisen syvimpänä tarpeena on kuulua kulloiseenkin yhteisöön, jonka osana itse on (kouluyhteisö, perhe, ystävät, työyhteisö jne.). Yhteisöön kuuluminen on meille kaikille ihmisille voimakas perustarve. Uskon, että jokainen muista poikkeavaksi itsensä kokeva joutuu ainakin ajoittain muokkaamaan omaa toimintaansa: esimerkiksi verbaalista ilmaisuaan tai kehonkieltään samanlaiseksi kuin muilla.
Kun on kyse neuroerityisyydestä, jollain tavalla vääränlaiseksi itsensä kokeminen jo pienestä asti on hyvin yleistä. Sinua on saatettu kritisoida jatkuvasti siitä, ettet ole samanlainen kuin muut tai et pysty samoihin asioihin kuin muut samanikäiset. Tai sinua on jatkuvasti vähätelty, jopa nolattu ja vain sen vuoksi, että olet ollut erilainen kuin muut. Olet aina ollut jotain liikaa tai liian vähän. Jatkuvasta vähättelystä ja arvostelusta seuraa jatkuvaa turvattomuuden tunnetta ja valppautta; osaanko varmasti olla oikeanlainen?
Miellyttämisen tarve maskaamisen rinnalla
Maskaamisen rinnalla on tyypillisesti mukana vahva tarve miellyttää, ja nämä yhdessä tuovat mukanaan jatkuvan pyrkimyksen näyttää itsestä ulospäin kaikkea sellaista, jota sinulta odotetaan. Jos olisit aito oma itsesi, et kuuluisi joukkoon ja voit siten kokea myös todellista hylkäämistä, joukosta erottamista. Kun tätä on jatkunut riittävän kauan, alat pitää maskaamista ja miellyttämistä normaalina osana itseäsi – varsinkin jos tämä on alkanut jo lapsuusiässä.
Sellaiset ihmiset, joille tämä ei ole omakohtaisesti tuttua, eivät todennäköisesti voi lainkaan ymmärtää, miltä tämä tuntuu. Vasta aikuisena omat erityispiirteensä tunnistanut alkaa vähitellen oivaltaa, että se joka olen vuosikymmeniä yrittänyt olla, ei olekaan minä, vaan olen muodostanut itsestäni sellaisen minän, jolla koen parhaiten kelpaavani muille ihmisille. Miten paljon tällainen kuluttaakin voimavaroja – yrittää olla jotain muuta mitä on.
Kun maskaava nainen siirtyy työelämään ja mahdollisesti perustaa perheen, tämä malli ei tietenkään katoa minnekään. Nainen pyrkii täydellisyyteen ja tekee ihan kaikkensa jokaisessa roolissaan: naisena, äitinä, vaimona, työntekijänä, tyttärenä jne. Tämän taakan alla hän ennen pitkää uupuu – ja todennäköisesti etsii syytä ja syyllistä vain itsestään.
Miksi en pysty samaan kuin muut? Miksi en saa itsestäni isompia vaihteita päälle? Miksi en saa aloittamiani tehtäviä helposti valmiiksi? Miksi väsyn niin pienestä? Olenko vain laiska ja saamaton, kuten niin monet ovat minulle elämäni aikana sanoneet? Miksi en osaa olla ”oikein” muiden ihmisten kanssa? Miksi taas sanoin asiat liian suoraan ja hölötin?
Muutos voi alkaa itsensä ymmärtämisestä ja hyväksymisestä – päivä ja askel kerrallaan
Usein tämän kaiken tiedostaminen ja vähittäinen ymmärtäminen on ADHD-naiselle aluksi iso kriisi. Ei ole helppoa alkaa kuoria aitoa itseään monen maski- ja miellyttämiskerroksen alta. Joskus on tarpeen hakeutua pidempään terapeuttiseen prosessiin, joskus voi riittää vertais- tai läheisten ystävien tuki. Joskus on myös hyvä oppia olemaan vain itsensä kanssa – ehkäpä oma sisäinen lapsi seuranaan. Mikäli muistat maskanneesi jo lapsesta asti, sisäinen lapsesi on juuri se osa sinua, joka kaipaa eniten turvaa, huomiota ja myötätuntoa. Lue sisäisen lapsen kohtaamisesta aiemmin kirjoittamastani artikkelista – siitä voi olla sinulle apua, jotta saavutat yhä enemmän sisäistä turvaa ja rauhaa olla sinä <3
Voisitko alkaa olla sisäiselle lapsellesi sellainen aikuinen, joka hyväksyy ehdoitta hänet sellaisena erityisen ihanana, millainen hän on?
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä mistä johtuu että adhd tai erityispiirteisistä puhuttaessa sappeni alkaa kiehumaan tai iho holahtaa kananlihalle.
Ehkä siitä että kun ihminen ei sopeudu tai ei pärjää yhteiskunnan vaatimuksien kanssa aletaan etsimään syytä että voi olla erityispiirteinen.
Ns. Normi ihmisenä olen kokenut kaikkea kirjoittamaasi ja tuo uupumus johtuu kyllä ympäristön sairaista tekijöistä eikä siitä että minun pitäisi sairastua sen vuoksi.
Nämä eivät ole noin yksiselitteisiä asioita. Kyse on jopa fysiologisella tasolla erilaisuudesta. Se näissä on erona muihin että ihminen todella tekee kaikkensa pyrkiessään sopeutumaan mutta ei välttämättä itsekään tiedä miksi sinnikäs yrittäminen ei tuota tulosta ja että omat aivot ja hermosto toimii eri tavalla ja siksi vaikuttaa siihen toimintakykyyn. Joksisella on toki vähän piirteitä mutta sillon kun niitä on todella huomattavan paljon ovat ne haasteetkin sitä luokkaa. Ei sillä etteikö normaalilla olisi elämä vaikeaa mutta voi olla vaikea ymmärtää niitä kertoimia siihen päälle mitä joillain muilla on.
Minä alan yrittämään kiitos sinä ymmärrät minua niin hyvin
Joo joo, se mul on on. So whattista, elämä on hauskempaa ja värikkäämpää, kun aivoissa surisee ja päässä kuhisee. Mitä siitä, vaikka muu maailma vaikuttaa kulkevan hitaasti ja tappavan tylsästi.
https://youtu.be/_ovdm2yX4MA?feature=shared
Jaa niinku mistä aiemmin kirjoittamastasi
lukisin tuollaisesta?
Kiitos, oli hyviä pointteja ❤️
Ole hyvä, kopioin sen ja halusin jakaa. Itselläni on ADHD ja erilaisuus on ollut rankkaa jo lapsesta lähtien. Olen ollut aina ns. väärinymmärretty. Kenellekään en halua pahaa, olen vaan toisenlainen mitä useimmat muut. Ap
Miten erilaisuutesi näkyy?
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Täällä myös samoilla haasteilla oleva.
Mä ainakin koen olevani melko uupunut, mutta luulisin, että se johtuu enemmän elämäntilanteesta ja terveysongelmista kuin ADHD:stä. Mä olen kai aina maskannut jonkin verran, mutta se on niin työlästä ja silti tuloksiltaan epävarmaa, etten mä aina jaksa kauheasti vaivautua, helpompaa on vältellä sosiaalisia tilanteita. En mä kuitenkaan mahdu mihinkään ryhmään tai muottiin.