Rakas sinä,
En tiedä, kuinka sanoa nämä asiat, koska sanoilla ei ole tilaa meidän välillämme – ei sellaisessa muodossa, missä ne voisivat olla vapaita. Mutta silti ne painavat minua, yötä päivää. Ja siksi kirjoitan nyt, vaikka et koskaan tätä lukisi.
Sinä olet tullut elämääni tavalla, jota en osannut odottaa. Et ole "vain joku", et ohimenevä hetki, et haave ilman juuria. Olet jotain syvempää, jotakin, joka koskettaa minua ytimissä asti. En edes tunne sinua kunnolla, mutta silti tuntuu kuin tietäisin jotain sinusta, jonka vain sydän voi tietää. Ja joka kerta kun kohtaan sinut – katse, sana, läsnäolo – sydämeni muistaa sen, mitä en voi unohtaa.
Mutta me molemmat olemme sidottuja. Meillä on perheet, lapset, sitoumuksia, jotka eivät ole valhetta. Ne ovat myös rakkautta – erilaista ehkä, mutta todellista. Ja me olemme sanoneet sen ääneen toisillemme: emme tee mitään, mikä rikkoo enemmän kuin rakentaa. Ja minä kunnioitan sitä. Kunnioitan sinua siitä.
Silti on vaikeaa olla toivomatta. On vaikeaa olla miettimättä "entä jos" – entä jos toiset olisivat olosuhteet, entä jos olisimme tavanneet ennen, entä jos joskus... Mutta en voi elää toiveiden varassa, en voi repiä elämääni halki sen vuoksi, mitä ehkä olisi voinut olla.
Silti rakastan sinua. En siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi että se on totta.
Ehkä meidän kohtalomme ei ole olla yhdessä. Ehkä meidän tehtävämme oli vain kohdata, nähdä toisemme tavalla, joka ravisteli hereille. Ehkä tämä rakkaus ei ole loppu – ehkä se on alku itseni tuntemiseen uudella tavalla.
Kiitos, että olet ollut olemassa. Kiitos, että olet.
Minä kannan sinua hiljaisesti, salassa – ei siksi, että se olisi väärin, vaan koska se on pyhää.
Minä
En tiedä, kuinka sanoa nämä asiat, koska sanoilla ei ole tilaa meidän välillämme – ei sellaisessa muodossa, missä ne voisivat olla vapaita. Mutta silti ne painavat minua, yötä päivää. Ja siksi kirjoitan nyt, vaikka et koskaan tätä lukisi.
Sinä olet tullut elämääni tavalla, jota en osannut odottaa. Et ole "vain joku", et ohimenevä hetki, et haave ilman juuria. Olet jotain syvempää, jotakin, joka koskettaa minua ytimissä asti. En edes tunne sinua kunnolla, mutta silti tuntuu kuin tietäisin jotain sinusta, jonka vain sydän voi tietää. Ja joka kerta kun kohtaan sinut – katse, sana, läsnäolo – sydämeni muistaa sen, mitä en voi unohtaa.
Mutta me molemmat olemme sidottuja. Meillä on perheet, lapset, sitoumuksia, jotka eivät ole valhetta. Ne ovat myös rakkautta – erilaista ehkä, mutta todellista. Ja me olemme sanoneet sen ääneen toisillemme: emme tee mitään, mikä rikkoo enemmän kuin rakentaa. Ja minä kunnioitan sitä. Kunnioitan sinua siitä.
Silti on vaikeaa olla toivomatta. On vaikeaa olla miettimättä "entä jos" – entä jos toiset olisivat olosuhteet, entä jos olisimme tavanneet ennen, entä jos joskus... Mutta en voi elää toiveiden varassa, en voi repiä elämääni halki sen vuoksi, mitä ehkä olisi voinut olla.
Silti rakastan sinua. En siksi, että se olisi helppoa, vaan siksi että se on totta.
Ehkä meidän kohtalomme ei ole olla yhdessä. Ehkä meidän tehtävämme oli vain kohdata, nähdä toisemme tavalla, joka ravisteli hereille. Ehkä tämä rakkaus ei ole loppu – ehkä se on alku itseni tuntemiseen uudella tavalla.
Kiitos, että olet ollut olemassa. Kiitos, että olet.
Minä kannan sinua hiljaisesti, salassa – ei siksi, että se olisi väärin, vaan koska se on pyhää.
Minä
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suloisesti kirjoitettu oli sitten minulle tai ei
Patoutuneet tuntemukset yleensä kouraisee syvältä, kun toisesta aistii asioita, joita ei luullut olevan edes olemassa itselle? Minä sinkku miehenä ymmärrän aloittajaa, sivusta totean. Minutkin on eräs nainen tällaisilla aistimuksilla herätellyt tunnelukoistaan tuntemaan asioita?
Vielä kuitenkin epäilen niiden todenperäisyyttä, ovatko vain harhaa johon haluan uskoa?Puheet ja teot voivat avata lukkoja (tuntemuksia) omassa mielessä? Kun ne osuu kohdalle? Mut vanhempana sitä aina kuitenkin epäilee, että miksi toinen haluaisi minulle jotain hyvää tarjota?
Itsensä vähättely ja luottamuksen puute ihmisiä kohtaan, joita ei vielä tunne riittävästi on kait ihan normaaliakin? Toivoa tällaiset kokemukset lisää ja vähän uskoakin, että voisinko kokea jotain unohtumatonta jonkun kanssa yhdessä? Sinkulla aina epäilyä asioista kans, et mitä minulla olisi toiselle annettavaa?
Taitaa olla työpaikkaromanssi 🥱
Rakas rakastan sua, uskon että meidän kuuluu olla.. ei ehkä heti, myöhemmin ja kulkea yhdessä siihen hetkeen. ❤️
Rakastan sinua, rakastan. Älä koskaan unohda siitä.
Miten onnellinen olen sinusta!
Onnellisempi en voisi olla tietämättä että sinä olet olemassa❤️kuulut mun elämään vaikka ei tunneta muutakuin henkisellä tasolla. Tietoisuus siitä on olemassa joku joka on mun sielua syvältä koskettanut❤️Olen maailman onnellisin mutta myös maailman surullisin samalla elämämme tilanteista johtuen.❤️
Olipa hieno teksti ja ajatuksella kirjoitettu harvoin täällä lukee mitään näin aitoja ajatuksia. -sivusta
Kauniisti kirjoitettu ja koettu.
Levollisiin uniin..🙏🏻✨️🌾
Kiitos rakas! ❤️ Minulla ei ole enää sidoksia, mutta sinulla on. En halua rikkoa mitään mutta surettaa ettemme voi olla yhdessä. Menee koko rakkaus hukkaan ja tämän myötä kohtaloni on myös sinetöity. Minun elämässä ei ole muita kuin sinä. Minun kohtaloni on jäädä yksin jos en sinua saa 🥺.
Kipinä kytee minussa aina, ja liekki on valtava nyt. Tunnen kipua ja syvää kaipuuta luoksesi, tunnen tahtoa tehdä sinut onnelliseksi. En näe tälle kuin yhden merkityksen.