Sanokaa te jos teillä on kokemusta,mikä mun on..Mul ei o kokemust tai tietoa masennuksesta. Kävin kyllä stressistä kerran juttelemassa mutta jonot psykologille oli huimat ja kun sitten aikojen kuluttua sain ajan niin en mennytkään enää kun oli taas väliaikasesti parempi olo.
Ailahtelen kauheasti,joskus olen ihan maassa,joskus riehun ja pidän hauskaa..Pääsyy kaikkeen tähän pahaan oloon on kai tyytymättömyys itseensä.Olen 22vuotias opiskelija,en tiedä mikä minusta tulee isona tai mihin kuulun.En pidä kropastani-välillä tunnen oloni kauniiksi,mutta useimmiten vihaan itseäni esteettisesti. Olen aina tavoitellut timmmiä kroppaa ja voisi sanoa että se on mulle pakkomielle..
Sitten olen hyvin yksinäinen,kavereille/ystäville en jaksa valittaa itestäni jatkuvasti...ei ne ymmärtäis.En seurustele,ei ole ketään sillee rakasta..se ahdistaa..Minuun kolahtaa vain tietyntyyppiset miehet-en vaan kiinnostu muista-minkäs teet en voi väkisin ihastua...En kestä torjutuksi tulemista...Naurettavaa ihan!Nyt lopetan tän jauhamisen ja yritän elää...En vain tiedä pitäisikö minun hakea apua jostain...auttaako psykologit?ja miten pystyn avautumaan niille?En haluaisi vetää mitään lääkkeitä kun en oikein uskois että pään sisäl olevia asioita vois poistaa kemikaaleil..Kertokaa te!?
Ailahtelen kauheasti,joskus olen ihan maassa,joskus riehun ja pidän hauskaa..Pääsyy kaikkeen tähän pahaan oloon on kai tyytymättömyys itseensä.Olen 22vuotias opiskelija,en tiedä mikä minusta tulee isona tai mihin kuulun.En pidä kropastani-välillä tunnen oloni kauniiksi,mutta useimmiten vihaan itseäni esteettisesti. Olen aina tavoitellut timmmiä kroppaa ja voisi sanoa että se on mulle pakkomielle..
Sitten olen hyvin yksinäinen,kavereille/ystäville en jaksa valittaa itestäni jatkuvasti...ei ne ymmärtäis.En seurustele,ei ole ketään sillee rakasta..se ahdistaa..Minuun kolahtaa vain tietyntyyppiset miehet-en vaan kiinnostu muista-minkäs teet en voi väkisin ihastua...En kestä torjutuksi tulemista...Naurettavaa ihan!Nyt lopetan tän jauhamisen ja yritän elää...En vain tiedä pitäisikö minun hakea apua jostain...auttaako psykologit?ja miten pystyn avautumaan niille?En haluaisi vetää mitään lääkkeitä kun en oikein uskois että pään sisäl olevia asioita vois poistaa kemikaaleil..Kertokaa te!?
Vastaukset 3
Vanhimmat
paikalliseen mielenterveystoimistoon. Siellä on asiansa osaavia ihmisiä.
myös hyvin ailahtelevainen luonteeltani ja myös mulle on pakkomielle et on timmis kunnos.ja välil oon tyytyväinen itseeni..enkä itsekään seurustele ku en oo oikee sopivaa löytäny enkä itsekään ala väkisin semmosen kans olee jota en pystyis rakastaa.,..kyllähän mäkin itseni yksinäiseksi tunnen.,tuntuu et kukaan ei vaan ymmärrä enkä osaa avautua vaikka kuinka haluaisin..enkä itsekään kestä torjutuksi tulemista...en tiijä sit et pitäskö hakee apuu jostai vai vaan olla semmonen ku on...et kyllä ainakin samanlaisia ihmisiä löytyy kun sä,et oo siis yksin vaivojes kans..=)
mulla on moinen ja terapiaa ja rauhoittavia antavat mut ei pahemmin auta!! enkä minä koskaan tästä selviä ehkä voi silloin tällöin olo olla helpompi mutta ei koskaan varmasti parane. :( mut käy mtt:ssä jutteleen