tai novellin tai jotain.
Eihän sillä ole niinkään väliä, kunhan vain sinulle kirjoitan niin olet otettu.
Tunnen kyllä katseesi ja ajattelin, että näemmekö me vain toisemme ja olemmeko lähes jatkuvasti toistemme huomion keskipisteenä.
Olemmeko niin rakastuneita, ettemme pysty erottamaan katsettamme toisistamme ja olematta huomaamatta toisiamme?
Onko siitä tullut tapa meille, että tarkkailemme toinen toistamme jatkuvasti ja meillä on kuin pakkomielle toisiimme?
Kirjoitan sinulle ja sinä odotat innoissasi mitä kirjoitan, sillä tahdot tietää mitä ajattelen milloinkin.
Oletko koskaan miettinyt mikä sen kiinnostuksen sinussa saa aikaan?
Ajattelemmeko kumpikin samoin toisistamme, ettemme ole koskaan ennen nähneet mitään toistemme kaltaista ja se jokin vetää jatkuvasti puoleensa kuin magneetti.
On kuin kaikesta muusta olisi tullut yhdentekevää ja lähes mitätöntä sen toisen rinnalla.
Ehkeivät kaikki ajatuksemme heti aina kohtaa taikka sovi yhteen, mutta hetken niitä pyöritellen ne sopivatkin täydellisesti yhteen.
Kuin palasia, jotka loksahtelevat paikoilleen kun niitä vain sovittelee ja pyörittelee.
En tiedä olenko koskaan ennen tuntenut niin kuin tunnen ja oletko sinäkään tuntenut ennen kuin tunnet nyt.
Lähestymistapamme on jotenkin rohkea ja avoin, mutta silti varovainen kaikkine tunnusteluineen.
Vieraina toisillemme olemme kuitenkin yllättävänkin avoimia ja luottavaisia toisiamme kohtaan ja meillä on jotenkin helppoa sen kaiken oudon vaikeudenkin keskellä.
Ehkä jollain syvällisellä tasolla me tunnemme toisemme täysin ja olemme niin samanlaisia, että on kuin olisimme tunteneet jo kauemmin hamasta muinaisuudesta asti.
Kuin olisimme samasta puusta versoneet ja erillemme kasvaneet ja jälleen ajan saatossa toisiimme kietoutuneet.
Ehkä se on jotenkin syvempää tunnetta ja vetoa toisiamme kohtaan mitä olemme koskaan ennen kokeneet.
Jotain ainutlaatuista, jollaista ei olisi uskonut olevan olemassakaan, koska emme ole mitään tällaista ennen kokeneet.
Ehkäpä joku outo voima sai meidät kohtaamaan ja törmäämään toisiimme tietämättämme ja toimimaan tavallamme jolla emme ole ennen toimineet.
Ehkä kumpikin olemme hämmästyneitä ja kysymyksiä täynnä, mutta emme vain pysty irroittamaan otettamme toisistamme.
Jokin sisällämme kertoo meille että kuulumme toisillemme, eikä se anna irroittaa otetta, vaikka tahtoisimmekin vaan kietoo meidät yhä tiukemmin toisiimme kiinni.
Jos kohtalo olisi olemassa, niin olisit se kohtalo ja jos kaikelle olisi tarkoitus, niin olisit se tarkoitus.
:/
Eihän sillä ole niinkään väliä, kunhan vain sinulle kirjoitan niin olet otettu.
Tunnen kyllä katseesi ja ajattelin, että näemmekö me vain toisemme ja olemmeko lähes jatkuvasti toistemme huomion keskipisteenä.
Olemmeko niin rakastuneita, ettemme pysty erottamaan katsettamme toisistamme ja olematta huomaamatta toisiamme?
Onko siitä tullut tapa meille, että tarkkailemme toinen toistamme jatkuvasti ja meillä on kuin pakkomielle toisiimme?
Kirjoitan sinulle ja sinä odotat innoissasi mitä kirjoitan, sillä tahdot tietää mitä ajattelen milloinkin.
Oletko koskaan miettinyt mikä sen kiinnostuksen sinussa saa aikaan?
Ajattelemmeko kumpikin samoin toisistamme, ettemme ole koskaan ennen nähneet mitään toistemme kaltaista ja se jokin vetää jatkuvasti puoleensa kuin magneetti.
On kuin kaikesta muusta olisi tullut yhdentekevää ja lähes mitätöntä sen toisen rinnalla.
Ehkeivät kaikki ajatuksemme heti aina kohtaa taikka sovi yhteen, mutta hetken niitä pyöritellen ne sopivatkin täydellisesti yhteen.
Kuin palasia, jotka loksahtelevat paikoilleen kun niitä vain sovittelee ja pyörittelee.
En tiedä olenko koskaan ennen tuntenut niin kuin tunnen ja oletko sinäkään tuntenut ennen kuin tunnet nyt.
Lähestymistapamme on jotenkin rohkea ja avoin, mutta silti varovainen kaikkine tunnusteluineen.
Vieraina toisillemme olemme kuitenkin yllättävänkin avoimia ja luottavaisia toisiamme kohtaan ja meillä on jotenkin helppoa sen kaiken oudon vaikeudenkin keskellä.
Ehkä jollain syvällisellä tasolla me tunnemme toisemme täysin ja olemme niin samanlaisia, että on kuin olisimme tunteneet jo kauemmin hamasta muinaisuudesta asti.
Kuin olisimme samasta puusta versoneet ja erillemme kasvaneet ja jälleen ajan saatossa toisiimme kietoutuneet.
Ehkä se on jotenkin syvempää tunnetta ja vetoa toisiamme kohtaan mitä olemme koskaan ennen kokeneet.
Jotain ainutlaatuista, jollaista ei olisi uskonut olevan olemassakaan, koska emme ole mitään tällaista ennen kokeneet.
Ehkäpä joku outo voima sai meidät kohtaamaan ja törmäämään toisiimme tietämättämme ja toimimaan tavallamme jolla emme ole ennen toimineet.
Ehkä kumpikin olemme hämmästyneitä ja kysymyksiä täynnä, mutta emme vain pysty irroittamaan otettamme toisistamme.
Jokin sisällämme kertoo meille että kuulumme toisillemme, eikä se anna irroittaa otetta, vaikka tahtoisimmekin vaan kietoo meidät yhä tiukemmin toisiimme kiinni.
Jos kohtalo olisi olemassa, niin olisit se kohtalo ja jos kaikelle olisi tarkoitus, niin olisit se tarkoitus.
:/
Vastaukset 29
Vanhimmat
En jaksa lukea. Tyypillistä sun jaarittelua.
Joo, ei kyllä ollut. Hyvä kirjoitus oli.
Eihän siitä tarinaa eikä novellia tullut, vaan aloin kertomaan sinulle tunteistani.
Avoimesti kerroin vaikka vieras oletkin.
Toisaalta se olisi helppoa kirjoittaa sinulle jossain muualla kuin edessäsi ja suoraan sinulle, mutta samalla tiedän, että sinä kuulet ja tässäkin olet edessäni ja kirjoitukseni tulee suoraan sinulle ja sinä tiedät sen.
Olemme ehkä vieraita, mutta samalla paljon lähempiä toisillemme kuin muille.
Se on outoa, todella outoa.
Olemme jo aikuisia mutta samalla kuin lapsia.
Elämme monella tasolla samaan aikaan kun sielumme tutkivat ja koskettelevat.
Yhteys kanssasi on jotain uutta ja ihmeellistä.
:/
Jos mulle olis tää laittaisin tän sellaiseen kultaiseen rasiaan piiloon enkä näyttäis koskaan kelleen jos olis. 🩷tallentaisin.
Jollekin kaunis tarina. Joidenkin juttu. Sellanen 🩷 muljahduttanut tähtiin kirjoitettu.
"Olemmeko niin rakastuneita, ettemme pysty erottamaan katsettamme toisistamme ja olematta huomaamatta toisiamme?
Onko siitä tullut tapa meille, että tarkkailemme toinen toistamme jatkuvasti ja meillä on kuin pakkomielle toisiimme?"
Kuulostaa intensiiviseltä, luulisi että tuollainen herättää huomiota.
Olisinko sinulle se joka kadotessa aiheuttaisi sinulle tunteen kuin jotain sinulle tärkeää puuttuisi, etkä tahtoisi minun katoavan elämästäsi?
Jotain, joka on saanut tärkeimmän paikan sydämessäsi ja elämässäsi?
Jotain, jonka olet löytänyt ja ottanut omaksesi?
Näen ja kuulen kyllä, mutta en ole ajatellut asiaa näin sinun kannaltasi enkä tiedä oletko itsekään asiaa näin ajatellut.
Ehkei sitä tarvitsekaan liikaa ajatella, ehkä sen jo tietää kysymättäkin ja ajattelemattakin.
Ehkä se on niin selvää, ettei sitä liiemmin edes ajattele.
:/
Siistii että mun kommenttini poistettiin...
Eihän siin ollut kun et mä löysin sut ja ominkin jo.
Toivon että tekstin kohde on joku muu kuin
Minä ylipitkä A alkava nainen .
Joka menetti kaiken luoton
Pienempään mieheen kun se valehteli
Siinä särky yhteys sydän ja mieli.
Olis ollu ihana lukea toi vaikka 2 m pitkältä mieheltä.
Mut sain pettyä taas
Ja jäin taas aitoa onnea vaille
Kun oo taas se väärän kokoinen onnelle!🥲
Olisitpa hän. Mutta ethän sinä ole. Pelkkää harhaa.
Onnellinen hän joka sut saa.
Toi kaikki mitä kirjoitit...
Mä tunnen just noin susta.....
Ja se että en enää voi puhua sulle suoraan
on pahinta mitä ikinä oon tuntenut.
Mä en ymmärrä kun mä en kerran merkkaa mitään sulle niin miksi sä kirjoitat ihan ku
meiän juttuja ....
Lue se sun aiempi aloitus,
laitoin siihen muutaman kommentin sulle.
Pitkä yhteyden katkeaminen on helvetistä
Mut se olisi tarvinnut rehellisyyttä
Kummaltakin että vielä toimisi .
Sinulla on sieluni ja sydämeni silti kuolemaan asti
Tiedän kyllä kenelle kirjoitan
Siltä juurikin. Joka ei oo harha.
Sitä topii miksi meidän piti tämä oppiläksy.
Kummankin selvästi saada
Minä tiedän jo minunu
Kohtalossani ja elämässäni ne tekijät
Jotka vaikuttaa.
Sinun kuului pysäyttää minut
Lopettaa jotakin väärää
Sinun pitää tutkia omasi.
Minä en niitä saa koskaan varmaan kuulla
Koska on nyt muuta tehtävää.
Pitää pelastaa oma elämä
Ja sitte miettiä vastuunkantoa muissa asioissa.
En ehdi enää lukeen s24.
Ikävä tulee varmasti joskus
Tiedätkö mitä? Minä en enää jaksa uskoa, että mikään sinussa on todellista. Jos lopetat yhteydenpidon sanomatta sanaakaan, et pysty välittämään ja, jos et pysty välittämään toisesta, et luultavasti pysty välittämään itsestäsikään. Ja, jos et välitä itsestäsi, et pysty pelastamaan elämääsi. Tämä on totuus. Suosittelen, että lakkaat valehtelemasta itsellesi... vasta silloin lakkaat valehtelemasta muille.
harmaasusi
Olipa hienoja kirjoituksia. En yleensä omi täällä mitään, enkä omi nytkään. Mutta puhutteleva teksti. Kirjoitat hyvin ja selkeästi, kuitenkin pohdiskelevasti. Tekstejäsi on mukava lukea.
Täytyy varmaan palata lukemaan uudelleen, jotenkin niin puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Ei ole minulle, mutta mielenkiintoinen huomio, että et ole ajatellut hänen kannaltaan, mutta tekstissäsi siis ajattelet kuitenkin, että onko hän ajatellut. Voihan ollakin niin, että on ajatellut. Jos uskoo tiettyihin voimiin ja ymmärtää arkisen elämän ulkopuolelle, sinne mitä emme näe silmillämme vaan sydämellämme ja sielullamme, voi olla paikka jossa kaikki yhdistyy ja meillä täällä elämässä jotkut pääsevät sille taajuudelle ja löytävätkin sen kohtalon tai sielunkumppanin, joka on heille tarkoitettu.
Kirjoitan vielä oman kommentin alle, että samaa mieltä siitä, että tällaisen kirjoituksen haluaisi kaikki omia. Jos kiinnitetään huomiota pelkästään sisäiseen sielunmaisemaan, niin juuri tuollaiseen ihmiseen voisin itse ihastua.
Hyviä ja levollisia unia.
🙏🏻♡
Kiitos oikeesti kaikesta,
siitä että sait tuntemaan,
ja etenkin siitä kun opetit mua rauhoittumaan.
Toivottavasti sulla on hyvä olla,
ja siinä sun vierellä on joku joka pystyy auttaa ja tukee sua.
Joka on ja pysyy siinä,
myös silloinkin kun ei oo hyviä aikoja.
Joku jolle olet täydellinen pikku vikoinesi...
Täydellinen ja paras omana itsenäsi.
Kiitos!
Ja Anteeks kaikesta tässä samassa....
Anteeks että vieläkin oon tässä.
Tän hetken vielä.......
Anteeks,
Etten voinut unohtaa sua.
Etten saanut näitä tunteita muuttumaan.
Poistumaan.
Loppumaan.
Mun on nyt pakko tehä jotain,
että tää loppuu.
Kaikki loppuu.
Anteeks.
Tunteet ei oo väärin koskaan
Älä niitä pyydä anteeksi
Vaan mieti et jaot jotain
Mikä voi inspiroida
Ja tuoda voimaa vielä vuosienkin päästä.
Vaikka en ole silloin kohteesi jota rakastat.
Olet silti mukanasi
Ja minä kaikkialla .
Sinä. Ja ihanat tunteesi J mies
Mut nyt mun on mentävä
Kiitos että rakastit niin kauan
Olit voimani ja valoni
Sydämeni ääni
Rakkaudella
Pitkä tumma ja tuhma
A-nainen
Ihana kirjoitus jonka kaikki haluaisi omia ❤️
Olisi kiva tietää ketä silmällä pitäen kirjoitat.
Itse etsin sun kirjoituksia täältä. Tiedän myös että mystiikkaa on ollut välillämme jota ei voi sanoilla selittää. Se joku näkymätön voima välillämme joka maailmankaikkeuden läpi yrittää meitä johdattaa yksiin. Eikä kumpikaan voi sitä vastustaa. Kohtaamme toisemme mitä oudoimpaan aikaan, sielunkumppanini. Se valtava tunne sydämessäni kun huomaan kirjoituksesi josta voin olla täysin varma että se on sun ajatus❤️se ajatus koskettaa syvälle sieluuni. Se voi joskus olla piikki, joskus pumpuliakin pehmeämpi höyhenen hipaisu. Olet tosiaan tutun tuntuinen vaikkei tunneta ja tunnen kuin oikeasti olisit vierelläni. Näen itseni sun luona siellä missä olet ja välillä olet tässä vieressäni. Joku tutun tuntu vuosien takaa kuin lapsuuden kesän raikas kohtaaminen virkistävä tuulen puhallus auringossa ja meren äärellä jossa aallot liplattavat rantakivetykseen. Sitä sinä olet ❤️Olet niin rakas.😘
Kysynpähän aloittajalta, että mitäköhän sä oikein puuhastelet? Osoitat näitä viestejä tarkoituksella naiselle, johon tutustuit tältä foorumilta ja, joka edelleen lukee foorumia. Sitten et kuitenkaan vastaa hänen sähköposteihin, whatsappeihin, etkä puheluihin. Mitään syytä et sanonut sille, että lakkasit vastaamasta, eikä mitään järjellä havaittavaa syytä ole ollut. Tämä nainen on itkenyt vajaan vuoden perääsi ja kirjoittelet juttuja, ettei hänen rakkautensa ollut todellista.
Nyt sitten tässä aloituksessa taas kirjoitat rakkaudesta jotain, ilmeisesti kuviteltua, naista kohtaan, käyttäen otteita sinun ja perääsi itkevän naisen yhteydenpidosta.
Miksi kiusaat naista, joka sinua kaipaa? Onko tämä joku häiriintyneen mielen luoma ikäväpalsta-taideteos?
harmaasusi
Ai tää perkele tekee kaikille samaa.
No pitää sittenkin vielä puuttua
Ja rankasta
Sivusta
Koht 22 kk ja ekaa kertaa mä toivon
että tää kaikki ois ollutkin vaan unta.
Mietin sitä, että koska olen laittanut välit poikki johonkin naiseen... No, kaikkien kanssahan välit on lopulta menneet poikki, mutta tarkoitan niin, että nainen ei pystyisi enää ottamaan minuun yhteyttä, tai että en vastaisi yhteyttä otettaessa.
Eipä niitä montaa kertaa ole kaikenkaikkiaankaan. Vuonna 2016 tein niin kahdelle naiselle...
Jälkimmäinen tapaus oli sellainen, että kyseessä oli avoliitossa ollut noin 30-vuotias nainen. Kertoi, että olivat kaikenkaikkiaan olleet kuusi vuotta yhdessä miehen kanssa ja, että alun jälkeen seksiä ei ollut juuri ollut. Viimeiseen kahteen vuoteen mies ei ollut halunnut seksiä. Hänellä ei ollut haluja. Ja tämä nainen oli sitten tullut etsimään seuraa netistä. Alkuun valehteli mulle olevansa sinkku, mutta epäiltyäni asiaa, myönsi totuuden heti... En halunnut itse mitään seksisuhdetta varatun naisen kanssa, vaan parisuhteen, joten juttu ei oikein huvittanut minua. Olimme kuitenkin kaikkiaan puoli vuotta yhteyksissä ja ajan kuluessa nainen sai minut kiinnostumaan suhteen aloittamisesta kanssaan. Sitten hän kuitenkin veti takaisin ja ilmoitti, ettei halua mitään ja, että haluaa lopettaa yhteydenpidon kanssani. Tuossa vaiheessa tunsin joutuneeni jonkinlaisen antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa -pelin uhriksi ja laitoin naiselle estot päälle. Eipä tarvinnut sitten enempää sekoilla tällaisen jutun kanssa, mitä en ollut alunalkaenkaan edes halunnut...
Aiempi juttu samana vuonna oli yksi lääkärinainen, joka ghostasi minut. Antoi alkuun ymmärtää, että olis kiinnostunut, mutta muutaman viikon viestittelyn jälkeen alkoi pikkuhiljaa ghostaamaan minua. Katselin sitä nihkistyvää yhteydenpitoa pari kuukautta ja laitoin estot päälle.
Kolmas keissi on vuodelta 2011, kun eräs nainen täältä kalasti yhteystietoni exäni raiskanneelle miehelle. Pyysi treffeille ja treffit sujuivat hyvin... sitten hänellä oli foorumilla perheriita raiskaajan kanssa ja yhteystietoni olivat yhtäkkiä raiskaajan tiedossa... Tuohon naiseen katkaisin välini niin, että latoin estot ja lakkasin vastaamasta.
Muut onkin sitten voineet olla koska vain minuun yhteyksissä. He eivät vain ole tehneet niin...
Naisissa olen kyllä kohdannut muutamankin tapauksen, jotka ovat katkaisseet välit kylmästi kokonaan joko ilman syytä, tai jonkin käsittämättömän syyn varjolla... Nämä ovat olleet narsisteja ja sosiopaatteja. Sellaisille ihmisille on seksuaalisessa mielessä tärkeää rekonstruoida äidin ja vauvan välinen suhde, jossa äiti ei vastaa vauvan tarpeisiin ja tässä rekonstruktiossa narsisti, tai sosiopaatti pyrkii itse olemaan se äiti ja asettamaan sen toisen tämän vauvan asemaan. Se kiihoittaa heitä, kun toinen on heistä riippuvainen niin kuin vauva on riippuvainen äidistä...
Narsistiselle naiselle parempaa on se, että tuhat miestä itkee perään, kuin suhde yhden miehen kanssa.
harmaasusi
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣😅😅😅😅🤣😅😅kaikissa naisissa oli vikaa kun ne jätti sut😅ite master mind 🤣🤣🤣🤣🤣🤣btw sut on tunnistettu
Oot ollu tällä osastolla yli 25v
Samasta tähdistöstä💫tuttua🤍💫 turinaa🌟
Ihana kirjoitus rakkaani. Tunnen samoin sua kohtaan❤️🔥yhteytemme on aitoa
Olen todella otettu että kirjoitat mimulle ikävä-palstalla :3