kaivattusi läheisyydessä? Vai näkeekö naamastasi kaikki tunteet mustasukkaisuudesta ihailuun?
Pystytkö olemaan cool
Anonyymi-ap
45801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Pystyn peittämään tunteeni hyvin.
En taatusti pysty olemaan cool.
En yritä olla cool. Tunteet saavat näkyä. En ole mustasukkainen, koska ei ole syytä.
Ööö olemmeko tavanneet jossain? Pitäisin pokerinaaman.
Toivottavasti kaikki tunteet näkyy tärkeälle ihmiselle. En ole mitään peiteltävää!
Voi mitä teinimeininkiä.
En tiedä mitä näkyy ja näkyykö. Cool en varmaankaan ole.
Ei olla yhteyksissä. Jos on lähellä, mutta ei minuun kontaktissa vaan juttelee jollekin toiselle, nipistelen tai taputtelen itseäni tai yritän rahoittua puhumalla jollekin.
Luulen, että rauhoitun hieman/rauhoittuisin, jos juttelee minulle ja katsoo, vaikka olisi joku muukin syy kuin henkilökohtainen asia.
En mä jaksa välittää. Tietää ihan varmasti kuinka paljon tykkään. Yritän olla etten ole vaivaksi tai häiriöksi.
En pysty olemaan cool, mutta en ylipäätään ole cool ihminen. En ole myöskään mustasukkainen, enkä nyt varsinaisesti ihaile. Mä tykkään hänestä ja hän kyllä tietää sen. Se on tehnyt vuorovaikutuksesta mutkattomampaa, kun en yritä peitellä tunteita.
Et ole vielä rakastunut jos et ihaile.
Ei se haittaa vaikka tunteet näkyy, varmaan näennäisesti saatan yleensä näyttää ihan normaalilta, mutta sisäinen maailma heittää välillä kärrynpyörää. Oikeasti olen ujo ja välillä täytyy pinnistellä ja ottaa etäisyyttä. Tiedä sitten, miltä se näyttää, hauskalta, ahdistavalta, kiinnostavalta, surulliselta tjm.
Olen aina hermostunut hänen läheisyydessään, esitän huoletonta mutta jokin hänessä saa reagoimaan kuin aristelisin häntä, vaikka hän on mukava ja välitön. En ymmärrä, tai sitten se johtuu siitä, että näen hänet nätimpänä kuin muut, tiedän katselevani häntä joskus tavallista pidempää, mutta olen määrittänyt sen pitämiseksi eli hän näyttää kokonaisena sellaiselta tytöltä, jonka seura kelpaisi myös itselle. Joissakin ihmisissä on outoa värinää tai sellaista hymyä ja olemusta joka tekee siitä kiinnostavaa, ja on mukava seurata mitä hän seuraavaksi tekee, vai pysähtyykö omiin ajatuksiin ja kuuntelee muita? Kaunis tyttö hän kuitenkin on, turha sitä on kieltää, sellainen jota ajatellessa tulee mieleen että hänet on luotu ensimmäisenä, kun on mietitty hyvin tarkkaan minkälaisista osasista ja minkälaisesta ihosta saa hyvälaatuisen tytön aikaiseksi, ehkä hänelle annettiin myös muita laajempi sydän, ainakin häntä on helppo pitää sydämellisenä.
Oliko tämä minulle vai jollekin muulle?
Vanha ukonn ketale leikkii teiniä!Ja vielä romani ukko,niin pitäis osata ajatella näitä asioita! Vais ku vedät naamarin päähän,jossahiukset myös, niin ohan sitä eri näköinen! Taisit olla siellä roviksella myös,sairas olet,sut pitää hoitoon.mata suljetulle,ihan tosissaan. Ja pitkävaalea tukkai haljun päällä,kyllä se totuus aina paljastuu!
Jätä kokonaan huomiotta
Yleensä ongelma on se että sydämmellisyyteni ja välittämiseni tulkitaan rakastuneisuudeksi. Pystyn kyllä peittämään myös kaikki rakkaudelliset tunteeni ja yleensä niin teenkin jos tilanne on yhtään epäselvä. Ihastuneisuutta saatan tuntea eri päivinä eri ihmisiin mutta en sitä yleensä ota itsekään kovin vakavasti kun jo tiedän itseni.
Sydämellisyyteni. Vain yksi ämmä mahtuu sydämeen.
Sellainen kaunis romaaninainen,?
Ei ole vissiin kuullut tuota kirjoitussääntöä.
Luin juuri osuvan mietelauseen. "Parempi hetki hävetä kuin kauan katua."
Totta!
Tunteeni näkyy, mutta annan näkyä, en jaksa enää peitellä
Olen oppinut lähiaikoina jollain tavoin olemaan "cool" ehkä. Tosin se saattaa vaikuttaa tylyydeltä. Kaikki menee siihen asti hyvin jos tiedän tilanteen "käsikirjoituksen" eli keitä paikalla on ja miten tilanne etenee. Silloin pystyn olemaan suht normaali itseni, mutta niin että tunnetilat eivät "purskahtele" ulos hallitsemattomasti.Mutta jos näen kaivattuni tilanteessa tai seurassa, jota en odottanut ja hän tai muut seurassa käyttäytyvät jotenkin eri lailla kuin ennen, tulee pakoreaktio tai ainakin naamastani näkyy mustasukkaisuus/suru/pelko/paniikki. Ikävä vähän sitä aikaa, kun ajattelin että ihastustani ei kukaan (muka) tiennyt tai aavistanut ja annoin kaiken näkyä. Yksi kesäinen ilta muutti kaiken.
En osaa sanoa, itelles vaikee
Olen Fonzie, eli kylläääh👍
En usko, että kovin hyvin pystyn peittämään. Olen lähes pois tolaltani hänen seurassaan. Ja kyllä mun naamasta näkee varmaan pettymyksen ja sen että olen loukkaantunut. Siksi hyväkin, kun ei nähdä.
Miksi olet loukkaantunut?
En avaa sitä täällä.
Mielestäni ihmisen pitäis olla vain oma ittensä...
Niin minustakin. Mutta olen saanut tuta, että ei mun omaa itteäni monikaan kestä. Siksi pysyttelenkin mielellään omissa oloissani.
eristäytyminen ei oo jeba, se ei palvele henkistä hyvinvointia...
No tulepa tänne sitten, hyvä ihminen pitämään minulle seuraa.
Jos jotkut ihmiset eivät oo kiinnostuneet sun seurast, ei välttämättä kandee paljoo hengaa sellasten kaa... kandee ettii sellast oman ikäst seuraa jotka taas hyväksyy sut sellasenaan! Jos jotkut eivät hyväksy sua sellasenaan, niin sun tehtävä ei oo muuttaa itseäsi vain koska "jotkut ei tykkää" eikä varsinkaa eristäytyy... jos yrität olla muuta kuin oot, ni annat itsestäsi valheellisen kuvan muille! Eristäytyminen on surkein vaihtoehto kaikista... silloin et koskaa tapaa uusii ihmisii jos oot pelkästää 4 seinän sisäl 24/7. Tietenkin on ymmärrettävää että ihmiset jännittää sosiaalista elämää! En siis tuomitte sua enkä ktn koska se on luonnollista ja hyvin yksilö kohtaista miten reagoi, mutta siis "Know thyself" ja oo oma ittes pää pystys! :)
Jos jotkut alkaa vain nyrpistelee nenää sulle, niin ei siinä oikeen auta muu kuin kohauttaa olkii ja kävellä pois paikan päältä pää pystyssä sanomatta mitää! :)
Itse olen jättänyt monta monituista seuruetta, koska jos minulle annetaan ehto että "muutu tai et oo meidän arvoinen", niin sitten tosiaankin vain kohautan olkia ja kävelen pois sanomatta sanaakaan ja etsin itselleni parempaa seuruetta!
Tai sitten minä en ole kiinnostunut monenkaan seurasta. Ja käyn kyllä ulkoilemassa, enkä roiku aina neljän seinän sisällä.
Tietenkään kukaan meistä ei oo täydellinen, ei ja virheistä me opimme! Mutta asia on sillee että toksiset tyypit on niitä jotka ei muuta tee kun kaivelee vain negatiivisia asioita... sellaset kandee kiertää kaukaa! :)
En tunne sua jne, mutta oon varma että löydät kyllä seuraa irl jos pistät useemmi nokkaa ulos puljustas ja sillee vanhan liiton tyylil ettii seuraa! :)
Olisin nyt varmaan vaan ahdistunut ja pelokas. Oikeastaan itkettää koko ajatus että joutuisi näkemään enää. En kaipaa mitään ilkeitä kommentteja enää yhtään.
Sama homma. Mies vaan aiheuttanut minulle pahaa mieltä.
Minun ei näe, hänen kyllä.
Voitais istua vierekkäin. :)
Vain hullu on toisen puolisosta mustasukkainen!
En, vaikka rauhallinen ehkä muuten onnistuisinkin olemaan. Naamasta taitaa näkyä enemmän kuin haluaisi näyttää joissakin tilanteissa.
En pysty. Viime aikoina on sujunut paremmin, kun hänkin on rennompi. On vaikeaa itse olla rento, jos toinen selvästi jännittää eikä puhu.
Heh heh!