Hitsit, että taas sapettaa
Mieheni 14 vee poika oli luonamme mökillä. Olimme sopineet, että voi tavata kavereitaan, mutta myös mökillä täytyy viettää aikaa ja tehdä jotain pikkuaskareitakin. Lähdimme perjantaina ja sovimme, että palaisimme tänä-aamuna.
Poitsu oli sopinut äitinsä kanssa jo perjantaina, että tuleekin vasta alkuviikosta. Tämä selvisi eilen.
Perjantaina jäi yöksi kaverinsa luo. Ihan ok. Sovimme et tulee sit lauantaina mökille. Tulikin, mut pitkän tiukan keskustelun jälkeen. Isänsä soitti kyläpaikkaan, jotta tälle perheelle tulisi myös tiedoksi ettemme ole heidän niskoilleen mitään ilmoittamatta lähettäneet poikaa koko viikonlopuksi, vaan että olemme sopineet, että on meidänkin luona.
Lähettivätkin poitsun luoksemme illalla, sovitusti.
Nyt tulee jo äiti kuvioihin. Oli soittanut kyläpaikkaan ja antanut omia ohjeitaan. Nyt soittaa kyläpaikan äiti ja tiedustelee sitä sun tätä.........voiko kaverikin tulla yöksi, nousevatko varmasti aamulla silloin ja tällöin että ehtivät kanssamme uimaan......
Millä keinolla tän exän saa tajuamaan, ettei puutu meidän lasten kanssamme viettämään aikaan ? Emme ole hulttioita emmekä muutenkaan vinoituneita, joten lastensuojelullisia tarpeita ei ole :-)
Ok, ton ikäisen pojan päähän täytyy myös saada se, että meidän viikonloppujen aikataulu sovitaan meidän kanssa, ei äitin.
Auts. Antakaa neuvoja.
Kainot pyynnöt eivät tehoa. Jokaiseen kommenttiin tulee tämä madonnavastaus: lasten parastahan minä aina vain ajattelen.
Mieheni 14 vee poika oli luonamme mökillä. Olimme sopineet, että voi tavata kavereitaan, mutta myös mökillä täytyy viettää aikaa ja tehdä jotain pikkuaskareitakin. Lähdimme perjantaina ja sovimme, että palaisimme tänä-aamuna.
Poitsu oli sopinut äitinsä kanssa jo perjantaina, että tuleekin vasta alkuviikosta. Tämä selvisi eilen.
Perjantaina jäi yöksi kaverinsa luo. Ihan ok. Sovimme et tulee sit lauantaina mökille. Tulikin, mut pitkän tiukan keskustelun jälkeen. Isänsä soitti kyläpaikkaan, jotta tälle perheelle tulisi myös tiedoksi ettemme ole heidän niskoilleen mitään ilmoittamatta lähettäneet poikaa koko viikonlopuksi, vaan että olemme sopineet, että on meidänkin luona.
Lähettivätkin poitsun luoksemme illalla, sovitusti.
Nyt tulee jo äiti kuvioihin. Oli soittanut kyläpaikkaan ja antanut omia ohjeitaan. Nyt soittaa kyläpaikan äiti ja tiedustelee sitä sun tätä.........voiko kaverikin tulla yöksi, nousevatko varmasti aamulla silloin ja tällöin että ehtivät kanssamme uimaan......
Millä keinolla tän exän saa tajuamaan, ettei puutu meidän lasten kanssamme viettämään aikaan ? Emme ole hulttioita emmekä muutenkaan vinoituneita, joten lastensuojelullisia tarpeita ei ole :-)
Ok, ton ikäisen pojan päähän täytyy myös saada se, että meidän viikonloppujen aikataulu sovitaan meidän kanssa, ei äitin.
Auts. Antakaa neuvoja.
Kainot pyynnöt eivät tehoa. Jokaiseen kommenttiin tulee tämä madonnavastaus: lasten parastahan minä aina vain ajattelen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Eli sun miehen tulee lopettaa toi exän touhu...eli kylmästi vaan sanoa,että sillon kun poika tulee teille niin hän "määrää" sen ajan mitä lapsi tekee ja missä yöpyy jne...Usein jos äitipuoli puuttuu(en tiedä,että puhutko itse miehesi exälle?) näihin kasvatusasiohin jne...niin exä saattaa vaan ahkerammin puuttua teidän elämään ja varsinkin silloin kun poika on teidän kanssanne. Tuo asioiden luupaaminen on yksi kiusantekomuoto,jota olen nähnyt monen lähivanhemman harjoittavan kun lapsi on etävanhemman luona.
Kertokaa ,ettei se saa puuttua niihin viikonloppuihin, joina poika on teidän kanssaan.Silloin määräätte te,ei pojan äiti.
En kyllä nää,että se olisi lapsen etua,jos exä tuolla lailla nakertaa isän auktoriteettia pois...ja samalla omaansa. Varsinkaan mitään tuollaisia ei saisi tehdä selän takana,että mennään soittelemaan ja lupaamaan asioita,joita ei ole isältä edes kysytty... eihän sellaista saisi tehdä ydinperheissäkään. Vanhempien kuuluu aina ensin keskenään keskustella asioista,jonka jälkeen kerrotaan lapselle lopputulos. Saako jäädä yöksi,vai ei jne...
Isän auktoriteetin exvaimo murensi jo avioliiton aikana. Aivan kokonaan. Jos mieheni pyysi lapsia tai vaimon tytärtä tekemään jotain, vaimo tuli väliin ja pelasti lapset pieniltä kotiaskareilta väittäen että ne ovat mieheni hommia, lasten ei tarvitse tehdä mitään. Mieheni on kertonut, että hän on huutanut välillä kaikille kun mihinkään pyyntöön ei ole reagoitu, korkeintaan olan kolautuksella. Ihmettelen, että on viitsinyt perässään raahata tolla tavalla käyttäytyvaa lapsilaumaa joista yks on vielä vaimon exsuhteen jälkeläinen.
Kaikki sovitut on voinut perua ilmoittamatta jos jotain jännempää tai mieluisampaa onkin tullut esille.
Näin tämä lasten parasta ajatteleva ex.
Olen nähnyt ja kuullutkin kun mieheni on pyytänyt häntä jättämään elämämme rauhaan. Ilmeisesti vain ei mene mikään jakeluun.
Mä voisin kuristaa sen muijan :-((( (mielessäni olen tehnyt sen monet kerrat) Heh, no en tietenkään oikeasti mut.....
Mä en todellakaan voi ymmärtää miten tollainen käytös voi olla lasten parhaaksi.
että auktoriteetti palaisi erotessa. Tietenkin on ikävää, jos lapset kärsii. Tässä nyt ei kai ole siitä kysymys, lapset ja ex vain jatkavat samaan malliin kuin ennenkin. Voisit myös katsoa vähän pidempään miestäsi, joka ei vieläkään saa tuohon loppua.
Lohdutukseksi voin sanoa, että poika ei kauan käy mökillä, omat menot tulee.
Se lapsi ei ole sinun, joten äidillä on oikeus kuulostella et lapsella on kaikki hyvin, etkä mahda sille mitään! äiti on huolissaan tottakai. Lapsi sopii OMIEN vanhempien kanssa omat asiat, joten älä puutu heidän välisiin juttuihin. Oletpa katkera et lapsi pitää enemmin omista vanhemmista kuin sinusta. Niin sen olla pitääkin. Ole sinä kiltisti hiljaa, anna heidän tehdä omat asiat niinkuin ovat aina tehneet, ellei sovi, sille ei voi mitään.
Jykä hei
Äiti voi soitella ja kuulostella vaik 5 minuutin välein. En toki puutu siihen. Mut ei hän voi meidän aikataulujamme laatia. Sen nyt luulisi menevän sinunkin jakeluun.
Tottakait myös pitää enemmän omista vanhemmistaan. Toivottavasti edes sietää minua :-)
Tehkööt kotonaan aivan niin kuin haluavat, meidän kotimme on kuitenkin meidän kotimme. Myös vapaa-aika on omaamme, johon toivottavasti poikakin osallistuu.
Ihan kuulostaa tutulta tämä viesti. Ettei olisi taas katkera exä, tällä kertaa mukamas miespuolisena...
äidillä ei ole mikään oikeus puuttua isän ja hänen uuden vaimon perhe elämään. silloin kun poika on heillä äiti ei voi pättää kotiintulo ajoista tai siitä mitä poika tekee. koska siellä määrää isä ja se uusi vaimo.
voisitko rekisteröidä ton nimimerkin niin voidaan seurata näitä sun aivottomia juttujas?!
äly älä jätä!
Eipä ole tullut pieneen mieleenikään sopia lapseni yökyläilyistä silloin, kun lapsi on isällään. Se kenen luona ollaan, päättää missä kyläillään ja milloin tullaan kotiin. Ei siihen ole kellään syytä lähteä väliin soosailemaan.
Lapsellisuutta ja pätemisen tarvetta?
Äidillä on oikeus puuttua lapsen elämään silloin kun vieras ihminen puuttuu lapsen elämään! Äiti päättää lapsen asioista ei vieraat kalkkunat!
Häriköihän ne uudet naikkoset miehen entisen vaimon elämää lähes tulkoon aina! Että millä lailla vieras nainen saa puuttua muiden elämään, jos kiukutellaan ettei vaimo saa puuttua naikkosen elämään???
vai että vaimo? pitä muistaa että EX-vaimo!
ja kylä se on näin että ei se ex saa puuttua isän perheen elämään
Muista puhua EX-vaimosta! ja se ei kuulu äidille minkälainen kuri isän luona on!
ei ihme et monet lapset eivät isän luokse enää haluu kun ne haisevat lehmät siellä mellastaa. Senpä takia isät eivät lapsiaan halua luokseen ettei lapset saa huonoja vaikutteita. Jättää suosiolla lapset äidin luokse jotta lapset säästyvät henkiseltä pahoinvoinneilta!
ONNELLINEN JOS TILANNE MENISIKIN SIIHEN ETTEI LAPSI HALUA ENÄÄ TULLA ISÄÄNSÄ TAPAAMAAN. SEN VERRAN VIHELIÄISIÄ NE VIIKONLOPUT ON.
EIKÄ ISÄNSÄKÄÄN TEE MITÄÄN MUKSUN KANSSA. NUKKUU ILTAPÄIVÄÄN JA LOPUN AIKAA KATSOO MUUTEN VAAN TELEVISIOTA.
lapsi tulee todella mielellään meille aina sen kaksi viikkosen ajaksi. oikeen tulee ja pussaa ja halii minua kun on ollut niin ikävä. mei´llä ei exä puutu meidän elämään eikä kurin pitoon siksi olemmekin kavereita. lapsikin on tasapainoinen kun mekin olemme väleissä.
että kyllä se on siitä manipuloinnista ja äidin asenne viasta kiinni!
onneksi mieheni exä on järkevä ihminen!
Silloin kun lapsi on isällään, niin isä kuulostelee silloin lapsen voinnit, ei bioäiti. Miksi epäilet, itsekin miehenä(?), ettei isä osaisi huolehtia lapsestaan?
Jos lapsi menee isälleen ja tämän uudelle vaimolle, niin kyllä heillä kummallakin on oikeus ja velvollisuus kasvattaa lasta. Minulla ei ole mitään sanomista siihen, millaiset säännöt isän kotona on. Niitä on noudatettava ja aikuisia kunnioitettava(ääritapauksiakin on, ne eivät kuulu normaaliin perheeseen).
Silloin kun lapsi on isällään, ei minulla(eikä muillakaan bioäideillä) ole mitään sanomista heidän aikatauluihinsa.
Antakaa nyt hyvät exät niille miehillekin vastuuta, kyllä he osaavat ne lapset hoitaa ilman asioihin puuttumista. Tai ainakin pyytävät apua jos sitä tarvitsevat.
eipä kukaan ole sitä väittänytkään ettei isä saisi kasvattaa lasta siinä kuin oma äitikin. Kyse olikin näistä uusista ns. vaimoista jotka puuttuvat toisten perheen asioihin ja varsinkin lasten asioihin, jotka eivät heille kuulu pätkääkään! Lapsi ei ole hänen, joten minkäänlaista oikeutta niillä naisilla ei ole lapseen!
Tottakai isän uusi vaimo saa omassa kotonaan säännöt laatia. Tietysti miehenSÄ kanssa, mutta lapset ovat HEIDÄN kotonaan ja noudattavat sen kodin sääntöjä.
Onneksi meillä on niin hyvin kasvatetut lapset, ettei tarvitse tuollaisia murehtia. Bioisä ja uusi vaimo osaa kasvattaa yhtä hyvin kuin minä, näin vaatimattomasti sanottuna. Onhan se ikävää jos lapset on kasvatettu niin, ettei normaali puhe mene perille. Siinä tilanteessa kuitenkin saa etsiä itselleen peilin.
En itsekään luopuisi lapsistani, mutta eihän tässä siitä ole kyse! Mitä enemmän lapsilla on rakastavia ihmisiä lähellään, sen parempi lapselle.
Tsemppiä uusperheen äideille, enpä ollut uskoa silmiäni mitä kaikkea joudutte kestämään.
Tuntuu aivan käsittämättömältä että lasten oma äiti suhtautuu omiin lapsiin noin välinpitämättömästi!
Mulle ei tulisi mieleenikään, että voinsin antaa luvan jonkun naikkosen määräillä MUN omia lapsiani! Huh! Sehän on jo loukkaus lapsia kohtaan. Eri asia jos oma äiti on siihen kykenemätön, ettei osaa tai hallitse omia lapsiaan, mutta ihan puistattaa jos joku eukko hoitelisi mun lapsiani!
Ja toisaalta lastenhan on pakko tuossa sun tilanteessa sitten suostua vaikkei itse halusikaan, koska aikuiset aina olettaa että lapsi sopeutuu,. Mutta sen on pakko! (lueppa erään 16 v teksti tältä palstalta, se on hienosti kirjoitettu)
Luopumistahan se on jos annat lapsesi vieraan naisen hoitoon ja annat vallan sille.
Meillä ei edes lapset ole missään tekemisissä isän uusien naisten kanssa. Meillä pelkkä isän tapaaminen riittää koska heillä jo äiti on! Elämässäni suurin onnettomuus olisi jos lapset valitsisi sen isän uuden ja jättäisi minut toiseksi, en enää kykenisi olemaan äiti. Vain minä tai ei kukaan!
Kirjoitat varmasti omasta kokemuksestasi ja nyt kylvät katkeruuttasi täällä, koska et ole muualla saannut sympatioita itsellesi. Äiti ei voi isän tapaamisen aikana soitella ja muutella lasten sovittuja menoja. Ennen kuin kirjoitat lisää soita lastenvalvojalle.
Kirjoitat varmasti omasta kokemuksestasi ja nyt kylvät katkeruuttasi täällä, koska et ole muualla saannut sympatioita itsellesi. Äiti ei voi isän tapaamisen aikana soitella ja muutella lasten sovittuja menoja. Ennen kuin kirjoitat lisää soita lastenvalvojalle.
11.7.2005!
Eli Lissu on toistanut itseään täällä aiankin jo vuodesta 2005.
Samat asiat: vieraalla ei lupaa puuttua toisten asioihin....
Eihän naapurin lapsiakaan saa...
Meillä ei lapset missään tekemisissä....
Lapsella ei ole kuin yksi perhe....
Tässäkin ketjussa useampi vastaus Lissulta.
Outoa että joku jämähtää noin menneeseen, eikä voi edetä elämässään
kuten normaalisti ihmiset tekevät.
Ja kuinka jaksaa toistaa samaa vuodesta toiseen?
Ja kuinka viitsi hillua UUSPRHE-palstalla, kun ei kerran ole osa UP:tä?
varjella lapsia kaikilta niiltä sittisontiais, menninkäis ja mörriäis -uusnaisilta joita ex miehen luona saattaa majailla. Iltaisin luetaan lapsille iltasatuja ilkeistä äitipuolista ja mahdollisista sisarpuolista.
Lissu ja 5 kpl n. parikymppistä lasta asuu jossain perähikiällä pienessä tönössä ja lapset huutavat pirtin ääressä :Oi Äiti sä oot Ykkönen !! Joskus ovat elämässään lapset ehkä käyneet ulkonakin mutta onnellisina palanneet takaisin turvalliseen pirttiin äidin kainaloon je kertoneet miten ihanaa on kun eivät tälläkään reissulla törmänneet yhteenkään kieroon kasvaneeseen uusnaiseen jolta olisivat voineet saada vaarallisia vaikutteita.Se saa Lissun mielen niin onnelliseksi. 20 vuoden uhraukset ja valistus työ ei ole mennyt hukkaan. Sen pituinen se.
"Lissun" muksut käydä kouluakaan sielläkin on enemmistö naisia opettajina ja kasvattajina, niin ja pienempiä lapsia tarhassa hoitaa myös "naikkoset"= naiset joita Lissu vihaa....
Saattoihan se olla, että kaverukset olivat keskenään sopineet siirtyvänsä yhdessä jatkamaan juttujaan teidän ylöspitoon. Poikien äidit olivatkin poikien toiveista liikkeellä.
Et saata sietää, että lapsen isä ja äiti keskenään sopivat nämä, koska et kuulu joukkoon.
Odotatteko että lapsi tulisi suorittamaan pikkuaskareita mökille ja se tuskin poikaa kiinnostaa, hänelle tärkeimmät ikäistensä jutut, ei teidän miehesi kanssa varaamanne työt. Otatteko alkoa mökillä, saattoi olla äidin huoli ja senkin takia piti hyvänä että mökillä on muitakin kuin te, turvana pojalleen.
Jos ei voi sietää sitä, että puolisolla on velvoitteensa kun on lapsia yhteishuollossa toisen kanssa, pitäisi valita lapseton henkilö.
Huoltajat sopivat keskenään lapsensa asioista niinkuin parhaaksi näkevät, ulkopuolinen on kolmas pyörä, turha muuta itselleen uskotella.
Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa, tosin en puuttunut exän lapsen asioihin. Minulla ei ollut mitään pakotusta, mikä olisi estänyt sovittelemasta, lapsi tuli silloin kun äitinsä halusi tuoda mökille, laitoin silloin hiukan paremmat sapuskatkin kuin tavallisesti, työtä ei tarvinnut tehdä. Itselleni on jäänyt hyvä mieli, lapsi on nyt aikuinen. Isänsä ja myöhemmin myös minun lapseni isä kuitenkin oli ailahtelevainen, ei saanut rauhaa missään ja ero tuli. Siellä mökillä sukulaistensa kanssa nautti myös alkoa reippaasti, ikäänkuin asiaan kuuluvana. Olisiko sinunkin varsinainen ongelma miehesi eikä ex tai poika. Miehesi saattaa olla vastuuntunnoton ja sinä otat hoitaaksesi edellisenkin suhteen lapsen, tätä puoltaisi se kun kirjoitat ja pyydät neuvoja mitä sinun pitäisi tehdä. Asiaan jonka ei pitäisi oikeastaan kuulua sinulle, vaan jonka miehesi on huomaamattasi delegoinut sinulle ja vastuuttaa siitä tarpeen tullen sinua. Voin olla väärässäkin.
Siedän kyllä että vanhemmat hoitavat keskenään tapaamiset, mutta silloin molempien osapuolien pitäisi myös pysyä sovituissa suunnitelmissa. Näin ei tapahdu. Nykyään mieheni kyl sopii tapaamisen pojan kanssa aivan suoraan. Äidille on selvitetty aikoja sitten että mahdollisuus tapaamisiin on vähintään joka toinen viikonloppu.
Mökin pikkuaskareet viime viikonlopulta olivat seuraavat:
1. nurmikon leikkaus (vetävä kone)
2. petin petaus (vain omansa)
3. pelaamansa pelin pois vienti pirtin pöydältä
4. veden kanto (3-4 ämpäriä 20 m päästä)
Huh huh, ehkä nyt lastensuojelun pitäisi puuttua orjuuttamiseemme.
Oikeassa olet; asiahan ei oikeastaan kuulu minulle. Ja kuuluu kuitenkin. Elämäni on omani ja pojankin soisin siihen kuuluvan. Mutta aikuisena naisena täytän kyllä itse allakkani.
Alko:
Kyllä, sitä otamme hieman. Joskus päivälläkin kokonaisen olutpullon. Ukki on samalla tontilla, samoin hänen vaimonsa. Myös vaimon poika morsiamineen on samalla tontilla. Tarvitaanko vielä lisää vartijoita, jotta 14 vee pojan voi jättää seuraamme ?
Mistä päättelit että lapsi on yhteishuollossa ? Mistä päättelit että lapsia ?
No, joka tapauksessa otan edelleenkin mielelläni vastaan kommenttejanne :-)
..luovuttaa. Itse ehkä lopulta teen niín kun ei tämä uusperhekuvio ota luonnistuakseen millään. Miehelläni kaksi ala-asteikäistä lasta, jotka meillä joka toinen viikonloppu. Niin kauan meni hyvin kunnes aloin odottaa lasta. Ex-vaimo puuttuu elämäämme neuvoillaan ja mustamaalaa minua mieheni sukulaisille. Lapsien kanssa olen ollut neutraali, onhan heillä omat äitinsä ja isänsä, en ole niistä kumpikaan heille. Muttei se riitä, on tullut esiin juttuja että olen muka sanonut kaikenlaista pahaa lapsille, mikä ei pidä paikkaansa. Olen tässä viimein päässyt siihen lopputulokseen että mieheni on varmaan tassukka, joka jopa kyselee niitä neuvoja exältä. En ole paikalla siellä kyttäämässä kun hän hakee ja vie lapset. Ex-vaimo ei hae eikä tuo, vaikka auton omistaakin. Kaipa tässä yksinhuoltajuus alkaa, voimavarat ei riitä enää muuhun kuin omaan napaan kirjaimellisesti tällä hetkellä kun synnytys jo häämöttää lähellä. Apuja on haettu monestakin paikasta, mutta ..
Kirjoitat, että "Nykyään mieheni kyl sopii tapaamisen pojan kanssa aivan suoraan". Onko kyse yhdessä suunnittelemisesta ja sopimisesta vai määräämisestä ja yksioikoisesta toteamisesta tyyliin, menemme nyksän ja sinun kanssa mökille silloin ja silloin?Oletko ottanut huomioon sen tosiasian, että murkuilla on jo melkoisesti omiakin menoja. On jalkapalloreenejä ja viikonlopputurnauksia, rippileirejä, kesätöitä (15v. lähtien) ja kielikursseja. Joskus olisi kiva päästä hyvän kaverin kanssa heidän mökilleen muutamaksi päiväksi ja tietenkin pitäisi ehtiä sekä äidin että isän suvun kesäpaikoille hetkeksi. Elämä on menoja pullollaan.
Itse olen leskiäiti ja yksinhuoltaja. Murkkujen ja aikuistuvien lasten kanssa olen huomannut, että ison perheen kesä on ydinperheessäkin suunniteltava hyvissä ajoin koko kokonaisuutenaan. Uusperheetkin ovat aina isoja perheitä, joissa on paljon erilaisia toiveita. Itse kirjaamme nuorten kanssa toiveet, harrastukset ja kesätyöt, omat toiveeni, sukutapaamiset, häät, kasteet ja sukutalkoot (lasten edesmenneen isän vanhemmilla on tila, jossa kesän ruuhka-aikoina tarvitaan apua) jo huhti - toukokuun -taitteessa ylös ja sitten mietimme, miten saamme rakennettua jokaisen perheen jäsenen kannalta eheän ja virkistävän kesäloman. Väliin pitää jättää tilaa myös muutamalle yhtäkkiselle mielen muutokselle ja lekottelulle kotona. Hyvä on muistaa sekin, että isoilla lapsilla on suurempi tarve olla kotona kaupungissa kuin pienillä lapsilla. Uskoisin, että uusperheiden nuoret pitävät useinmiten lähivanhemman kotia omana kotinaan ja etävanhemman koti on sitten kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta vain jonkinmoinen kyläpaikka. Sekin tosiasia on lomasuunnitelmissa otettava huomioon. Lähivanhemman on hyvä muistutella etävanhempaa siitäkin, että lapset kasvavat, itsenäistyvät ja muuttuvat. Se, mikä toimi aikoinaan entisessä pienten lasten ydinperheessä, ei toimi enää isojen lasten uusperheessä. Etävanhempi jää helposti sivuun nuorten kasvun ja kehityksen seuraamisesta ja ymmärtämisestä. Ei ison perheen kanssa voida sopia mitään vuodesta toiseen näin ja noin -sääntöjä. Elämäntilanteet vaihtelevat, kun lapsi kerrallaan kasvaa aikuiseksi ja irtautuu pikkuhiljaa pesästään. Jokainen vuosi on erilainen. Perheiden lomien yhteensovitteleminen ja kaikkien osallisten huomioiminen ei ole mitään manipulointia ja toisten asioihin puuttumista. Se olisi kaikkien hyvä ymmärtää. Ilmapiirin on oltava avoin ja rakentava puolin ja toisin. Jos suhteet experheiden ja nyksperheiden välillä eivät toimi, johtaa se auttamatta siihen, että asioista sovitaan selän takana. Hyvä äkäinen akka, oletko itse valmis ottamaan miehesi exän toiveet huomioon?
Jos nuori on ensin leirillä ja sitten putkeen isän kanssa mökillä ja vielä lopuksi pitäisi lähteä äidin kanssa sukuloimaan, hän varmasti esittää painavan vastalauseen ja ihan aiheesta. Kuka silloin joustaa omista lomahaaveistaan, nuori, äiti vai isä? Kuka jää kotiin nuoren kanssa eikä lähdekkään tuttuun tapaan mökille tai kumpi vanhempi siirtää lomaansa? On aivan selvää, että kahden uusperheenkin pitää kyetä istahtamaan saman pöydän ääreen sopimaan lomien vietosta. Lähihuoltajan, etähuoltajan ja nyksien on kaikkien joustettava ja otettava myös aikuisina huomioon toistensa lomatoiveita. Kaikki riippuu kaikista. "Minä itse tässä ja nyt" - tai "meidän pikkuperhe tässä ja nyt" -ajattelu on todella lapsellista. Nyksien on opittava elämään exien kanssa ja exien on opittava elämään nyksien kanssa ja aikuisten on kyettävä yhdessä näkemään nuorten elämä kokonaisuutena kahden perheen välissä ja puristuksissa paineineen. Ei lapsiltakaan voi odottaa pelkkää sopeutumista ja joustamista. He ovat ihmisiä! On vain hyväksyttävä se tosiasia, että nyksät vaikuttavat exien elämään ja exät vaikuttavat nyksien elämään. Jos tuota ei voi hyväksyä, on parempi hakeutua vain sellaiseen suhteeseen, joka pyörii yhden ydinperheen ympärillä ja jättää ajatukset perheen perustamisesta eronneen vanhemman kanssa sikseen.
Sun ei tarvi sietää ja sopia yhtään mitään! Sun on alistuttava ja hyväksyttävä mitä lapsen oma äiti sanoo ja tahtoo! Se ei ole sun lapsi, jtoen sulla ei ole mitään sanomista. Sä tiesit kun ukon otit et sillä on omia lapsia joista on huolehdittava ja autettava lapsen äitiä, joten sun ei pidä puuttua muiden ihmisten asioihin. Minusta olis kauheeta jos joku puuttuis meidän asioihin joku aivan ulkopuolinen! Miltä susta tuntuis jos sul olis lapsia et joku ohjailis ja määräis mitä sen sun kakaras olis tehtävä ja mihin mentävä. Et varmast tykkäis. Joten kunnioita lapsen äitiä ja pidä suusi supussa.
Täytyykö muka niellä kaikki jutut ja olla huomaamattomana kynnysmattona PELKÄSTÄÄN sen takia, että miehelläni on lapsia jonkun muun kanssa nykyisen naisen? Siis alistua sen takia. Mummot, tarhatädit, lastenhoitajat jne kyllä saavat sanoa mielipiteensä lapsiin liittyvissä asioissa. Äitipuoli on enemmän mielestäni vastuussa ja voi enemmän sopia kuin esim.mummo tai tarhatäti koska on läheisempi ja ovat hänen miehensä lapsiaan. Lisäksi koska lapset tulevat myös hänen kotiinsa ja elämäänsä joka toinen viikonloppu. Oletko tosissasi JYKÄ vai onko tämä provo?!
Siis täytyykö naisen olla huomaamaton ja kynnysmatto pelkästään sen perusteella, että hän ei ole lasten äiti?
Näin se on! Olet ymmärtänyt oikein! Tämän miehen entinen perhe-elämä oli ennen sinua, joten sulla ei ole sanomista siihen.
Tottakai ymmärrän, että miehillä on perhe-elämää ennen nykyistä naista, mutta se ei toimi, enää samalla kokoonpanolla kuin ennen. Entinen vaimo ei nimittäin kuulu miehen nykyiseen perheeseen vaan nykyinen nainen. Oletko kuullut nimitystä UUSPERHE? Uusperhe perustetaan menemällä avioliittoon tai avoliittoon lapsellinen miehen tai naisen kanssa. Katso perheen määritelmä netistä. Perhe on se keiden kanssa asuu sillä hetkellä. Entinen vaimo ei taatusti kuulu enää samaan perheeseen entisen miehensä kanssa pelkästään sillä perusteella, että on lasten äiti. Naapurin miehelläkin olisi KOLME perhettä jos pitäisi paikkansa!
Vanhemmuus ei säilytä perhettä jos päädytään eroon vaan perhe hajoaa, mutta lapsilla on kaksi perhettä. Aikuisilla korkeintaan kaksi koska Suomessa ei voi kaksinnaida kuten Afrikassa!
Siis aikuisilla korkeintaan YKSI koska Suomessa ei voi kaksinnaida..:)Anteeksi kirjoitusvirheeni...
Sitäpaitsi asiantuntijat suosittelevat, että molemmissa kodeissa olevat aikuiset sopisivat siellä noudatettavat asiat ja säännöt. Siis ei lasten äiti tai isä toisiensa luona olevia asioita. Onhan lapsella eri sääntöjä esim. koulussa, mummolassa, naapurissa jne.. Elämää varten on hyvä opettaa lapselle sopeutumista moniin eri sääntöihin ja ihmisiin. Muuten lapsesta tulee hyvin kaavoihin kangistunut eikä opi ottamaan erilaisia tilanteita ja ihmisiä huomioon ja heidän erilaisia mielipiteitään. Elämää on myös kodin ulkopuolella:)
Ensinnäkin lapsella ja kellään ei voi olla kahta perhettä! lapsella on yksi perhe, yksi äiti ja yksi isä!
On väärä luulo että kaikki olis yhtä samaa perhettä! En minäkään ole naapurin lapsille äiti vaikka tuossa usein ovatten. En edes lasten serkuille ole äiti kun yöpyvät meillä. Eivät he ole minun perhettä. Heillä on oma yksi perhe, ja me olemme sukulaisia!
Mistä helkutista suomeen on tullut sellainen käsitys että perhe nimitystä voi käyttää ihan tosta noin vain?? Perhe perustetaan itse, ei sitä oteta mistään. Ei toisen oma voi olla perhe?!
Lapselle ei kehity toisia vanhempia mistään eikä koskaan! Omat vanhemmat ovat vain ne yhdet! Ei kukaan ulkopuolinen voi alkaa leikkimään äitiä, eri asia on jos adoptoit lapsen jolla ei ole äitä ja isää, hänelle voit leikkiä äitä, mutta siltikään et ole hänen äitinsä!
Ja toiseksi, lapselle säännöt tekevät äiti ja isä, ei kukaan ulkopuolinen. Koulut, päiväkodit ym harrastukset ovat eri asiat, he eivät edes yritä leikkiä lapsen vanhempia, vaan he tekevät säännöt jotta asiat toimivat isossa porukassa.
Mutta kukaan helkutin sussu ei voi alkaan tosta noin vain määräileen toisten lapsia, kun lapsella on oma äiti ja isä! Lapselle on oltava turvallinen olo, eikä kukaan ulkopuolinen voi siihen puuttua! Näin kun on tapahtunut, et jotkut ääliöt puuttuu toisten asioihin, niin näiustä lapsista tulee aivan häiriköitä ja kauheita. Siksi on tärkeää että lapsen maailmaa ei rikota kaiken maailman vireaiden ihmisten sekilulla.
Ahaa, en ole tiennytkään, että mulla on KOLME perhettä vaikka olen eronnut kaikista lasteni äideistä! Yksi oli yhden illan suhde, toinen nuoruuden suhde 15-19 ikäisenä ja kolmannesta erosin 35 vuotiaana. Oletko ihan tosissasi, että minulla perhe on kaikkien lasten äitien kanssa vai mikä sinusta erottaa lasteni äidit? Siis KENEN heistä kanssa minulla on sinusta perhe entisten vaimojeni kanssa? Selvennä, kiitos:) Olenko moniperheellinen. Aivan uusi käsite minulle.
Anteeksi nyt vaan, mutta olet tainnut sekoittaa kaksi käsitettä PERHEEN JA VANHEMMUUDEN. Ei pelkkä vanhemmuus tee perhettä jos perhe on hajonnut jos ikinä sitä olikaan vrt. esim. lapset ilman yhdessä asumista. Lapsen voi tehdä ilman perhettäkin esim. naapurin nainen voi synnyttää vaimolleni ja minulle lapsen esim. Amerikassa.
Lapsilla on etä- ja lähiperhe jos lapsi on molemmissa säännöllisesti. Aikuisella ei ole kuin yksi perhe perustetaan esim. naimisiin menolla. Ja on myös lapsettomia perheitä. Mielestäni minulla on perhe uuden vaimoni kanssa vaikka olemmekin lapsettomia koska asumme yhdessä ja olemme naimisissa.
PERHEENI ON SIIS UUDEN VAIMONI KANSSA EI ENTISTEN KOSKA MENIN NAIMISIIN UUDEN NAISEN KANSSA JA HÄN ON NYKYISENI EIKÄ ENTISENI. Lapsillani on kaksi perhettä koska olemme eronneet. Ero on perheen hajoaminen, ei isyyden tai äitiyden poistuminen.
En ole sekoittanut mitään käsitettä. Lapsella ei ole kuin yksi perhe! On käsittämätöntä, että jos isä löytää uuden naikkosen, et se naikkonen kuvittelee saavansa siitä perheen itselleen. Perhe tehdään, ei sitä oteta mistään.
Jos iskä lähtee lätkiin, niin lapselle ei jää siihen perheeseen kuin sisarukset ja äiti, se on lapsen perhe, ei mikään vieras naikkonen voi leuhkia toisen perheellä kuin omallaan, jos ei ole sitä itse tehnyt! Siis lapsi ei KUULU sille naikkoselle pennin vertaa! Naikkonen tehkööt itse lapset ja leikkiköön perhettä vaik kuin paljon, mutta ei toisten omilla!
Se on eri asia, teillä voi olla sellainen perhe, mut ei se sun uusi muija voi leikkiä perhettä sun ja ex vaimosi lapsella! Te olette kahden perhe, mutta lapsella on oma äiti, ja hän kuuluu siihen perheeseen! On loukkaus lasta kohtaan, että joku muija syrjäyttää oman äidin, ja leikkii hänen kustannuksellaan jotain perhettä Olematonta sellaista!
ei aina ole miehessä vika, entäs jos nainen,jolla on lapsia, on lähtenyt naisen mukaan,onko jätetyllä miehellä,isänä,oikeus perustaa "perhe" uuden "naikkosen" kanssa, jolla on ennestään lapsia,mielestäni perhe on siellä, missä lapsilla on sillä hetkellä hyvä olla,....????
Nainen lähtenyt naisen mukaan???? Hoh..siis tarkoitatko et...?
Kuules, ei todellakaan määrää. Poitsu tietää et voi tulla joka toinen viikonloppu ja muutenkin kun sovitaan. Kertaakaan emme ole pakottaneet.
Synttäriviikonloppunaan ilmoitti tulevansa. Olin ennakkoon mökillä, siivosin huoneen tosi kivaksi, ostin kakkutarvikkeet, myös ruokatarpeita kun tiesin mistä poika tykkää. Poitsu perui lähtönsä perjantai-iltapäivällä 14.30 tekstarilla.
Aika kiva juttu, vai mitä ? Reilusti tehty. Näin toimikaamme kaikki jatkossakin.
Mieheni ex on joskus harvoin esittänyt jonkun toiveen, ne olemme pystyneet toteuttamaan. Olemme molemmat siis ottanut toiveet huomioon.
Lomasta olemme keskustelleet ennakkoon. Poitsu ja isänsä menisivät ehkä kalalle kaksin. Osa ajasta oltaisiin mökillä, voisi tavata kavereita yms.....
Emme todellakaan ole laatineet mitään tiukkaa suunnitelmaa omilla ehdoillamme.
Loma-ajankohdan määrittelee valitettavasti meidän tapauksessamme myös työkaverit. Emme voi sitäkään päättää minä itse- periaatteella. Aika ymmärrettävää ja tapahtunee monen muunkin kohdalla että toisetkin tulee ottaa huomioon :-)
Näin tällä kertaa !
oikein!!!!
No onnee sun uudelle parisuhteelle! ;))) heh hee... sori, mut en voi muuta kun olla phoillani, koska en voi tuollaista suhdetta käsittää...
vaikeeta, käsitys on et muija heittäyty lesboks, normaali miehen jälkeen, elän elämääni, hänen kanssaan, elämäni ihaninta aikaa, lapset mukaan lukien....
Meillä on lainalapsi(huostaanotettu,sijoitettu), biovanhemmat eronneet.
Kyllä tällä lapsella on kolme perhettä ja niissä kaikissa omat säännöt. Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että aikuiset sanelevat perheen säännöt.
Meillä on myös biolapsia ja kaikilla on samat säännöt, ketään ei erotella. Tosin kun sijoitettu lapsi käy biovanhemmillaan niin muutama päivä sen päälle muistellaan meidän sääntöjä. Ne ovat huomattavasti tiukemmat kuin mihin lapsi on ennenpää tottunut, on esim.ruokailuajat ja nukkumaanmenoajat. Eihän meidän perhe-elämästä tulisi mitään jos yksi lapsi saisi terrorisoida käytöksellään muita.
Tahdon siis sanoa, että meidän perheessä määrään minä ja mieheni. Jos taas muualla saa tehdä jotain, mitä meillä ei, niin sille ei voi mitään. Kyllä lapsi sopeutuu ja ymmärtää, että säännöt ovat erilaiset perheissä.
Itse aikoinani eronneena ja yh:na, uuden miehen "ottaneena"(poikamiehen, ei lapsia), sanoin lapsille, että yhtä lailla isäpuoli saa määrätä heitä. Bioisä oli myös aluksi sitä mieltä, ettei isäpuoli saisi esim. komentaa lapsia! Pikku palaverin jälkeen tuli hänellekin järkeä päähän kun tajusi, ettei se todellakaan toimisi niin. Lapset oppivat helposti vetelemään oikeista naruista tuollaisissa tilanteissa. Se on lastenkin etu, että kaikki vanhemmat vetäisivät yhtä köyttä.
No voi helkutti mitä elämää lapselle! Sääntöjä sääntöjä ja sääntöjä!!! Mihin unohtui lapsuus???
Aikuiset hoi, ei tuollanen voi olla lapsen elämää!
Miten se voi omaksua joka hemmetin paikassa uudet säännöt. Elä tuolla tällätavalla ja tuolla toisin!!! Nyt on jo aikuisilla päässä vikaa!!
Eläkää ite kymmenillä säännöillä elämänne, älkääkä kostako omia ongelmia lapsille!!
Säälin lasa, onneks ei ole mun eikä mun tuttuja!!! Huh...
Elätkö itse sitten pelkästään kotona??
Tottakai aikuisillakin on monia sääntöjä, on kodin säännöt, työpaikan, mummolan, naapurin yms.
Eihän kukaan voi esim. kylässä tehdä jotain mitä kotona saa tehdä.
Hei haloo!
Pikku mietintää ennenkuin kirjoittaa.
Samaa mieltä olen sinun kanssasi siitä, että aikuisilla on päässä vikaa kun lapsia täytyy huostaanottaa. Kyllä ne lapset pitäisi olla nro1. Silti jos vanhemmat laittaa esim. viinan tai muut päihteet lapsen edelle niin huostaanotto on lapsen etu. Niin, mihin se lapsuus unohtui?
Siinä olen eri mieltä, että sijoitusperheen pitäisi pitää samat säännöt kuin lapsen biologisessa kodissakin on. Ehkä lapsi on otettu huostaan juuri sen takia, ettei niitä sääntöjä ole. Siinähän onkin työsarkaa kun alkaa lapselle opettamaan kuinka eletään jos lapsi on saanut elää miten tahtoo monta vuotta. Eihän lapsi osaa käyttäytyä jos sitä ei hänelle ole opetettu.
Sehän olisikin hyvä jos biologisessa kodissa sitouduttaisiin samoihin sääntöihin kuin sijoitusperheessäkin. Sehän olisi lapsen etu jos näin olisi.
Mua ottaa pattiin, ko isän uus nimittelee mun äitii. Kertoo puhelimessa omia johtopäätöksiään kavereilleen (luulee etten kuule enkä välitä) ja uskoo kaikki isän katkeruudet tosiksi. Isän uudella on tosi vääristynyt kuva äidistä, niin vääristynyt, etten halua sitä korjata. Älkää hyvät ihmiset tehkö johtopäätöksiä tapahtumista ja muutoksista, joiden taustoja ette tiedä. Minä selvitän omat juttuni vain äidin kanssa, enkä hiskukkaan asioistani "uusperheeseen". Siitä sitten se nainen päättelee yhtä jos toista ja aina onnistuu vääntään kaiken normaalin elämän mun äidin juonitteluiksi.
Entäs jos juttelisit sen uuden ja iskäsi kanssa yhdessä. Kertoisit myös sen mikä sinua pännii ja nämä "sen uuden" nimittelyt. Voisitte kaikki oppia jotain tai ainakin muuttaa käsityksiänne ja mielikuvien vääristymiä.
Kysäsepä isältäs kumpi hänelle on tärkeempi, sinä vai se uus ämmä?
Jos isä välittää susta hän kyllä pistää sen muijan ojennukseen ja on sun puolellas. Mut jos se ämmä on tärkeempi kuin sä, niin sillon isäs käyttäytyy tolla tavalla eikä välitä sun mielipiteistä mitään. Sil ei ole mitään oikeutta nimitellä sun äitiä millään tavalla. Tuolla on tarkoitus, et sä alkaisit vihaan sun äitiä ja haluu vaan sekoittaa ja ohjailla sun omaa elämääs. Pistä sun isäs tilille, voihan olla että eukko lentää kuin leppäkeihäs sen jälkeen! Onnee!
Tai kerro äidilles, jos hän teksi jotain asian eteen.
Mietippä itse yksi sellainen ihminen tästä maailmasta, jota kohtaan et tunne juuri muuta kuin vastenmielisyyttä. Mene sitten sen ihmisen luokse, puhu, keskustele ja pura sydämesi syvimpiä tuntoja, itke yhdessä hänen kanssaan ... eikö niin. Kuules sinä tollo aikuinen, kahden vuoden päästä minäkin olen täysi-ikäinen, eikä minun pidä nähdä kyseistä ihmistä enää koskaan.
Uusperheelliset aikuiset ovat tämän maailman typerimpiä otuksia. Itse he eivät ole osanneet selvitellä arkeaan, harrastukisaan, ilojaan ja surujaan puolison kanssa. Ovat eronneet, kun eivät ole enää tulleet toimeen keskenään. Tämän jälkeen he lyöttäytyvät yhteen jonkun uuden ventovieraan kumppanin kanssa ja sanovat lapsilleen, että teidän nyt pitää vain sopeutua ja oppia tulemaan toimeen näiden uusien ihmisten kanssa tuosta noin vain. On hymyiltävä, hyväksyttävä ja sopeuduttava elämään kenen tahansa kanssa, jonka kanssa vain äiskä tai iskä sattuu yhteen lyöttäytymään. Tätä kaikkea sopeutumista he siis vaativat kirkkain otsin sen jälkeen, kun eivät ensin itse ole osanneet hoitaa omia ihmissuhteitaan. Oikein neuvovat ja kannustavat toisiaan nämä uusisät ja -äidit pistämään jälkikasvulleen sopeutumis- ja kunnioittamissääntöjä, elämään ihmisiksi heidän kanssaan, kun ensin itse eivät ole osanneet elää ihmisiksi lapsen oman äidin tai isän kanssa. Kuulkaas typerykset, kunnioitusta ei voi pakottaa esiin, se pitää ansaita toimimalla loogisesti. Lapsiltaan voi vaatia ainoastaan sitä, mihin itse on ensin kyennyt.
Harvinaisen kypsää ajattelutapaa! Hienosti kirjoitettu! Juuri näin lapset kokevat asian, että pakko hyväksyä, lapsilta ei kysytä vaan heidän on alistuttava. Siihen ei aikuiset pystyisi. Vieras ihminen ei kuulu millään muotoa toisten lasten elämään ohjailemaan.
Vierasta ihmistä ei voi kunnioittaa ja hyäksyä ellei se anna aihetta, juuri näin. Ja jos lapsi ei halua vierasta ihmistä elämäänsä, hänen ei ole myöskään pakko sopeutua siihen. Ei lapsi ole silloin huonosti kasvatettu niinkuin uudet naiset sanovat, vaan lapsi ei halua uusia naisia elämään ja se pitää hyväksyä, eikä pakottaa elämään täysin vieraan ihmisen kanssa.
Paremmin ei tuota asiaa olisi voinut ilmaista kuin sinä sen teit!
Tämä ei ole mikään yksiselitteinen asia. Itse jätin henkisesti koko perhettä alistavan ja manipuloivan mieheni ajatellen lasten ja omaa parastani. Murrosikäisten lasten mielestä olin väärässä ja minun olisi pitänyt jaksaa, olin kuitenkin henkisesti ja fyysisesti (mies pahoinpiteli minua, mutta salaa lapsilta - eivätkä lapset tietenkään uskoneet minua koska mitään jälkiä ei jäänyt) niin lopussa että se ei enää ollut mahdollista. Jos joskus vielä löydän uuden miehen, olen kaiken tämän jälkeen niin itsekäs etten todellakaan aio kysyä lapsilta lupaa, saanko alkaa seurustella. Eivätkä kohta aikuiset lapsetkaan minulta kysele, saavatko seurustella milloin kenenkin kanssa.
Narahdit ja pahemman kerran. Et todellakaan ole 16 vee niin kuin nimimerkkisi kertoo, vaan yksi näistä ex muijista. Hoh hoijaa.
Mitä ihmeen tyydytystä tämä provo saa näistä typeristä kommenteistaan?
Ja luuleeko hän tosiaan, ettei se sama typeryys paista läpi vaikka nimimerkkiä vaihteleekin?
Oh hoijakkaa, että voi jotain lapsettaa...
Olen muuten itse huomannut nyt kaksi kertaa ja kuullut myös parilta ystävältäni ex-vaimon käytöksestä seuraavaa; lapsilla kiristystä. Isälle lapset on tietysti kaikki kaikessa ja niinpä ex-vaimo voi niillä kiristää loputtomasti joko avoimesti tai piilotetusti. Seurustelin kerran miehen kanssa jonka ex-vaimo lopetti hänelle puhumisen kun sai tietää minusta. Uhkasi myös viedä lapset toiseen kaupunkiin. Itse en ollut heidän eronsa syynä, enkä ollut tavannut ex-vaimoa tms. No, voitte arvata kenet jätettiin. Eli kyllä vikaa on useinkin siellä ex-vaimon puolella. Manipulointi on äärimmäisen helppoa lasten kustannuksella !!! Ja se on väärin. Ex-vaimo ei silloin hyväksy ex-miehelleen uutta puolisoa, on katkera, mustis jne.
Niin koskaanhan vika ei ole näissä uusissa naisissa, vaan aina ja ainoastaan ex vaimoissa ja lapsissa! On niin helppo syyttää toista kun omia virheitä ei näe.
Lapsilla kiristäminen on huippu väite näiltä nyxeiltä. Se sanotaan siksi, että sillä yritetään vain syyllistää ex vaimot! Kun muuta syytä ei keksitä niin lapset ovat oiva tapa. Nyxeillä kun itsellään ei ole lapsia, niin he eivät ymmärrä, että lasten huoltajuus kuuluu myös isälle! Hyvin monesti he onnaavat saamaan miehen ajatukset pois lapsista juuri mustamaalaamalla lapsia isälle, kuinka kauheita ne kakarat ovat. Se on myös kiristämistä isä eroon lapsistaan!
Kyllä meilläkin ex kiristää. Manipuloi myös aivan huimasti. Molemmille anopille veisaa itkuvirttä: lasten parasta minä aina vain ajattelen. Ja lapset kärsii niin pirusti. Anteeksi kirosanani.
Vaatimalla myös vaati, että pääsee edelleen viettämään lomia entiseen kesäpaikkaan (appiukon uuden vaimon) tiluksille mökkiin, joka on aivan meidän mökin vieressä. Tie esim. kaivolle kulkee meidän kiikun vierestä ja ikkunan alta. Ex ja mieheni eivät ole puheväleissä juuri kiristysten, manipulointien ja määräilyjen takia.
Onneksi ei toteutunut. Olisihan ollut yhtä h..... kaikki viikonloput ja lomat.
Miten lapset olisivat tällaisessa tilanteessa nauttineet kesästään ? Eivät millään tavalla.
Kaiken se kestää............
Jos ei muu auta, on pakko kiristää ja vaatia. Ei sitä seurustelun ja avioliiton aikan ymmärtänyt, miten mies voi kääntää kelkkansa perhettä vastaan! Ja useimmiten se ei tapahdu hänen omasta tahdostaan, vaan siihen liittyy tämä uusi nainen.
On vaadittava mieheltä osuus lapsen elatuksista ja osuus tapaamisoikeuksista, jos mies ei sitä itse ymmärrä tai antaa vieraan ihmisen manipuloida hänet lapsiaan vastaan!
Olisi siis parempi jos mies itse ymmärtäisi velvollisuutensa omia lapsiaan kohtaan, niin äiditkin pääsisivät ainaisesta vaatimisesta eikä tarvitsisi lapsille aina keksiä tekosyitä, miksei isät välitä. Vaikka rehellisesti sanoen, totuushan lapsille usein kerrotaan, ettei isää pidetä mosten tekojen takia sankarina. Ei isällä kiirettä ole vaan "tärkeimpiä menoja"!!!
Näiden naisten tekosilla on paljon muutakin vaikutuksia, kuin ainoastaan isän vieraannuttaminen. Siinä saattaa mennä jopa isovanhemmat, ja kummitkin, jos he ovat alkujaan olleet isän tuttavaia, myös lapsen muut sukulaiset ja serkut yritetään käännyttää lapsia vastaan! Kaikkein julminta onkin, jos isä ei sitä huomaa, vaan antaa kaiken tapahtua, kuin ei tietäisi asiasta m itään. Niinjospa sekin tehdään isän selän takana? Kuka tietää.
Että tuskin se kiristäminen ja vaatiminen on aina aiheetonta, luulempa vaan, että hyvin monet äidit tekevät sen lapsiaan ajatellen, eikä niinkään isän kiusaksi. Mutta uusista kaikki yhdeyden pito jopa löapsiltakin, on häiriköintiä! Piste!!!
että eipä ne äiditkään niin täydellisiä ole. eikä varsinkaan ne isäpuolet.
Lueppas tuolta se juttu missä kerrotaan 14-vuotiaasta pikkusiskosta.
Kaikki me ihmiset olemme yhtä pahoja vaikka erillä lailla sen näytämme. Aivan turhaa on toisten syyttely ja haukkuminen, ottakaa välillä itseenne ja miettikää asioita paremmin ennen kuin alatte siitä selittämään.
Varmasti nykyään kuitenkin suurin osa vanhemmista päätyy eroon ja jokaisesta varmaan tulee sitten niitä äiti- tai isäpuolia.
Miehen sukulaiset ja alunperin miehen ystävät voivat torjua toisinaan pelkästään sen miehen exän, ei niitä lapsia. Ex ja lapset ovat erillisiä ihmisiä... Mies kyllä lastensa (ja mahd. uuden vaimonsa) kanssa hoitaa vierailut omien sukulaistensa ja ystäviensä luona.
Minun perheeni esim. ottaa mielellään eronneen ystäväni uuden perheen (johon siis kuuluu myös toisaalla pääsääntöisesti asuva lapsi) meille kylään, kun taas miehen ex ei alunperinkään ollut meidän ystäviä. Jonkun kerran hänkin on lapsen kanssa käynyt, mutta kun jutut alkoivat pyörimään uteluissa "mitä lasten isä nykyään puuhaa, ja ai että kun meni hänelle sanomaan ettei hänelle kuulu...", niin ei siinä vaikeaa ollut päättää, viitsikö sellaisia vierailuita sitten jatkaa. Miehen uusi vaimo taas ei koskaan ole sanonut pahaa sanaa miehen exästä.