Syvenee. Yleensä aina kun näen häntä. Se on ihanaa mutta se tekee myös haavoittuvaiseksi.
Pelkään sitä kun tunteet
Anonyymi-ap
18539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voi sua.. mä suojelen kyllä sinua. 🫂
Ettet ny vaan ois luvannu liikoja yleensä kun joku nainen menee tunteensa tunnustamaan ni ensimmäisenä on joku heti yrittämässä hyväksikäyttää siksi kai naiset ei kovin helposti tunnusta tunteitaan ja miehet si taas useimmin ei siksi että empä tiedä omasta ikäluokastani ainakaan ainoatakaan miestä ketä ois opetettu edes puhumaan tunteistaan saatika näyttämään tunteitaan
Älä höpötä. En ole mikään vanhus, ei pahalla.
Älä pelkää.
Vaatii paljon uskallusta heittäytyä rakkauteen. Kun tapaa oikeanlaisen ihmisen niin se tuntuu kyllä pelottavalta juuri haavoittuvuuden vuoksi, mutta jos se tuntuu oikealta niin pitää vaan uskaltaa hypätä mukaan.
No silti olis hyvä osata ajatella järjellä ettei tule hyväksikäytetyksi se miksi opetetaan heittäytymään ni se on helpointapa hyväksikäyttää bisnesmaailmassakin
Ei tietenkään heti aluksi suin päin heittäytyä pidä. Sitten kun tuntee jo toista ja voi alkaa luottaa.
niin paljon rakkautta etten oikein kestä olla sen kanssa🪢
Näinhän se on, mutta minusta tuntuu että vahvistun koko ajan. Kohta voidaan aidosti kohdata🔥
Ihana kuulla että noin on asiat. Sama tilanne minulla että luotan itseeni päivä päivältä enempiä tämän rakkaus asiani suhteen. Nainen sivusta 🩷
Olen kylläkin nainen 😌
Se on rikkaus. Samoin minulla. Uskalletaan tuntea ja uskoa. Vaikka se pelottaa ja tekee haavoittuvaiseksi.
Oletko hän joka toi lasillisen vettä joka muutti sillon kerran kaiken? Jos olet, niin tiedäthän että olen yhtä haavoittuvaisessa tilassa kuin sinäkin mutta ollaan lähekkäin ja halataan niin kuin sillon yhdessä pelot kohdataan
Oliko haaleeta vettä😂
Jaa empä usko jottako häl vois tunteet juurikaan enempää syventyä sitä en tie mitäkö olen muka tehnynnä sellaista ettäkö olisin millään tapaan sitä ansainnu ettäkö hän voisi tuntea yleensäkään mitään mua kohtaan mu kaipa jotain kuitenkin se pahasti ylläti että annoin itseni tuntea mitään häntä kohtaan edes hetkellisesti kun tottunu jo siihen että mun kanssa on sen verran mahdoton tulla toimeen jot omalla tavallaan on kai itsellenikin yllätys että lapseni edes välittävät isästään siksi olen sen mieltäny taas että ehkä se on kiitos siittä olen ollu ylisuojeleva heistä mikä on taas malli jonka olen kummaltakin vanhemmaltani saanu vaikka isäni ei muutoin kaksinen ollutkaan
Tää on vaikeaa minullekin. Toisaalta haluaisin tutustua häneen enemmän ja näyttää tunteeni, mutta toisaalta tulee tarve suojella itseä sydänsuruilta. Entä jos hän satuttaa minua? Saan syyttää siitä kyllänihan itseäni.
n sivusta
Puhu jostain järkevistä asioista täällä, esim suomalaisiin kohdistuneista rikoksista.. nämä sun asiat ovat henkilökohtaisia ja ne kuuluvat lähipiirissä käsiteltäviin asioihin.
Kai täällä saa joku ihminen kirjoittaa omia tunteitaan?