Pelkään sitä kun tunteet

Voi sua.. mä suojelen kyllä sinua. 🫂

Älä pelkää.

Vaatii paljon uskallusta heittäytyä rakkauteen. Kun tapaa oikeanlaisen ihmisen niin se tuntuu kyllä pelottavalta juuri haavoittuvuuden vuoksi, mutta jos se tuntuu oikealta niin pitää vaan uskaltaa hypätä mukaan.

niin paljon rakkautta etten oikein kestä olla sen kanssa🪢

Näinhän se on, mutta minusta tuntuu että vahvistun koko ajan. Kohta voidaan aidosti kohdata🔥

Se on rikkaus. Samoin minulla. Uskalletaan tuntea ja uskoa. Vaikka se pelottaa ja tekee haavoittuvaiseksi.

Oletko hän joka toi lasillisen vettä joka muutti sillon kerran kaiken? Jos olet, niin tiedäthän että olen yhtä haavoittuvaisessa tilassa kuin sinäkin mutta ollaan lähekkäin ja halataan niin kuin sillon yhdessä pelot kohdataan

Jaa empä usko jottako häl vois tunteet juurikaan enempää syventyä sitä en tie mitäkö olen muka tehnynnä sellaista ettäkö olisin millään tapaan sitä ansainnu ettäkö hän voisi tuntea yleensäkään mitään mua kohtaan mu kaipa jotain kuitenkin se pahasti ylläti että annoin itseni tuntea mitään häntä kohtaan edes hetkellisesti kun tottunu jo siihen että mun kanssa on sen verran mahdoton tulla toimeen jot omalla tavallaan on kai itsellenikin yllätys että lapseni edes välittävät isästään siksi olen sen mieltäny taas että ehkä se on kiitos siittä olen ollu ylisuojeleva heistä mikä on taas malli jonka olen kummaltakin vanhemmaltani saanu vaikka isäni ei muutoin kaksinen ollutkaan

Tää on vaikeaa minullekin. Toisaalta haluaisin tutustua häneen enemmän ja näyttää tunteeni, mutta toisaalta tulee tarve suojella itseä sydänsuruilta. Entä jos hän satuttaa minua? Saan syyttää siitä kyllänihan itseäni.

n sivusta

Puhu jostain järkevistä asioista täällä, esim suomalaisiin kohdistuneista rikoksista.. nämä sun asiat ovat henkilökohtaisia ja ne kuuluvat lähipiirissä käsiteltäviin asioihin.