Kyllähän lestadiolaisia lyödään surutta tiedotusvälineissä: kuitenkin tiedän omastakin kokemuksesta että pääosin siellä vallitsee ystävien henki ja saarnataan paljon hyvää Herran sanaa. Ei tunnistaisi koko liikettä jos olisi median ja ulkopuolisten sanojen varassa.
Mutta on silti vaikea hyväksyä sitä suurta vallan ottamista, jakamista kahteen leiriin ja päästämistä ja tuomitsemista. Kyllä se on Jumalan käsissä, kaikki on Hänen käsissään - eikä Hänen edessään ole kukaan pyhempi toista, kaikki olemme kurjia syntisiä. Ei tapasäädökset, ei kieltojen ja käskyjen noudattaminen, ei etenkään niiden valvonta tuo pelastusta: usko ja synnintunto sen tuovat - armon ja anteeksiannon kautta, ja se tulee suoraan Jumalalta, ei papeilta, ei saarnamiehiltä, ei kirkoilta, ei herätysliikkeiltä. Armo ei ole saarnamiesten käsissä, ei yhden liikkeen, yhden kirkon käsissä: se on Jumalan käsissä. Näissä asioissa, vallassa ja sulkeutuneisuudessa, ei vanhoillis-lestadiolaisuudessa näy mikään kristillinen henki vaan vanha perisynti: valta ja organisaatiot ovat meille ihmisille se suuri kiusaus, haluamme niin kovasti tuomita ja päästää, ottaa omiin käsiimme pelastuksemme ja seurakuntamme pelastuksen. Ei se onnistu. Ja yritys haavoittaa monta sydäntä, monta ihmistä tarpeettomasti. Sanon kyllä sen että siitä vallasta teidän pitäisi luopua vaikka kontrolli vähenisi ja maailma tuntuisi pelottavammalta paikalta. Jumalan kädessä kuitenkin olemme, vaikka mitä uskoisimme omasta mahdistamme, ilman omaa suojaa, omia tekoja. Isänmaahamme ikävöiden maailman ahdistusten keskellä...
Mutta kun tämä sanottu niin ei ole sanottu kaikkea tästä mahtavasta kansanliikkeestä: paljon lämpöä ja turvaa siihen sisältyy - sekin veisaa ja sanoo toivon sanoja tässä yltiömaterialistisessa ja itsekkäässä yhteiskunnassa. Sitä ei pitäisi kenenkään unohtaa ja keskittyä vain negatiivisiin asioihin.
Mutta on silti vaikea hyväksyä sitä suurta vallan ottamista, jakamista kahteen leiriin ja päästämistä ja tuomitsemista. Kyllä se on Jumalan käsissä, kaikki on Hänen käsissään - eikä Hänen edessään ole kukaan pyhempi toista, kaikki olemme kurjia syntisiä. Ei tapasäädökset, ei kieltojen ja käskyjen noudattaminen, ei etenkään niiden valvonta tuo pelastusta: usko ja synnintunto sen tuovat - armon ja anteeksiannon kautta, ja se tulee suoraan Jumalalta, ei papeilta, ei saarnamiehiltä, ei kirkoilta, ei herätysliikkeiltä. Armo ei ole saarnamiesten käsissä, ei yhden liikkeen, yhden kirkon käsissä: se on Jumalan käsissä. Näissä asioissa, vallassa ja sulkeutuneisuudessa, ei vanhoillis-lestadiolaisuudessa näy mikään kristillinen henki vaan vanha perisynti: valta ja organisaatiot ovat meille ihmisille se suuri kiusaus, haluamme niin kovasti tuomita ja päästää, ottaa omiin käsiimme pelastuksemme ja seurakuntamme pelastuksen. Ei se onnistu. Ja yritys haavoittaa monta sydäntä, monta ihmistä tarpeettomasti. Sanon kyllä sen että siitä vallasta teidän pitäisi luopua vaikka kontrolli vähenisi ja maailma tuntuisi pelottavammalta paikalta. Jumalan kädessä kuitenkin olemme, vaikka mitä uskoisimme omasta mahdistamme, ilman omaa suojaa, omia tekoja. Isänmaahamme ikävöiden maailman ahdistusten keskellä...
Mutta kun tämä sanottu niin ei ole sanottu kaikkea tästä mahtavasta kansanliikkeestä: paljon lämpöä ja turvaa siihen sisältyy - sekin veisaa ja sanoo toivon sanoja tässä yltiömaterialistisessa ja itsekkäässä yhteiskunnassa. Sitä ei pitäisi kenenkään unohtaa ja keskittyä vain negatiivisiin asioihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mukava lukea välillä muutakin kuin loan heittoa. Kiitos siitä. Mitä synninpäästön saarnaamiseen tulee, ei sitä pidetä piilossa, vaan katuvalle syntiselle annetaan isolla kädellä.
Markuksen evankeliumin 11. luvusta löytyy tällainen katkelma:
32 Lainopettaja sanoi hänelle: "Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. [5. Moos. 4:35,39; Jes. 45:5,6,21]
33 Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit." [Ps. 40:7]
34 Jeesus näki, että hän vastasi viisaasti, ja sanoi hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta." Kukaan ei enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään.
Kylmähän on yhteiskunta tällä hetkellä kaikkea uskoa kohtaan: mutta onko sillä kovin paljon varaa ylpistellä yltiömaterialismillaan? Myöskin tämä kuuluisa suvaitsevaisuus on usein suvaitsevaisuutta vain hyväksyttyä kohtaan - toisin ajattelijat torjutaan ja heidän uskoaan ja elämäntapojaan pilkataan usein julmasti - ja erittäin tyhmästi. Minulla olisi hyvin vähän lestadiolaisten teologiaa vastaan, jos näitä ulkonaisia, ihmisestä lähteviä sitovia rakenteita voitaisiin vähän purkaa - kun ei liikaa otettaisi omiin käsiin ratkaisuja ja rakastettaisiin ihmisiä joukkoon eikä ajettaisi pois. Mutta ei tälläisenä "armon kerjäläisenä" ole edes suurta kiinnostusta lähteä kiistelemään opista, nämä ovat suuremmassa kädessä eikä ihmisjärki kykene itse tälläisiä ratkomaan...