...aina lukea miten jotkut oikein kehuu omilla aborteillaan ( ei kaikki)...Itse en hyväksy sitä muulloin kuin jos raskaus on äidin terveydelle vaarallinen tai että lapsi on NIIIIN vaikeasti vammainen ettei pysty "nauttimaan" elämästä, mikä on äidin lapselleen antama suuri lahja! Abortti on varmasti sen kokeneille raskas asia, mutta ihmiset jotka tulevat minulle itkemään ja valittamaan tekoaan eivät saa sympatioitani puolelleen. Ja jos ehkäisy pettää tai vaikka epäilee sitä voi aina hakea katumuspillerit. Eikä seksiä sitten pidä harrastaa jos ei osaa huolehtia ehkäisystä ja sen seurauksista!Raiskauksen jälkeenkin voi ne pillerit hakea muuta niissä tapauksissa hyväksyn myös abortin, koska raiskauksen jälkeinen aika on erittäin vaikeaa. Itse sain ensimmäisen lapseni 15- vuotiaana ja vaikka lapsen saaminen pelottikin en ikinä edes ajatellut aborttia. Nyt kun oma lapseni on kasvanut aikuiseksi, sanoo hän minulle aina kun näemme, miten kiitollinen hän on minulle siitä kun annoin hänelle mahdollisuuden elää, enkä tappanut häntä!
tuntuu pahalta...
Jaana
4516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"sanoo hän minulle aina kun näemme, miten kiitollinen hän on minulle siitä kun annoin hänelle mahdollisuuden elää, enkä tappanut häntä!"
"Aina"? No ohhoh... Kyllä on jotain vialla, jos aikuinen lapsesi jatkuvasti puhuu tuosta asiasta ja kiittelee sinua! Varsinkin kun et "ikinä edes ajatellut aborttia". Mitä lapsesi edes ajatellee koko asiaa, kun kerran hän ei edes ole ollu vaarassa menettää mahdollisuuttansa elämään... Taidat tehdä nyt itsestäsi vähän liian suurta sankaria.
Viestini ei muuten tarkoita sitä, että minä hyuväksyisin abortin. Olen siinä asiassa hyvin samoilla linjoilla sinun kanssasi.
"sanoo hän minulle aina kun näemme, miten kiitollinen hän on minulle siitä kun annoin hänelle mahdollisuuden elää, enkä tappanut häntä!"
"Aina"? No ohhoh... Kyllä on jotain vialla, jos aikuinen lapsesi jatkuvasti puhuu tuosta asiasta ja kiittelee sinua! Varsinkin kun et "ikinä edes ajatellut aborttia". Mitä lapsesi edes ajatellee koko asiaa, kun kerran hän ei edes ole ollu vaarassa menettää mahdollisuuttansa elämään... Taidat tehdä nyt itsestäsi vähän liian suurta sankaria.
Viestini ei muuten tarkoita sitä, että minä hyuväksyisin abortin. Olen siinä asiassa hyvin samoilla linjoilla sinun kanssasi.
Anteeksi vain! Äitini on köyhä alkoholisti, ja isäni kuoli vuosi sitten huumeyliannostukseen. Elämäni on yhtä helvettiä, ja olen sanonut taas omalle äidilleni ties kuinka monta kertaa että MIKSI MIKSI hän ei voinut tehdä aborttia, vaan synnytti minut tänne kärsimään huonoon kotiin.
Itse tein abortin koska en halunnut lapselleni samanlaista kärsimystä mitä itse olen joutunut kokemaan, kun ei ole kunnon kotia, eikä kunnollisia vanhempia.
Abortti ei ole mikään murha, ja vaikka olisikin niin hyväksyisin sen silti. Parempi kun ei pääse aloittamaan elämäänsä. Se itsemurha joka olisi sitten jossain vaiheessa edessä olisi paljon tuskallisempi kaikille.
Nuorena ja humalassa ei aina muista ehkäisyä, eikä sen takia pitäisi joutua kärsimään loppuelämäänsä kun asiaan on ratkaisukin. Olen oppinut läksyni ja hankkinut pillerit, mutta kyllä se yhden abortin vaati, kun sattui huono tuuri olemaan.
Minäkin sain lapseni 15-vuotiaana, enkä minäkään ajatellut aborttia. Ja olen ITSE kiitollinen siitä, että lapseni pidin.
Kuitenkin on tilanteita jossa pieni lapsi saisi sellaisen määrän kärsimyksiä osakseen, että parempi (vaikka en itse hyväksykkään ja silti näin valitsin) päättää elämä ihan alkuunsa.
Ne katumuspilleritkään kun EIVÄT ole 100%, itse tulin niistä huolimatta raskaaksi, kun ehkäisy petti.
Tosin itse en kaipaa kenenkään sympatioita, menkööt kaikki ne lapselleni jonka abortoin.
Mutta, ihan tosi, ihminen voi katua jotain niin kipeästi ja paljon, kun ei ole saanut tukea tai tarpeeksi tietoa kuin vasta jälkeenpäin selviytymis mahdollisuuksista.
Ehkä jopa kaikki apu evätään tai käännetään selkä kokonaan, jätetään yksin ja painostetaan?
Minulta saivat kaikki ne äidit ja vauvat sympatiansa puolelleen, jotka samaan aikaan olivat sairaalassa ja kaikki ne jotka ovat sen läpikäyneet ja surevat.
Vaikka jotain ei hyväksy, voi sitä silti hädässä olevalle tarjota olkapäätä monon siaan, tekee omankin olon mukavammaksi kuin lyödä lyötyä.