Yllätys vuosikymmenten takaa

Tapasin vappuna pitkästä aikaa vanhan luokkakaverin lukioajoilta 1990 - luvun alusta, siis yli 35 vuoden takaa. Ollaan siis jo yli 50 v kumpikin ja elämä on totisesti jättänyt meihin kumpaankin jälkensä. Mentiin siitä yhdessä kahville muistelemaan vanhoja ja istuttiin ja juteltiin kaikesta monta tuntia.

Olin silloin lukiolaispoikana ihan toivottoman ihastunut tuohon kaveriin, hän oli silloin tosi komea, reipas ja hyväkroppainen urheilijapoika, itse taas olin tuskallisen ujo kirjanörtti. Tämä kaveri seurusteli saman tytön kanssa koko sen ajan kun olimme lukiossa ja myöhemmin he menivät naimisiin ja perustivat perheen. Siinä keskustellessa tuli tietysti ilmi myös että olen homo ja tämä kaveri totesi heti että taisit olla ihastunut muhun lukiossa. Vastasin myöntävästi ja kaveri kertoi vaistonneensa sen aina. Todellinen yllätys oli se, että hän kertoi että olisi halunnut vastata mun tunteisiini, mutta pelkäsi niin vanhempiensa ja kaveriensa reaktioita ettei uskaltanut vaan piti tiukasti hetero kulissit yllä.

Olihan se melkoinen asia todeta, että jos meillä kummallakin olisi vaan silloin ollut rohkeutta enempi, niin kummankin elämä olisi voinut mennä ihan toisin. Kyllä siinä molemmilla silmäkulmat kostuivat kun istuttiin ja pidettiin toisiamme kädestä ja jouduttiin vaan toteamaan että enää tuo nuoruuden unelman eläminen ei ole mahdollista, välillä on liian paljon vuosia, liian paljon muita ihmisiä, liian paljon kolhuja, menetyksiä ja sairautta. Varmaan yksi elämäni katkeran suloisimmista hetkistä. Todettiin silti että vaikka ei meistä paria tullut, eikä tule, niin pidetään kuitenkin jatkossa yhteyttä ja voidaan joskus nähdä, kun asutaan kuitenkin melko lähellä toisiamme. Jos tässä vielä eletään, niin ehkä tässä ehditään vielä aikaansaada lämmin ystävyys. Luoja tietää että sekin on näinä aikoina valtavan arvokas asia.