Saan käytännössä mielihyvää vain siitä, että saan olla tekemättä yhtään mitään. Ammennan nautintoa olotilasta, jossa ei pidä mennä minnekään, ei suunnitella tulevaa, eikä ajatella vanhaa. Mieli on täysin tyhjä ja unohtaa olevansa olemassa.
Mistä ammennatte nautintoa näinä mielenkiintoisina aikoina?
Anonyymi-ap
16247
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Siihen täytyy tyytyä kunnes elämästä tulee rikkaampaa.
Enpä tiedä, jotenkin luulen että omat aivoni ovat saavuttaneet tietyn pisteen, josta paluuta ei enää ole.
Niin, toisaalta mietin itsekkin samaa…Voisin vaikka ruveta budhalaiseksi ja olla niin Zen tilassa että lopulta kuolisin lootus asentoon jonnekki kauniiseen puistomaisemaan. Ihmiset vaan ihmettelis et tossa se vieläki meditoi, jo kymmenettä vuotta putkeen.
Kiusaan itseäni henkisesti ja fyysisesti salilla. Heti on parempi olo, kun pääsee pois.
Fyysinen rasitus kyllä auttaa henkiseen hyvinvointiin paljon.
Olen lapsesta asti syönyt useita vuosia useita masennus ym. lääkkeitä. Olen vakavasti masentunut ja rampannut vähän väliä lataamossa. Sen jälkeen, kun Stagala tyrmäsi Immun 10 sekunnissa pystyi. Lopettamaan kaikki lääkkeet ja hoidot. Olen kuin uudesti syntynyt.
Käviköhän Stagala tyrmäyksen jälkeen kagalla?
En tiedä, mutta Immulla tuli vetelät housuun, kun sulkijalihas rentoutui ällin lähtiessä.
Tykkään kasvattaa kasveja. Ja luoda asioita sekä tiloja. Visuaallisuus on minulle tärkeää.
Puutarhan ylläpitäminen voisi olla mielenkiintoista ja myöskin palkitsevaa. Nykyihminen on aika vieraantunut luonnosta vaikka luonto on tärkeä osa ihmistä.
Mitähän poliisit tykkää sun harrastuksesta? Onko vain omaan käyttöön?
On se. Mut on se aika työlästäkin välillä. Mut jotenkin tietää että se rakentuu palapalta joka kesä sellaiseen suuntaan mihin itse haluaa. Pikkuhiljaa tietää että se on vielä joskus sellainen unelma kuin haaveillut.
En oikein mistään. Aika toivoton olo elämässä. Ei siihen tunnu mikään auttavan.
Samoja tuntemuksia, mutta roikun menossa mukana, koska ehkä joskus lottovoitto osuu kohdalle.
Niinhän ne joskus sanoo, että rakkaus parantaa kaikki haavat. Se on vain hankalaa, jos ei saa rakkautta elämäänsä.
Kuuntelen musiikkia ja nautin koskettavista kappaleista, niiden sävelistä ja sanoista. Niissä käsitellään suuria tunteita. Yleensä tämä vaihe on merkki lieväasteisesta oireilustani.