Koutsi-iskä kertoo kamppailu-urheilusta

Kerron siitä 26 vuoden aktiivisella kokemuksella ja 50 vuoden kiinnostuksella ja opiskelulla.

Vaikka siinä on ollut välissä vuosia ettei loukkaantumisten ja arkikiireiden vuoksi ole voinut otella, niin treenattu on aina sitä mitä pystyy treenaamaan. Joka päivä jotakin.
Lisäksi se on sekä mielessä että selkärangassa tuo taistelun ja kamppailun filosofia.

Urheilua seuraan myös melkein mitä vaan laidasta laitaan, missä miehet, naiset, nuoret ja lapset yltävät hienoihin suorituksiin. Seuraan myös kilpatanssia. Siellä on uskomattomia lahjakkuuksia varsinkin nuorissa ja notkeissa.

Olen kokeillut joskus kendoa ja laji auttaa ymmärtämään millaista oikeiden ammattisotureiden treeni ja elämä on ollut. Se on ollut äärimmäisen kurinalaista, mutta myös aggressiivista.

Toisin kuin Posson kattilassa asuva Senssu luulee, taistelutaidot on kehitetty tappamista ja sotaa varten. Länsimaisessa urheilussa niistä on karsittu pois vaaralliset ja tuhoisat tekniikat.

Tekniikan tietämisellä ei tee yhtään mitään, jos se ei ole selkärangassa ankarasti treenattuna tai ei ole voimaa siihen. Voimalla taas ei tee juurikaan mitään, jos ei ole motoriikkaa ja tekniikkaa treenattuna, joka palvelee kamppailu-urheilua.

Bodarit eivät ole taistelijoita. He ovat vain bodareita. Ja heikko on heikko, vaikka hän mielestään osaa taistelutaitoja. Kumpikaan näistä ei pärjää.

Tämän Immun ja Takalan ottelun suhteen en ymmärrä miksi amatööriottelijoita päästetään ammattilaisiltaan nyrkkeilemään, kun kumpikaan ei ole nyrkkeilijä, toinen on vielä ikämies joka on pudottanut painoa 26 kiloa lyhyessä ajassa.

Joku olisi voinut kertoa kamppailun oikeasta historiasta sellaisen asian, että sarjan ja- tai painon rankka pudottaminen ennen ottelua johtaa 95% varmuudella murskatappioon.

Kevyemmissä sarjoissa jo 5-8 kilon pudotus vie voimat ja johtaa nestehukkaan, puhumattakaan että ikämies pudottaa 26 kiloa painoaan ennen matsia.

Nestehukka vaikuttaa monella tapaa. Lihakset ei saa energiaa, hermotus ei toimi, reaktioaika pitenee, motoriikka katoaa, voimat on poissa, aivot ei saa verta riittävästi ja ajatus on hukassa.

Nestehukka on todellisuudessa ylivoimaisesti suurin äkillinen kuolinsyy. Se johtaa infarkteihin, lämpöhalvauksiin, tukoksiin, rytmihäiriöihin, kroonisten sairauksien puhkeamiseen, diabetekseen jne. Kuumissa maissa tämä korostuu.

Immua haastateltiin tappion jälkeen Iltalehteen:

-Tuliko Takala-tappiosta kolaus ”gangstakuiskaajan” maineelle?
Tähän Immu miettii vastaustaan hetken pidempään kuin muihin kysymyksiin.

– Mähän oon 54-vuotias keski-ikäinen äijä, ihan vitun punkero rikostoimittaja. Se, että joku pitää jonain kovana jätkänä, niin ne on ihan hassuja juttuja, hän hymähtää.

– Kovat jätkät – ne on nuoria vetreitä kavereita. Ei ne oo mitään tämmöisiä vanhoja setiä"

Olen sekä samaa mieltä että eri mieltä. Esimerkiksi Mike Tysonia, Floyd Pattersonia, ja Jose Torresia valmentanut Cus D’Amato oli käsittämättömän terävä nyrkkeilijä vielä seiskavitosena joka olisi pistänyt käytännössä jokaisen tavallisen parikymppisen tallaajan kanveesiin.

Hänellä oli se homma selkärangassa. Myös monet senseit ovat olleet vielä kasikymppisinä erittäin kovia luita. Jalka ei ehkä enää heillä nouse vanhaan malliin, mutta terävyyttä ja ajoitusta on tallella niin paljon, että se riittää miltei ketä vain vastaan.

Palaan siihen että Immu ei ole nyrkkeilijä. Ei ole koskaan ollut. Hän on kuitenkin lukkopainin Euroopan mestari ollut ja MMA- ottelut on aivan eri asia kuin nyrkkeily. Siinä on tärkeää olla hyvä lattiassa.

Immu ei ollut vuosikymmeniin treenannut juuri mitään ennen tätä matsia. Heikko, jäykkä ikämies. Heikkous ja jäykkyys tekee kömpelöksi ja hitaaksi.

Tuohon lisätään painonpudotus, niin hän ei kertakaikkiaan ollut valmis mihinkään otteluun, mutta teki sen rahasta ja myös julkisuuden vuoksi, joka hänen kohdallaan tarkoittaa lisää rahaa.

Hienoa että mies näyttää toipuneen hienosti henkisesti. Nyt vaan Immu leuka ylös ja iloiselle lomalle nauttimaan rahoista!

Minä olen sen täällä moneen kertaan omalta kohdaltani sanonut, etten ole saavuttanut mitään suurta missään lajissa. Karatessa lajiliiton nuorten MM ei ole mikään suuri saavutus. Lupaava se oli mutta ei suuri.

Mutta olen erittäin kokenut ja treenannut elämäni aikana enemmän kuin useimmat ammattilaiset. Lyöntien ja potkujen voimaa on ylistetty neljänä vuosikymmenenä.

Silloisen maailman korkea-arvoisin karateka nosti vain minun nimen esiin vyökokeessa. Ei maininnut nimeltä ketään muuta niistä noin sadastakahdestakymmenestä osallistuneesta.

Nykyään olen setämies jolta varmasti aika on kullannut muistoja. Tiedän tasan tarkkaan että saisin pataani kehässä parikymppiseltä vahvalta ja nopealta kontaktilajin aktiiviharrastajalta.

Mutta taviksilla, eli lajia harrastamattomilla ei vieläkään ole mitään jakoa. Ei auta saliharrastus eikä muuta tanhuharrastus sitä tosiasiaa.

Pidän säälittävän ja huvittavan sekoituksena sitä että tämä Possolainen kuvittelee että joku ei "uskalla" tavata.

2010