Olen tässä mietiskellyt, kun olen autistisen ( lievä kehitysvamma..tai jotain sinnepäin)lapsen avustajana ja olen huomannut, että hän ei pidä koskettamisesta eikä kovin lähelle tulemisesta, mutta silloin kun laulan jotain laulua, niin silloin hän saattaa itse tulla lähelleni...? Ja olen huomannut, että laulaessani, esimerkiksi "ystäväni tuttavani ratiritiralla, käy mun kanssain käsitysten ratiritiralla.." niin saan aina sen tietyn ruumiin osan sanan kohdalla koskettaa häntä ja jos hän ei muista jotain esim. korva niin saan koskettaa ja näyttää, eikä mitään estyneisyyttä. Huomasin myös oivan tilaisuuden vastavuoroisuuteen ja toisen ihmisen tiedostamiseen. Ensin pyysin häntä näyttämään missä hänen polvensa on ja sitten kysyin, että missäs Riitan (nimi vaihdettu) polvi on? ja autoin häntä hipaisemaan edes sormen päällä. Se oli jo vähän vaikeampaa.. Tuollaisissakin tilanteissa kuulostelen häntä itseään, en tee mitään mihin hän selvästi laittaa vastaan.. vaan pyrin antamaan pienen hellän sysäyksen ja katson mitä tapahtuu=) Onks muilla kokemuksia miten auttaa autistista ( lievä kehitysvamma)tiedostamaan toinen ihminen? Tms?
koskettaminen
avustaja
629069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
En ole ihan varma onko tuosta koskettamisen opettelusta hyötyä. Tai onko se hyväksi. NT:stä se voi tuntua tarpeelliselta. Mutta autistista ja as-ihmisestä se voi tuntua pahalta. Miksi yrittää väkisin painostaa toista sellaiseen mitä hän ei halua? Vaikka ns. hienotunteisestikin. Anna hänen olla rauhassa.
Et pääse autistin pään sisään etkä tiedä mitä siellä tapahtuu. Tällaisissa asioissa pitää kunnioittaa toista eikä tunkeutua liian lähelle.
Melkein arvasin, että joku puuttuu tähän tuolta kannalta:)Yritinkin tuoda esiin sen, etten tee mitään väkisin. Jos hän näyttäisi siltä että kovin vastustelee ja että se ei ole hänestä ollenkaan hauskaa, niin kunnioittaisin sitä. Mutta ajattelen myös niin, että yritän auttaa häntä "havaitsemaan" toiset ihmiset ympärillään, jotta hän voisi paremmin ymmärtää, että ei voi viskoa tavaroita, ei voi kaataa kaappeja, ei voi potkia ja lyödä, koska on muitakin ihmisiä ympärillä.. Ja mitä paremmin hän oppii tiedostamaan ja tuntemaan minutkin, niin sitä helpompaa meidän kommunikointimme on.. Jos hän siis oppii tiedostamaan minun läsnöoloni paremmin ja jos saamme kehitettyä yhteisen kielemme( kuvat, viittomat, laulu) vahvemmaksi, niin uskon että hänen arkensa sujuminen helpottuu, koska hän oppii kommunikoimaan kanssani ja kertomaan miltä tuntuu/mitä haluaa. En odotakkaan enkä usko, että tuo "koskettaminen" edes laululeikin muodossa auttaisi häntä sen läheisyyshakuisemmaksi kuin mitä hän pohjimmiltaan on.. vain enemmän toista ihmistä tiedostavammaksi. Noh, olisi varmasti pitänyt miettiä näitäkin kaikkia sanoja tarkemmin, sillä aina löytyy joku joka tarttuu johonkin sanaan tms.=)Keinoja on monia..Jokin keino on hyvä jollekin ja jokin jollekin toiselle..Kannattaa vaan monipuolisesti kokeilla eri juttuja, mutta myös havainnoida tarkasti ja pitää herkkä tuntuma, ettei aiheuttaisi korvaamatonta vahinkoa..
herneitä nenään vetää, jos kommentoin kirjoitustasi. Puutun kirjoittamiisi sanoihin, tietysti, mihinkäs muuhun. Itsehän ne tänne keskusteltavaksi kirjoitit.
Koska sinulla ei voi olla kokemusperäistä tietoa siitä miltä autistista/ as-ihmisestä tuntuu, ota vastaan se tieto mitä täällä annetaan.
Vai mitä varten sen viestisi kirjoitit?
jos haluaa vain tietyn laisia vastauksia pitää mennä peilin eteen. sieltä niitä tulee.
Koska itse olen sitä mieltä että koko lähtökohta viestille on väärä. Koskettaminen ei ole se keino jolla autistiin saadaan yhteys sillä se on epämiellyttävää. jos autisti itse koskettaa se on eri asia.
Näin minä ajattelen.
molemmille on äärimmäisen tärkeätä läheisyys,ja kosketus.Lapseni usein painaa kämmeneni poskeaan vasten,ja haluaa,että silitän.Samoin nukkumaan mennessä olemmelähekkäin,se on hänen tahtonsa.Vaikka toisten ihmisten läsnäollessa leikki,että juoksee karkuun,ja sanoo ettei saa pussata.
että oman äitin kosketus onkin vähän eri asia. Vieras on aina vieras. Ei pidä tyrkyttäytyä.
Minua ei kyllä oma äitikään koskaan ole koskettanut. Ehkä oli hänkin asperger.
Laitoinkin aiempaan kommenttiini sinulle merkin ":)" keventääkseni ilmaisua siitä että uskoin jonkun tarttuvan johonkin, en vetänyt mitään herneitä nenääni, joten ottaisit sinäkin keveällä huumorilla:)
Todellakin, minulla ei ole kokemusperäistä tietoa milta autistisesta voi tuntua, joten siksi kuuntelen kyllä mielelläni täällä eri ihmisten kertomana.. Ja tietoahan tuntuukin tulevan monesta eri näkökulmasta, mikä on hyvä:) Mutta vaikka joku autistinen itse sanoisi, että "näin ja näin ei saa tehdä" niin hekinhän ovat yksilöitä, en perusta käsityksiäni ihan muutaman varaaan..
Olisi tehnyt mieli kommentoida tuotakin peilijuttua, mutta jätänpä nyt sen tekemättä, se on epäolennaista keskusteluni tarkoituksessa.. =)
Mitä koskettamiseen tulee, niin autistisetkin ovat yksilöitä. Ja koskettaminenkin voidaan toteuttaa monella eri tavalla, väkisin ja vahingoittavasti tai sitten sitä voidaan opetella pikkuhiljaa ja hienovaraisesti jonka (toivottavana)päämääränä on, että autistisenkin elämä saattaa helpottua kun hän oppii ettei toisia voi lyödä, vaan pitää hellästi ja että hän voi saada ihmisiin yhteyden, mutta niitä keinoja pitää opetella. Tarvitseehan normaali-ihmislapsikin toisten läsnäoloa ja kommunikaatiota etä oppii tulemaan toimeen ihmisten kanssa (ja mitä pienempi lapsi niin..) Toki tästä nyt voidaan sitten varmasti ajatella, että autisti ei tarvitse noita edellämainittuja..(?) Mutta kaikkihan riippuu niin tapauksesta. Esimerkiksi kun sanoin siitä laulun aikana koskettamisesta niin välillä hymy leviää avustettavan kasvoille kun esim nenänpäätä kosketan. Pitäisikö se nyt sitten tulkita että se on muka epämiellyttävää ja ettei kannata..?!:) Tällä avustettavalla ei ole äitiä silittelemässä eikä muitakaan muuta kuin avustajat. Yllätyin kerran työni alussa kun tämä avustettavani ei nukahtanut ei sitten millään vaan pomppi ylös ja seilasi. Vein hänet takaisin huoneeseensa ja aloin laulaa. Olin tietysti jo tottunut siihen että en mene hänen lähelleen (Silloin en vielä tiennytkään mistään mitään..) Siinä laulaessani hän yhtäkkiä hyppäsi kaulaani ja jäi siihen syliini kaulatusten nojaamaan. Jatkoin laulamista ja heijasin häntä. Ja hän hennosti nauraa kihersi. Minä tulkitsen sen kyllä kommunikaation ja läheisyyden hauksi..Hän on oma yksilönsä ja aion edelleen vastata hänen läheisyyden hakuunsa ja auttaa häntä kehittymään paremmin ihmisten kanssa toimeentulevaksi. Enkä tällä tarkoita mitään että hänestä pitäisi tulla itse halipuli vaan ihan vaan alkeellista perustaa..
lapsi hakee läsnäoloa,ja kosketusta muihin ihmisiin.Yleistää ei saa,mutta kyllä suurimmalle osalle ihmisiä olipa sairas,tai terve niin läsnäolo,ja huomioonottaminen ja vaikka vähäinenkin kosketus on tosi tärkeää.Voipi olla niinkin,jossei ole saanut läheisyyttä,niin ei osaa kaivatakaan sitä.Tuokin kertoo paljon,että lapsi haluaa olla sylissäsi,ja viihtyy sylissä.Jatkakaa samaan malliin.
En ole puhunut ollenkaan läsnäolosta ja kommunikaatiosta, vaan koskettamiseta. Ymmärrät varmaan että ne ovat eri asia. Länsäolo on tärkeä, olennainen.
Joillakin ihmisillä on tapana puhuessa tulla hyvin lähelle. Sitä näkee koko ajan kun seuraa kuinka vanhuksille ja lapsille puhutaan melkein nenässä kiinni. Luulen että sellainen on NT ihmisellekin kiusallista, puhumattakaan autisteista ja aspergereista.
Tuon tämän asian sen tähden esille että NT:n on vaikea ymmärtää, miten vastenmieliseltä koskettaminen voi tuntua. Jos autisti tai asperger itse tekee aloitteen, se on aivan toinen asia.
Voisin tässä asiassa verrata eläimeen: jos lähestyt vierasta koiraa, se kokee sen aggressiona. Kun annat koiran itsensä lähestyä, voi olla että se hyväksyy kosketuksen, voi olla että ei - riippuu rodusta ja yksilöstä. On monia paimenkoiria, joita ei saa lähestyä kuin sen omistaja. Ne eivät pidä miellyttävänä muiden kosketusta.
Olen itse yrittänyt opetella hyväksymään joidenkin sosiaalisissa tilanteissa käyttämää halausta. Luulen kyllä että minusta vaistoaa etten pidä siitä. Tunnen että menen aina täysin kipsiin. Koskaan se ei ole luontevaa miellyttävää läheisyyttä vaan pakotettua.
Ainoa jota olen osannut luontevasti halata, on oma lapsi kun hän oli pieni. Tai ainakin luulen että se oli luontevaa, koska se ei ahdistanut.
niin, että lapsi tuli yllättäen laulun mukana kosketukseen, missä vaiheessa se kääntyi kosketuksen tyrkyttämiseksi? Autistisia on erilaisia, jokainen heistä on yksilö. Toiset tulevat kontaktiin toisia helpommin, myös kosketuskontaktiin. Mikäli autistinen lapsi ei kosketuksesta pidä hän kyllä saa sen ilmaistuksi, vaikka hänellä ei sanoja olisikaan, joten luulen, että tässä nimenomaisessa tilanteessa kyseessä on ollut lapsen tarve kosketukseen. Tottakai pitää aina lasten kanssa, etenkin autististen kanssa, muistaa, että vuorovaikutus tapahtuu lapsen ehdoilla!! Tämä ei taas tarkoita sitä, että orastavaa vuorovaikutuksen ja luottamuksen syntyä ei saisi tukea ja rohkaista esim. erilaisin leikein ja lauluin.
että äitisi ei ole koskettanut, olet täällä pauhaamassa. Jokainen ihminen tarvitsee enemmän tai vähemmän toisen ihmisen kosketusta, ja jos sitä ei edes omalta äidiltään saa, ei sitä opi myöskään vastaanottamaan. Siitähän koko keskustelussa on kyse! Kaikki eivät tarvitse niin paljon kosketusta, mutta silloin varmasti keinot löytyvät sen ilmaisemiseen, jolloin kukaan ei varmasti kosketustaan tyrkytä. Kosketus on eri asia kuin kasvattaminen siihen, miten käyttäydytään, eli erotetaan nyt esim. holding kosketuksesta.
Onko nettipalstalla mielipiteiden esittäminen pauhaamista? Onko täällä jollakulla yksinoikeus esittää mielipiteitään? Menehän nyt hetkeksi pihalle miettimään asennettasi.
Jos olet ammattikasvattaja, säälin kasvatettaviasi.
On sitä paitsi vaarallista ja ammattitaidotonta ruveta esittämään analyyseja toisen persoonasta muutaman nettipalsta rivin perusteella.
Hyhhyh, häpeä.
Tuommoisella hyökkäävällä asenteella karkoitat 100 varmasti kaikki läheltäsi..
haaha: lle oli todella ilkeästi kirjoitettu.Olet julma.
Niin minäkin sen koin
En kyllä sanonut mitään persoonastasi, mutta kiitos kuitenkin mielipiteestäsi. Pauhaaminen sanaa käytin tässä yhteydessä, koska olet vastannut lähes jokaiseen viestiin ja vielä aika inhottavalla asenteella. Mielipiteet toki sallitaan, myös minun? Meitä on moneksi, onneksi. Toivottavasti et katkeroidu totaalisesti!
Hän itse sanoi, että äiti ei ole häntä koskettanut. Haluan pyytää anteeksi, jos sen todella eri tavalla otitte, kuin mitä tarkoitin.
Kiitti kommentista:) Ainakin minä yritän tehdä parhaani..
Halusin vaan kysyä, että meinasitteko vastata teille esitettyyn kysymykseen. En ole aiemmin puuttunut asiaan, mutta kun tämä nyt on jo näin kovin levinnyt, pakko oli kysyä. Minä en viestiketjun lukeneena huomannut kyseessäolevassa viestissä sen enempää herjaa kuin omissannekaan.
6.v poikani on oppinut pitämään halailusta,sylissä olosta ym muusta kun sitä hänelle on opetettu,pienenä hän ei kosketuksia halunnut.Nyt hän voi tulla itse syliin ym,ja suureksi osaksi luulisin tämän johtuvan hänen kuntouttavasta erityisjumpastaan,jossa tutustutaan kehon osiin ja hallintaan jolloin kosketus-kontaktia syntyy.Ymmärrän kyllä että kaikki eivät kosketuksesta pidä eivätkä tule pitämäänkään,mutta jos lasta tämä leikin varjolla kiinnostaa,niin ei siinä kyllä mitään pahaakaan ole joten etene niin kuin lapselle sopii.Siihen ei kai kenelläkään ole nokan koputtamista etteikö myös autistinen ihminen voi kaivata hellyyttä ja opetella sitä.Ja pakottamisesta vielä sanoisin,että poikani tuijottaisi tv:tä kaiket päivät,jollei häntä pienellä pakolla ohjattaisi muidenkin tehtävien pariin,mielestäni on suuri virhe jättää autisti omaan maailmaansa ilman että edes yrittäisi opettaa hänelle mitään.
knillin avulla ainakin oma lapseni oppi tuntemaan omaa kehoaan paremmin. Kannattaa kokeilla sitä. siinä vaaditaan toisenkin henkilön läheisyyttä, joten se ainakin helpottaa tutustumaan autistiin.
Tuokioiden avulla hän oppii tutustumaan paremmin avustajaansa.
Tuntoaistejakin voidaan kuntouttaa. Tuokioihin vain esim. erilaisia maaliteloja, löytyy pehmeitä, karkeita...eri tuntuisia. Voit aloittaa varovasti esim. musiikin soidessa ja lapsen rentoutuessa teloilla hieromisen ja voitte välillä vaihtaa, että lapsi hieroo sinua. Nystyräpallot, siveltimet yms. ovat myös oivia tähän. Ota myös tunnustelupussit käyttöön.
Tee erilaisia tunnustelulevyjä esim. hiekkapaperi, karva jne. Kyllä autistinenkin oppii pitämään/sietämään kosketusta ja hyvähän hänen onkin tiedostaa miltä mikin tuntuu.
Tsemiä avustajan työhön...=)
as ja inhoan sitä, että muhun kosketaan. Jopa kättely tuntuu inhottavalta halailusta puhumattakaan.
Pienenä pidin kuitenkin, jos äiti tai isä silitteli nukkumaan mennessäni. Muut sitä ei saaneet tehdä.
silitellä poskea.Lapsi ei halua muiden edes hipaisevan itseään.Leikkii mielellään yksin,tai minun kanssani.Harvoin toisten lasten kanssa.
poikkeamme varsinkin eteläeurooppalaisista siinä että meillä ei ole vieraiden ihmisten kesken koskettelukulttuuria. Etelä-euroopassa taputellaan ja silitellään alvariinsa. Toisaalta ranskalaiset on kyllä aika ylimielisiä ja pidättyviä vieraita ihmisiä kohtaan.
Kun tällainen tausta on ja sitten vielä on autisti tai asperger, on kyllä tarkkaan harkittava hienotunteisuuden raja.
kun lapsi yleisissä tilaisuuksissa yrittää karata, läpsii muita lapsia. Kyllä minä silloin pidän kädestä kiinni tai istutan sylissä. Ihan hyvä vaan, kun koulussakin opettelevat koskettamista, joka kohdistuu lapseen. Onneksi eivät elä lapsen ehdoilla, että hän vain saisi läpsiä tai koskettaa muita "kovalla" kädellään.
Kuntoutumista on jo tapahtunut, eli on oppinut sietämään muiden kosketusta.
alkuperäistä keskustelua. Viestisi meni jo toiseen aiheeseen.
Annille....Älä SINÄ kommentoi minulle, jos et ihan kaikkea ymmärrä!!!!
Tuntoaisti voi olla Hyper tai hypo, siis hyvin herrkkä tai vaimea. Meillä lapsi halusi ennen nukahtaa poskeni päälle, haki tuntoaistimusta. Olen kuulllt myös lapsista jotka vahingittavat itseään kun tuntoaisti on heikko. Voisiko tämä siis päteä yleensäkkin kuinka lähelle haluaa päästää. Olen jo ennemmin mainostanut kirjaa jonka nimi ei kyllä kauheasti houkuta lukemaan kyseistä kirjaa, mutta loppujen lopuksi kun kirjan on lukenut ja ymmärtänyt sisällön ymmärtää miksi kirjalla on nimi: Muukalainen keskuudessamme.
halveeraavia"jos et ihan kaikkea ymmärrä",ja ylimielinen.Oletko tyytyväinen itseesi?
...vai mikä nyppii...? Eiköhän pysytellä aiheessa..
Tunnet lapsesi - vältä paikkoja, joissa hän hermostuu. Siedätyshoitosi voi aiheuttaa lapsellesi myös henkistä kärsimystä! Käytä äidin vaistoasi ja seuraa lastasi - tee mikä näyttää helpottavan lastasi. Myös isät voivat olla avuksi varsinkin ymmärtämällä poikalapsen kokemusta.
Jos nimimerkki avustaja on kirjoittanut myös nuo muut samansuuntaiset viestit, sanoisin että hän on väärällä alalla. Nimimerkistä päätellen hän on alalle kouluttamaton. Mutta siitä riippumatta asenne on vaarallinen.
Yleisesti on tiedossa että hoitoalalle hakeutuu henkilöitä joilla on vääränlainen dominoiva asenne. Heitä pyritään karsimaan eri vaiheissa, mutta totuus on että aina joku päätyy tehtäviin joihin hän ei kuulu. Hoitosuhteissa ollaan hyvin läheisessä kontaktissa tilanteissa joissa ei ole aina ulkopuolista kontrollia, jolloin varsinkin autisti voi joutua manipuloinnin kohteeksi.
Suosittelen nimimerkille omien motiiviensa syvällistä pohdintaa ja ehkä alan vaihdon harkitsemista. Koulutukseen hakeutuminen ja testien läpikäyminen antaa ehkä osviittaa siitä, sopiiko luonne tällaiseen suurta herkkyyttä ja kuuntelevaa luonnetta edellyttävään tehtävään.
Jos tarkoitat minun viestejäni, joissa puhun koskettamisen puolesta, ilman pakottamista, haluan kertoa olevani ihan kouluttautunut alalle.
varmasti omalla nimimerkillään. Nuo muut ovat sivullisten kommentteja. Älä heitä kiveä, ennen kuin olet varma asioista!!!!
Vai suosittelet vielä alan vaihtoa...hah..no jo on rankkaa..
Minä kirjoitan kyllä ainoastaan tällä nimerkillä avustaja..En viitsisi sekoittaa asioita käyttämällä muita nimimerkkejä.
Hmmm.. no mitä tuohon koulutukseen tulee, niin ihan hyvin olen kyllä pärjännyt opettajan ja erityispedagogiikan koulutuksella..
Kyllä hoitoalalle tietysti voi hakeutua väärällä tavalla dominoiviakin ihmisiä, mutta vaarallisestsa asenteestakin voidaan olla montaa mieltä.. Itse kukin voi kyllä miettiä "omia motiivejansa"... Ja työnohjausta saan myös kehitysvammaisten ohjaajilta, lapsen erityiskoulusta ja muilta alan ammattilaisilta jotka siellä työskentelevät..
Todellakin tämä työ on suurta herkkyyttä ja kuuntelevaa luonnetta edellyttävää! Ja mitä enemmän työssä on, sitä enemmän sitä oppii:)Ja kun "kuuntelee herkällä korvalla" niin voi huomata, että jokin keino on hyvä jollekin ja jokin jollekin toiselle.. Ja esim. toi koskettamisasia, niin "kuuntelevalla luonteella" olen kyllä saanut selville ketä heistä voi koskettaa ja milläkin tavalla ja esim. mitä heidän kotiväkensä on sanonut neuvoksi.
että luulin avustajan ja jonkun muun kirjoittajan viestejä saman kirjoittajan viesteiksi.
Sekaannusta varmaan edisti se että muu/muut eivät käytä nimimerkkiä vaan keskeneräisiä kolmen pisteen lauseita. On vaikea keskustella jos ei tiedä kuka milloinkin kirjoittaa.
Nettipalstojen peruskohteliaisuutta on yhdessä viestiketjussa käyttää samaa nimimerkkiä.
Yleensä nimimerkkiä käytänkin, mutta tässä nimenomaisessa keskustelussa ei ollut tarkoitus pidempään viihtyä, keskustelun yllyttyä nimim. ei tullut enää laitettua. Jos jatkan, lupaan sen esiin kirjoittaa.
seuraavien hakusanojen avulla:
Felice Affolter affolter terapia
Affolter ei kyllä tuo ratkaisua aspergrin tai autismin kosketushäiriön hoitoon - saati erilaiset siedätysmenetelmät joita tungetaan hoitolaitoksissa jopa pakolla.
Autisti ja aspergerit ovat tiedostavia yksilöitä - kosketushäiriö liittyy kosketuksen tiedostamiseen, jopa läheisyyden tuntemukseen. Kosketushäiriö on kuin kutitusta. Liika kutituskin tuntuu kiduttavalta jopa henkilöstä, jolla ei kosketushäiriötä ole.
Kosketushäiriötä ei ole, jos kosketus tulee kosketettavan aloitteesta - eihän itseään voi kutittaa vai voiko?
http://www.sanfy.net/page2.htm
AFFOLTER-TERAPIAN MERKITYS
Affolter-terapia ei aseta vaatimuksia kuntoutujan motoriselle eikä kognitiiviselle tasolle. Sitä voidaan toteuttaa jopa tajuttomille potilaille. Se on hyvä lähestymistapa kuntoutujille, jotka ovat ulospäin aggressiivisen oloisia, erittäin jäykkiä, pelokkaita ja vaikuttavat keskittymiskyvyttömiltä tai haluttomilta. Käytännössä on voitu myös havaita muisti-toimintojen korjaantumista ja neglectin selkeää helpottumista terapiatilanteessa. Kun kuntoutujilla on aivojen organisaatio hajallaan, ei heidän kapasiteettinsa riitä yksinkertaisempaankaan toimintaan. Affolter-terapia on opettanut, että tuossa tilanteessa hyvinkin yksinkertaiset arkipäivän toiminnot ovat usein oppimisessa tehokkaita. Ne mahdollistavat aivojen uudelleen organisoitumisen
En tykkää, jos joku koskee vaikka kädellä. Ja muutenkin en tykää, jos joku koskee odottamatta.
Kuitenkin jos itse saan koskea, ei tunnu epämiellyttävältä. Kättely odottamatta voi olla ikävä ja erityisesti, jos toinen puristaa kättä pitkään. Usein muuten kätellessä vaikea katsoa silmiin. ???
Lapsena en tykännyt taputtamisesta tai muista sellaisista. Enkä vieläkään. Suukottelu ja halailu mukavaa, jos itse teen. Ei jos minulle tehdään.
Lapsi ei tykkää kun joku koskee/taputtaa päähän, ja pikkulapsillehan tehdään usein niin. Olen koittanut saada edes isovanhemmat ymmärtämään sen. Onko sinulla ritalin siinä mielessä mitään eroa kuka koskee, minä saan meillä koskea enemmän kuin kukaan muu.
On kyllä merkittävä ero, sillä että onko koskija tuttu vai tuntematon. Jos tosi tuttu vaikka halaa ja joku outo halaa. On vähän pakotetun tuntuista, kun joku outo koskee.
Voipa olla, että lapsena on ollut suurempia eroja.
Esim. äiti on varmaan saanut koskea enemmän, kuin muut. Mutta kaikkein pahin on, jos joku outo koskee odottamatta, vaikka joutuu kättelemään odottamatta.
Siispä kaiken a ja o on tässäkin asiassa että asiat voi tavallaan kuulua olla näin, olen nyt varmasti hirveän epäselvä mutta siis äidin kuuluu halata ja se tuntuu ok mutta eihän se ole tavallisistakaan ihmisistä oikeastaan kovin kivaa kun vieras koskee, assi ei siis kö? näe siinä tavallaan mitäään järkeä. Tää on tosi vaikeaa kun välillä tuntuu että ymärtää mutta ei sitte oikeastaan ymmärräkään.
Jep! Tuo kommenttisi auttoi selvittämään oireita laajemmaltikin. En tullut ajatelleeksi, että rutiini homma vaikuttaa myös sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Mutta nyt tuli ristiriita: vaikuttaa siltä, että rutiinit eivät johdukkaan huonosta suunnittelukyvystä.
Ei ollutkaan ristiriitaa, vaan nyt keksin: huono suunnittelukyky ja kaikenlaiset rutiinit johtuvat ehkä uuden pelosta. Mutta miksi pelätä uutta, ehkä koska ei osaa suunnitella asioita. Siis näin monimutkainen tällä kertaa. Jos meni ohi, niin turha pyytää selvitystä, sillä en tajunnut itsekkään.
Mutta jokatapauksessa se koskeminenkin todella liittyy läheisesti sterotypisiin rutiineihin.
Vai? Tietääkö joku oikeasti?
Kiitti, toit mulle avaremman näkökulman. Näköjään sun ymmärtämisen yrittäminen on ollut tuloksekasta.
Selitän vielä selvemmin edellisen:
Se, että ei tykkää, että outo ihminen koskettaa, johtuu huonosta suunnittelukyvystä, ja siitä, että tunteet nojaavat stereotypioihin. Veikkailin, että tässä on fyysisessä mielessä tunneongelma ja tietyn älykkyysalueen ongelma. Tai vain toinen niistä.
Mä luulen, että koko as johtuu vain yhdestä poikeamasta, joka johtaa laajempiin poikkeamiin.
koskettamisen kavahtaminen johtuu jonkinlaisesta hermoston yliviritystilasta.
Asperger-ihminen kokee koskettamisen miljoona kertaa voimakkaampana kuin tavallinen. Näin luulen.
Samoin äänet: en siedä kuunnella musiikkia taustalla enkä ylipäätänsä oikein kestä turhaa hälyä. Tämä piirre on korostunut iän lisääntyessä.
Asperger-ihmisellä on tunteita ja hän kokee asioita, mutta ihan liian kanssa. Ongelma on tunteiden ilmaisun tasolla. Tai näin ainakin minulla. Elän hyvin voimakasta pään sisäistä elämää. Ulospäin voin näyttää tunteettomalta, ehkä tylyltäkin koska en osaa tulkita toisten käyttäytymistä.
Totta aisti on yliherkät. Tämä johtuu kai hermoston välittäjäaineista.
Minä en tykkää koskettamisesta. Koskettamisessa epämielyttävää se että se on yhtälailla kuin joku kutittaisi sinua hirvittävästi. Tuntuu ihan aivan kuin kuolisin.
Se tunne ei ole varmastikkaan kenestäkään kivaa. Itse voin itseäni koskettaa, ei kukaan ei voi itseään kutittaakkaan.
Niinkuin joku jo kirjoittikin, ei eläintäkään voi lähestyä ärsyttämättä sitä saatika sitten ihmistä.
väärinkäytettynä pakkokosketuksella voi olla tuhoisat seuraukset
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000381&posting=22000000009185525
http://www.luontaisnetti.fi/laakkeet_rokotteet_antton.htm
löytyy Keski-Suomesta
http://www.haukkaranta.fi/ksis2005.htm#
Suosittelen kaikille!
mainintaa kosketuksesta. Toivottavasti sitä ei ole sinne piilotettukaan.
Koskettaminen on aspergerille - ja ehkä autistillekin - pakkohoitoa, jollaisen kohteeksi joutunut ahdistuu.
15. Haastava käyttäytyminen
AIKA
12.10.2005 (keskiviikko)
KOULUTUKSEN SISÄLTÖ
Miten ongelmakäyttäytymisestä selvitään? Miten luodaan hillitsemisharjoitusohjelma? Käymme läpi autistisen henkilön käyttäytymistä jäävuorinäkökulmasta ja analysoimme ongelmakäyttäytymisen syitä laajasti.
ILMOITTAUTUMINEN
Sitovat ilmoittautumiset 23.9.2005 mennessä
Puh. (014) 3343 273 tai sähköp. [email protected]
HINTA
105,00 €/päivä, hintaan sisältyy 2 kahvia ja lounas
KOHDERYHMÄ
Haastavasti käyttäytyvien henkilöiden kanssa työskentelevät
Miten toimisit käytännössä? Eli otetaanpa lähtökohdaksi se että lapsi haluaa katsoa videota mutta aikuinen ei anna hänen katsoa koska hän on katsonut jo yhden videon vähän aikaa sitten. Joskus sitten kelpaa että laitetaan musiikkia soimaan ja hän pysyy rauhallisena mutta ihan liian usein siitä seuraa myös raivokohtaus kun ei saa katsoa sitä videota. Mitä tässä tapauksessa tarkoittaa että voitaisiin ennakoida? Eli pitäisikö aikuisen antaa periksi vain ja antaa katsoa videota niin paljon kun sielu sietää joten sillon ei kiinnipitämistä tarvittaisi?
Sitten vielä kommenttia siihen kun monet ovat sanoneet että kiinnipitäminen ja mattoon kääriminen on höhhiä, niin pitäisikö sitten lapsen antaa satuttaa itseään ja hakata päänsä kappaleiksi seinään tai kaapinreunaan ja rikkoa kaiken minkä ympäriltään löytää?? En kai minä huvikseni lasta kiinni pidä (ja saa itse ruhjeita), yritän ensin antaa hänen itse rauhoittua mutta useinkaan hän ei rauhoitu itsestään vaan silmänräpäyksessä on satuttanut itseään. Lapsen oman turvallisuuden tähden on pidettävä kiinni.
Jos olet seurannut lasta tarkoin, pian opit asiat, jotka hermostuttavat häntä. Kannattaa pitää päiväkirjaa tilanteista, jkoissa lapsi hermostuu.
Liika videon katselu ei ole hyväksi kellekkään, Jos on pakko katsella videoita, valitse huolella lapsen kanssa ydessä ja sovi etukäteen, mitä aiotte katsoa.
Usein liikunta rauhoittaa lasta paremmin, Sopikaa monipuolisesta ohjelmasta yhdessä. Anna vaihtoehtoja, joista suojattisi voi valita. Lue kirja "Leikki linkkinä lapseen" saatavissa Internetissä alennusmyynnistä.
http://www.cec.jyu.fi/julkaisut/erityiskasvatus/leikki.htm
Smasta osoitteesta saat muita hyviä oppaita, kuten "struktuuria opetukseen",
Eli ennakointi on kaiken a ja o aivan kuin autoa ajettaessa hoitajan pitää kaikissa tilanteissa pyrkiä ennakoimaan tilanteet.
Eeva Kuuskoski sanoi hyvin "Useimmin riittää kun panee lapsen ajoissa nukkumaan!"
tässä viestiketjussa puhutaan kahdenlaisesta koskettamisesta jotka on syytä pitää erillään ja joista olisi hyvä myös puhua eri viestiketjuissa.
Aloittaja ilmeisesti halusi antaa siedätyshoitoa koska piti koskettelua tarpeellisena. Se lähtee nähdäkseni hänen tarpeestaan olla kontaktissa ihmisten kanssa koskettelemalla. Aspergerille tuo koskettelu on tunkeilua ja vastenmielistä, enkä näe mitään tarvetta sellaiseen siedätyshoitoon. Jos asperger itse haluaa koskettaa, se on toinen juttu, kuten jotkut ovat sanoneetkin. Se pitäisi asperger-ihmisen, ainakin lapsen, kanssa tekemisissä olevien muistaa. Aikuinen voi sietää jossain määrin vastenmielisiäkin asioita.
Aivan toinen keskustelunaihe on sitten autistin raivonpurkausten hillitseminen. Se kuuluisi minusta ihan toiseen viestiketjuun. Autistillekin koskettelu on varmaan vastenmielistä. Lienee sitten perinpohjaisen miettimisen ja keskustelun asia, onko kiinnipito ja mattoon kääriminen asiallista vai ylitetäänkö siinä jossakin vaiheessa väkivallan raja.
Niin, siedätyshoitoa aloittaja siis kohdisti nimenomaan autistiin, mutta vastenmielisyys koskettamiseen on tosiaankin ominaista sekä aspergerille että autistille. Äiti oli joidenkin kirjoittajien mukaan poikkeus, hänen kosketuksensa ei tunnu vastenmieliseltä. Näitä asioita kannattaisi jokaisen hoitajan ja avustajan pohtia autistin/ aspergerin näkökulmasta, eikä toteuttaa omia koskettelun tarpeitaan.
löytyy tästä linkistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000381&posting=22000000009185525#22000000009185525
Kiinnipito onkin varsinaista kidutusta aistihäiriöiselle henkilölle. Tämä kannattaa ottaa huomioon kun suunnittelee autistisen lapsen hoitoa.
Kosketus sinänsä voi aiheuttaa raivonpuuskan, joka johtaa kiinnipitoon.
Kosketustakin on monenlaatuista.
Toinen merkitsee rakkautta:
Ilman rakkautta vauvasta tulee psykopaatti on vanha freudilainen käsitys. Siksi psykiatreja kiinnostaa potilaansa varhaislapsuus. Tämä käsitys perustuu kokemukseen, mutta ei selitä ilmiötä.
Toinen merkitsee hyväksikäyttöä:
Romanialaisten lastenkotien lapset, jotka oli leimattu lapsuuden psykopaateiksi ja autistisiksi paranivat ihmeellisesti autismista saatuaan asianmukaista hoitoa ja rakkautta. Väärin kohdeltuja, autistisesti käyttäytyviä lapsia löytyy myös hyvinvoivasta pohjolasta. Siitä kertoo Yle Areenassa pyörivä dokumentti au-lapsen kova osa.
Katso:
http://areena.yle.fi/tv/1708234
Ongelma on syntyjään autistiset vauvat, jotka saavat kaiken rakkauden mutta leimataan psykopaateiksi, koska eivät siedä kosketusta. Tästä löytyy monia esimerkkejä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Autistien_oikeuksien_liike
"Ilman rakkautta vauvasta tulee psykopaatti on vanha freudilainen käsitys."
-Mitä tarkoitetaan käsittellä rakkaus?
Rakkaus on pyyteetöntä välittämistä lähimmäisestä ilman vaateita.
"Siksi psykiatreja kiinnostaa potilaansa varhaislapsuus."
-Psykiatreja ei kiinnosta muu kuin raha.
"Tämä käsitys perustuu kokemukseen, mutta ei selitä ilmiötä."
-Tarkentaisitko? Yksilöisitkö esimerkein? Erittelisitkö omakohtaiset kokemuksesi tutkimuksellisesta jo julkaistusta tiedosta?