Kun katseet puhuvat

Me tapasimme arjen keskellä,
missä harva huomaa sydämen kuiskauksia.
Mutta sinä — sinä näit minut.
Katseesi jäi viipymään kuin lämpö,
joka herätti minussa jotain unohtunutta.

Sanattomissa viesteissämme
on enemmän totuutta kuin tuhansissa sanoissa.
Silmissäsi on hiljainen lupaus,
että olen turvassa, rakastettu, arvokas.

Olet rauha,
johon minun levoton sieluni asettuu.
Herkkä ja lämmin,
kuin kevät, joka ei vaadi huomiota —
vain antaa.

Olet sanonut, että olen maailmasi,
mutta totuus on, että sinä olet tehnyt minusta eheän.
Olet rakastanut minua kokonaisena,
sellaisena kuin olen —
ja se on suurin lahja, jonka kukaan voi antaa.

Sinä olet elämäni rakkaus.
Ja minä lupaan,
että jokaisella katseella,
jokaisella hiljaisella hetkellä,
rakastan sinua takaisin — vielä enemmän.