Kai mä oon niin ruma persoona et mun kuulukin jäädä yksin.

En mä silti koe sitä oikeudenmukaiseksi, mut mä huolin vaa 10/10 naisia, ja persoonankin täytyy olla 10/10, mulle kelpaa vain paras, vaik tiiän et itellä on geneettisiä rajoitteita joiden takia parhaimmillanikin olen vain 8.9/10, ei ole sinisiä silmiä, ei ole täydellist nenää, ei ole ees ihan täydellist leukaa.. mut persoona, sitä on ja paljon. Oon kai mies versio "pretty girl yksinäisyydestä" eli nainen joka on kaunis ja saa paljon miehiltö huomiota, mutta kokee olevansa yksinäinen, koska se yks tietty supermallin näköinen mies ei huoli häntä, mä oon samanlainen.🤷‍♂️ Käy vaan paras, koska en jaksa olla suhtees, jos siit ei tuu tarpeeks iloa mulle, liikaa vaivaa antisosiaaliselle.

Eli oon tosi ruma ja ilkeä persoona? Koska haluan vaan täydellisen naisen, koska en haluu humpuukirakkautta, joka ei tunnu todelta ja aidolt, joka ei lähde jo heti syntyneestä vaikutuksesta toisen ulkonäköön ja kietoudu siitä persoonaan rakastumiseksi, vahva pohja unelma rakkaudelle tätä maailmaa suuremmalle.