Hei. Onko kellään kokemusta tai selviytymistarinoita kihomadoista? Olen saanut tartunnan kai joskus varhaisteininä (olen nyt 22-vuotias) ja tartunta on pysynyt siitä asti. Aluksi vaivaa ei hoidettu muutakun ottamalla lääkettä (pyrvin) äitini tietämättömyyden tai vähäisen kiinnostuksen takia? Eli ei siivottu yms yms. Tämä käytäntö jatkui siis vuosia, eli ainakun oireita minulla ilmaantui niin pyrviniä naamariin ja oireet lähti. Madot varmasti tulleet vastustuskykyisiksi kyseistä lääkettä kohtaan sillä enää se ei auta. Vanhemmalla iällä olen itse tajunnut etsiä enemmän tietoa ja hoitokeinoja mutta tuntuu ettei mikään auta? Hygienia on kunnossa, siivottu on ja sinkkivoide plus paperitaitos rööriin aktiivikäytössä. Lääkäri on määrännyt jo kahdesti vermox-kuurin minulle ja koko perheelle (perheenjäsenet eivät ikinä ole oireillut) toisen kerran kun söin vermoxia, niin söin sitä kuuriluontoisesti, eli 1tabletti kolmena päivänä peräkkäin ja uusinta kahden viikon päästä. Myös vermox kuurin aikana söin pyrviniä. Ongelmana on että lääkkeet eivät tunnu tehoavan millään?? Ei edes kahta päivää ole oireetonta. Olen todella väsynyt ja tämä on hyvin nolo aihe mutta en todellakaan aijo luovuttaa. SOS??!!
Todella sitkeä kihomato
Anonyymi-ap
0192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.