Mikä elämässä tärkeintä?

elämässä on toimeentulo kaikilla aloilla,niin fyysisesti kuin henkisesti

mutta mistä ne kaikki lähtee? Itse olen miettinyt monesti, että olisko nämä elämän tärkeimmät asiat kiinni paljon meistä itsestämme.
Onko nämä "tärkeimmät" asiat vain ennnen kuultuja, vai yritämmekö tosissaan tehdä jotain niiden eteen. Siis että rauha, terveys, rakkaus , läheisten ymmärtäminen , empaattisuus jne. säilyis?

yksitypy kirjoitti:

mutta mistä ne kaikki lähtee? Itse olen miettinyt monesti, että olisko nämä elämän tärkeimmät asiat kiinni paljon meistä itsestämme.
Onko nämä "tärkeimmät" asiat vain ennnen kuultuja, vai yritämmekö tosissaan tehdä jotain niiden eteen. Siis että rauha, terveys, rakkaus , läheisten ymmärtäminen , empaattisuus jne. säilyis?

Lue lisää

Kaikkihan se lähtee itsestä! Siis jos haluat, voi psyykata itsesi maailman surkeimmaksi olennoksi. Tai sitten voi psyykata itsesi maailman huipulle. Maailma tässä tarkoittaa omaa elämää, kunkin omaa siis.

Itselleni ainakin on tärkeintä löytää tasapaino ensimmäiseksi oman itsensä kanssa. Ja siinä on mennyt kyllä tämä ensimmäinen viisikymmentä vuotta melko tarkkaan, niin että siihen seuraavaan vaiheeseen en ole vielä kovin syvällisesti ehtinyt perehtyä!

Seuraava vaihe on tietenkin tasapaino ympäristön kanssa. No sen verran olen ehtinyt, että olen löytänyt tasapainon ympäröivän luonnon kanssa. Vaan hiukan olisi vielä tekemistä näissä kanssaihmisissä. Tai siis suhteessani heihin...

Minusta kun ihminen on jotenkin luonnosta vieraantunut, vaikka niin uusi laji onkin. Useimmat lajin yksilöt eivät tajua edes sitä, että kesäiltana järven rannalla tai veneessä ei huudeta ja melskata. Sillä keinoinhan yksi mitätön ihminen tuhoaa kymmeniä neliökilometrejä luonnon rauhaa. Häiritsee sorsapoikueita, tiiroja ja mitä vaikka. Minun lisäkseni tietty.

Asiaan: Ykstypyn (mitenkäs muuten tuossa lukeekin nyt yksitypy..) ajatus,e ttä elämän tärkeimmät asiat olisivat kiinni itsestämme, on oikea väittämä satavarmasti.

muoriska kirjoitti:

Kaikkihan se lähtee itsestä! Siis jos haluat, voi psyykata itsesi maailman surkeimmaksi olennoksi. Tai sitten voi psyykata itsesi maailman huipulle. Maailma tässä tarkoittaa omaa elämää, kunkin omaa siis.

Itselleni ainakin on tärkeintä löytää tasapaino ensimmäiseksi oman itsensä kanssa. Ja siinä on mennyt kyllä tämä ensimmäinen viisikymmentä vuotta melko tarkkaan, niin että siihen seuraavaan vaiheeseen en ole vielä kovin syvällisesti ehtinyt perehtyä!

Seuraava vaihe on tietenkin tasapaino ympäristön kanssa. No sen verran olen ehtinyt, että olen löytänyt tasapainon ympäröivän luonnon kanssa. Vaan hiukan olisi vielä tekemistä näissä kanssaihmisissä. Tai siis suhteessani heihin...

Minusta kun ihminen on jotenkin luonnosta vieraantunut, vaikka niin uusi laji onkin. Useimmat lajin yksilöt eivät tajua edes sitä, että kesäiltana järven rannalla tai veneessä ei huudeta ja melskata. Sillä keinoinhan yksi mitätön ihminen tuhoaa kymmeniä neliökilometrejä luonnon rauhaa. Häiritsee sorsapoikueita, tiiroja ja mitä vaikka. Minun lisäkseni tietty.

Asiaan: Ykstypyn (mitenkäs muuten tuossa lukeekin nyt yksitypy..) ajatus,e ttä elämän tärkeimmät asiat olisivat kiinni itsestämme, on oikea väittämä satavarmasti.

Lue lisää

ollaan samalla aaltopituudella. Ja tosiaankin tuo ikä on tehnyt tepposiaan ajausmaailmassa.
Mieleltäni olen kuin pahainen kakara, mutta jotain syvällisenpääkin ajatusta on ikä tuonut tullessaan. Onneks :=)))
Mutta näitä kesäyön melskaajiakin täytyis yrittää ymmärtää. Itse myös syyllistyn samaan joskus jos pari punkkulasia tulee liikaa otettua ja äänekäs porukka ympärillä. En minä varmasti muutoin, mutta seura tekee kaltaisekseen ja olen houkutuksille altis :=)))))

on olla sopusoinnussa oman itsensä kanssa, silloin on hyvä olla ja uskaltaa tehdä asioita joita ei epäileväisenä uskaltaisi.

Perhe, rakkaus, mielekäs työ, ja luja usko omaan itseensä.

Mulle ei raha oikeastaan merkitse mitään, meillä on sen verran että pärjätään, ja se riittää mulle.

Iloisuus ja huumorintaju ja se sellainen tietty "lapsellisuus" ne ovat elämää helpottavia asioita.
Mä en pysty olemaan kovinkaan vakava ihminen, joka asiassa koitan kaivaa esiin sen huumorin ja se on ainakin tähän asti onnistunut hyvin.

Mulla on ihana perhe, kaunis koti, muutama oikein hyvä ystävä, ja paljon etäisempiä ystäviä.

Vaikka mua rajoittaa tuo sairaus jonkin verran, niin se on kuitenkin hyvin pientä, en katso sitä niin vakavaksi asiaksi, ja se on vahvistanut mua valtavasti. Ja vaikka tämä eräs häirikkö koko ajan mun sairaudestani muistuttaa, niin en osaa muuta kuin nauraa koko asialle.

Mulla on valtavan hyvä itsetunto ja se on tärkeä asia elämässä, ilman sitä voisi asiat olla aivan toisin:DDDD

Mutta kaiken kaikkiaan mulla on ollut älyttömän hyvä tuuri syntyä juuri minuksi :DDDDDDDDDD

Marion.T kirjoitti:

on olla sopusoinnussa oman itsensä kanssa, silloin on hyvä olla ja uskaltaa tehdä asioita joita ei epäileväisenä uskaltaisi.

Perhe, rakkaus, mielekäs työ, ja luja usko omaan itseensä.

Mulle ei raha oikeastaan merkitse mitään, meillä on sen verran että pärjätään, ja se riittää mulle.

Iloisuus ja huumorintaju ja se sellainen tietty "lapsellisuus" ne ovat elämää helpottavia asioita.
Mä en pysty olemaan kovinkaan vakava ihminen, joka asiassa koitan kaivaa esiin sen huumorin ja se on ainakin tähän asti onnistunut hyvin.

Mulla on ihana perhe, kaunis koti, muutama oikein hyvä ystävä, ja paljon etäisempiä ystäviä.

Vaikka mua rajoittaa tuo sairaus jonkin verran, niin se on kuitenkin hyvin pientä, en katso sitä niin vakavaksi asiaksi, ja se on vahvistanut mua valtavasti. Ja vaikka tämä eräs häirikkö koko ajan mun sairaudestani muistuttaa, niin en osaa muuta kuin nauraa koko asialle.

Mulla on valtavan hyvä itsetunto ja se on tärkeä asia elämässä, ilman sitä voisi asiat olla aivan toisin:DDDD

Mutta kaiken kaikkiaan mulla on ollut älyttömän hyvä tuuri syntyä juuri minuksi :DDDDDDDDDD

Lue lisää

on aika huono itsetunto.
Ja jos rehellinen olen, niin perhe on tärkeä vieläkin.
Lapset vaan muuttaneet kotoa pois. Kahden elellään miehen kanssa( kolliksi huuhaalla kutsun:=))) )
Mutta olenko onnellinen? Viettäisinkö aikaani näin paljon netissä istuen, jos se toinen ihminen olis vielä niin tärkeä minulle?
Nämä on niitä kysymyksiä, joita usein miettii.
Mutta huumoria täytyy aina olla. Muuten ei ehkä jaksais tallustaa eteenpäin :=))))

Marion.T kirjoitti:

on olla sopusoinnussa oman itsensä kanssa, silloin on hyvä olla ja uskaltaa tehdä asioita joita ei epäileväisenä uskaltaisi.

Perhe, rakkaus, mielekäs työ, ja luja usko omaan itseensä.

Mulle ei raha oikeastaan merkitse mitään, meillä on sen verran että pärjätään, ja se riittää mulle.

Iloisuus ja huumorintaju ja se sellainen tietty "lapsellisuus" ne ovat elämää helpottavia asioita.
Mä en pysty olemaan kovinkaan vakava ihminen, joka asiassa koitan kaivaa esiin sen huumorin ja se on ainakin tähän asti onnistunut hyvin.

Mulla on ihana perhe, kaunis koti, muutama oikein hyvä ystävä, ja paljon etäisempiä ystäviä.

Vaikka mua rajoittaa tuo sairaus jonkin verran, niin se on kuitenkin hyvin pientä, en katso sitä niin vakavaksi asiaksi, ja se on vahvistanut mua valtavasti. Ja vaikka tämä eräs häirikkö koko ajan mun sairaudestani muistuttaa, niin en osaa muuta kuin nauraa koko asialle.

Mulla on valtavan hyvä itsetunto ja se on tärkeä asia elämässä, ilman sitä voisi asiat olla aivan toisin:DDDD

Mutta kaiken kaikkiaan mulla on ollut älyttömän hyvä tuuri syntyä juuri minuksi :DDDDDDDDDD

Lue lisää

...Kirjoitat kuin minusta... minä olen sinun kaksois sielusi... Osaat kirjoittaa niin ettei tuohon oikeastaan pysty mitään toiset lisäilemään. Tai ilkeät nokkimaan. Sinulla on hyvä ulos-anti.. Toivon sinulle oikein hyvää kesän jatkoa... Minä tulen joskus takaisin jos luoja suo.

kaikilla olis elämässä vaikka kuinka paljon.
Kirjoituksissa varsinkin jokainen tietää miten tulis elää ja hyviä neuvoja osataan antaa.
Mutta totuus voikin sitten olla toinen puoli :=)))
Mutta se olis aika hyvä asia, jos pystyy olemaan edes itselleen rahellinen.

yksitypy evk kirjoitti:

kaikilla olis elämässä vaikka kuinka paljon.
Kirjoituksissa varsinkin jokainen tietää miten tulis elää ja hyviä neuvoja osataan antaa.
Mutta totuus voikin sitten olla toinen puoli :=)))
Mutta se olis aika hyvä asia, jos pystyy olemaan edes itselleen rahellinen.

Lue lisää

ei lopu koskaan.

Aina vastaan tulee jotakin uutta, ja huomaa itsessään puolia joita ei välttämättä haluaisi edes omata.

Mutta löytää myös uskomattoman paljon rohkeutta kohdata asioita, kun ja jos joutuu tilanteeseen, missä elämän arvot on katsottava uudelleen.

Silloin vasta huomaa mikä on TODELLA tärkeätä, ja mikä on vain ollut olevinaan niin välttämätöntä.

Elämä on loppumaton koulu, ja siitä meidän tulisi löytää ne pienet viisauden ja onnen pisarat jotta olisi helpompi elää, ja ymmärtäisimme mikä on tärkeää ja mikä ei.

Marion.T kirjoitti:

ei lopu koskaan.

Aina vastaan tulee jotakin uutta, ja huomaa itsessään puolia joita ei välttämättä haluaisi edes omata.

Mutta löytää myös uskomattoman paljon rohkeutta kohdata asioita, kun ja jos joutuu tilanteeseen, missä elämän arvot on katsottava uudelleen.

Silloin vasta huomaa mikä on TODELLA tärkeätä, ja mikä on vain ollut olevinaan niin välttämätöntä.

Elämä on loppumaton koulu, ja siitä meidän tulisi löytää ne pienet viisauden ja onnen pisarat jotta olisi helpompi elää, ja ymmärtäisimme mikä on tärkeää ja mikä ei.

Lue lisää

tilanteessa, jossa olen joutunut laittamaan elämän arvot tärkeysjärjestykseen.
Mutta joskus siitäkin huolimatta ne ns "tärkeät" asiat väliin pakkaa unohtumaan.
Sitähän olenkin usein miettinyt, että ihminen ei ehkä koskaan ole elämäänsä täysin tyytyväinen.
Enkä tiedä tarviiko ollakaan. Ja eihän meistä kenestäkään täydellisiä vois edes koskaan tulla.
Mitä sitten se täydellisyys pitää sisällään.
Kaikki kait kuuluu tähän elämään :=)))
Minä vain tämän tästä mietiskelen näitäkin asioita ja kirjoitin sitten eilen tänne.
Herättelin vaan keskustelunaihetta :=))))

ykstypy evk kirjoitti:

tilanteessa, jossa olen joutunut laittamaan elämän arvot tärkeysjärjestykseen.
Mutta joskus siitäkin huolimatta ne ns "tärkeät" asiat väliin pakkaa unohtumaan.
Sitähän olenkin usein miettinyt, että ihminen ei ehkä koskaan ole elämäänsä täysin tyytyväinen.
Enkä tiedä tarviiko ollakaan. Ja eihän meistä kenestäkään täydellisiä vois edes koskaan tulla.
Mitä sitten se täydellisyys pitää sisällään.
Kaikki kait kuuluu tähän elämään :=)))
Minä vain tämän tästä mietiskelen näitäkin asioita ja kirjoitin sitten eilen tänne.
Herättelin vaan keskustelunaihetta :=))))

Lue lisää

...ihan tervettä. Tietysti se tyytymättömyys pitää kohdistaa asioihin, mihin pystyy vaikuttamaan. Asiat, joille ei mitään voi, on parasta oppia hyväksymään sellaisinaan. Tuo luova hulluus on kyllä yksi parhaista tietämistäni keinoista asioiden kehittämisessä ja sinä jos kukaan olet hyvä malliesimerkki luovasta hullusta (siis noin positiivisessa mielessä) :)))

norMix evk kirjoitti:

...ihan tervettä. Tietysti se tyytymättömyys pitää kohdistaa asioihin, mihin pystyy vaikuttamaan. Asiat, joille ei mitään voi, on parasta oppia hyväksymään sellaisinaan. Tuo luova hulluus on kyllä yksi parhaista tietämistäni keinoista asioiden kehittämisessä ja sinä jos kukaan olet hyvä malliesimerkki luovasta hullusta (siis noin positiivisessa mielessä) :)))

Lue lisää

asioita, joihin ei tosiaankaan pysty vaikuttamaan.
Mutta mitäpä noista miettimään. Elämä kuljettaa, miten kuljettaa eikä onneks tiedä etukäteen mihin suuntaan. Jos ei sitä hautaa oteta lukuun. Sinnehän me kuitenkin kaikki joskus.
Joten nautitaan vaan :=)))
Vai olen luova hullu? No.. tiedä luovasta hullusta, mutta hullu kuitenkin :=))))

yksitypy kirjoitti:

asioita, joihin ei tosiaankaan pysty vaikuttamaan.
Mutta mitäpä noista miettimään. Elämä kuljettaa, miten kuljettaa eikä onneks tiedä etukäteen mihin suuntaan. Jos ei sitä hautaa oteta lukuun. Sinnehän me kuitenkin kaikki joskus.
Joten nautitaan vaan :=)))
Vai olen luova hullu? No.. tiedä luovasta hullusta, mutta hullu kuitenkin :=))))

Lue lisää

voi vaikuttaa silloinkin, kun asioita ei muuten pysty muuttamaan. Kun muistaa sen, ehkä seuraavalla kerralla maailma ei tunnukaan enää kaatuvan päälle kun... ;))

onko ketju jo päätetty, vai saako vielä lisätä...

Siis sitä vaan, että superlatiivit ovat minustakin jollakin tapaa...

Pelottavia: kun ikinä tänään ei tiedä, mitä huomenna pitää tärkeimpänä, suurimpana, upeimpana, antoisimpana, kammottavimpana...

Siihen todennäköisesti vaikuttaa, mitä huomenna kohtaa. Ja siitä meillä ei kenelläkään ole minkäänmoista tietoa.

Siksi superlatiivit toisaalta ovat niin upeita...