En ole koskaan aiemmin ollut "yksin". Koko elämässäni. Tämän yksinäisyyden sietäminen on pirullista kun ei osaa oikein tarttua mihinkään itsensä vuoksi. Elää itselleen. Kaipaan niin sitä inhimillisyyden peiliä, jossa on myös hankausta. Puoleen ja toiseen :D
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kerros mistä sut löytää ni aletaan yhdessä nauttimaan siitä hankauksesta :)
Hankauksesta tuleepi sitten sähköä.
Minä olen ollut yksin jo 20 vuotta paria lyhyttä seurustelusuhdetta lukuunottamatta. Useimmiten myös reissaan yksin risteilyillä tai jossain kotimaan kohteessa. En kuitenkaan tunne itseäni yksinäiseksi ja viihdyn oikein hyvin kotonakin vaikka vieraitakaan ei käy eikä lastani lukuunottamatta juuri kukaan soittelekaan. Silloin tällöin käyn kotikaupungissani konsertissa tai muussa tapahtumassa, kaupunki järjestää myös ilmaistapahtumia. Ulkoilen, teen käsitöitä yms aikani kuluksi. Ikää (70v) alkaa olemaan jo niin että reissutkin jäänee jo vähemmälle, mutta vielä on jotain haaveissa jos vain rahat pienestä eläkkeestä riittää. Liikkumaan onneksi vielä pääsen hyvin eikä sairaudetkaan ole riesana , joten lähes päivittäin jonkunlainen kävelylenkki myös . Tanssimisen olen jo jättänyt vähemmälle kun en viitsi turhasta maksaa, seinäruusuna saan jo istua.
Niinhän se on, että yksinäisyys ja yksin olo on eri asioita.
Toki jotkut yksin olijat voivat olla myös yksinäisiä.
Jopa avioliitossa elävä, perheellinen ihminen voi tuntea yksinäisyyttä. Jotkut voivat tuntea yksinäisyyttä, vaikka olisivat tekemisissä muiden kanssa.
Jotkut ovat yksin kauan, eivätkä silti koe yksinäisyyttä.
Se, ettei osaa olla yksin, voi johtua aivan muusta kuin yksinäisyydestä.
Jos ei osaa olla yksin, millainen on tunne, joka yksin ollessa tulee, onko jotain ikäviä, negatiivisia ajatuksia, jotka saavat ikäviä tunteita aikaan ja haluaa siitä syystä muiden seuraan, ettei tarvitse olla yksin ajatuksiensa kanssa ?
Yksin olokin vaatii taitoa olla omien ajatustensa, niin sanotusti itsensä kanssa. Osa meistä pystyy siihen, osa ei. Mutta sitäkin voi opetella, jos haluaa.
mie oon aina ollu käytännössä yksin että tietenkään ei voi kukaan meistä täysin yksin olla koska ei se ois mahdollista mut periaatteessa oon eläny 43 vuotta yksin omissa oloissani ellei lasketa teinivuosien sosiaalisinta vaihettani.
En lähde tässä avaamaan sen enempää.
minusta on sanottu että oisin mysteerinen.
Noh aika usein munkaltaisista sanotaankin näin mutta minusta se on hieman outoa että sosiaalisista ihmisistä ei sanota kovin usein samaa että aina ne erakot saa noita stereotypisiä kommentteja osakseen.
viestin lähettäjä Juha pohjola(outolintu-erakko&yksinäinen sielu)
lisään viestiini siis sen että mulle ei ole tuottanu mitään ongelmia se että oon ollu omissa oloissani kun en ole tapaillut ihmisiä.
On ihmisiä, jotka haluavat olla yksin, melkein erakkona jopa, ei siinäkään mitään pahaa.
Sehän on silloin ihmisen oma valinta, jos hän on valinnut yksin olon.
Se ei saisi muuttaa ihmistä yhtään mysteerisemmäksi, tai miksikään muuksikaan. Joillain on outo tapa aina sanoa jostain muista jotain ikävää.
Mä niin kuitenkin kaipaan yhteyttä toiseen ihmiseen,
seksuaalisestikin väreilevää yhteyttä,
ei pelkästään niitä näitä kirveenvarsia.
Ihmisiä on kaikkialla. Miten on mahdollista, ettet saa yhteyttä keneenkään, kun haluat?
Seksin kerjääjiäkin löytyy joka paikasta, jos olet jokseenkin ihmisen oloinen.
juu, Ihmisiä on jokapuolella, kaikenlaisia, pyytäjiä ja muita hemmoja. Oon kai niin lapsellinen, etten hevillä rupeisi tarjontaan ryhtymään, ihan vaan leikkimielessä tai kokeilunhalusta, toisen tarpeisiin. Itku ja hammasten kiristys siinä seuraisi, jos tarttuisi toimeen. Ehkä nuorempana kokemuksien kerääminen oli "sejuttu", enää ei kaikenlaiset kokemukset kiinnosta eivätkä saa liikahtamaan. Oma harmini on, etten jaksa tutustua tai kiinnostua kaikenlaisista ihmisistä, tiedän sen. Mutt kaipaan silti omaa yhteyttä toiseen ihmiseen.
Kaipaa ihan rauhassa vaan ja koita pärjätä! Tsemppiä!
Kiitos kannustavasti viestistäsi, *rauhassavaan*
Kyllä tämä vaikeaa on 52vuoden jälkeen, koska yksinolon taito no minimissä. Olen hakenut apua ulkopuoleltakin kun yksinolo on muuttunut välillä kehollisiksi oireiksi. Naapuri apu onneksi toimii kun eniten ahdistaa. Sanovat että ajan myötä helpottaa, mutta kun minun luonteella kaikki pitäisi tapahtua nyt, heti, mieluummin eilen. Itseensä tutustuminen on raivostuttavan vaikeaa
Hei, kiitos viestistäsi.
Ei ihmisen kuulu olla yksin aina. Eikä varsinkaan silloin kun yksinäisyydestä oireilee negatiivisesti. Voishan se olla että yksinään olosta nauttis, mutta kun ei :) Mutt sitten se toinen juttu on, että mieluummin yksin kuin hankalan seuran kanssa! Näissä on aina puolensa ja puolensa: Itsensä kanssa joutuu elämään joka hetki.