Mi käry, oi Skoda, sun koneestasi käy?
Mi narina, mi öljy, mi savu näy?
Me kommuunissa jaamme – ei loistoa, vaan vaivaa,
kun käynnistyy kone, ja sielu haikailee taivaan.
Ei mersu, ei Tesla, vaan ruosteinen pyhä,
sen sisällä toveruus, ja pakoputki yhä.
Me jaamme sen öljyt, ja matkamme tiellä,
kommuunin lämmitin, Skoda on siellä.
Kiitos! Tero
Mi narina, mi öljy, mi savu näy?
Me kommuunissa jaamme – ei loistoa, vaan vaivaa,
kun käynnistyy kone, ja sielu haikailee taivaan.
Ei mersu, ei Tesla, vaan ruosteinen pyhä,
sen sisällä toveruus, ja pakoputki yhä.
Me jaamme sen öljyt, ja matkamme tiellä,
kommuunin lämmitin, Skoda on siellä.
Kiitos! Tero
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuosta on kyllä turha odottaa Eino Leinon palkintoa.
Sopii esim säestettynä kanteleella
Kuin vanha vaunu väsyvä
tiell’ kulkee Skoda harmaa,
sen pellit ruosteen äänellä
jo laulaa laulua armaa.
Ei loista kylki kromissa,
ei tuoksu nahka uus –
vaan silti sydän sykähtää,
kun starttaa sielun kuus.
Sen öljy vuotaa hiljaa pois,
kuin muistot nuoruuden,
ja dsg nykii, rattikin
vie joskus minne ken.
Mut kommuunin liekki lämmittää
myös yössä kylmässä –
ja Skoda kulkee – ylväänä,
vaikk’ yksin ystävä.
Me toverit, me matkamiehet,
emme kaipaa luksusta:
vain vodka termarissa käy
ja tie on totuutta.
Niin kulkee kansan ajopuu,
sen moottor’ laulaa vaan –
ei Tesla riitä sielulle,
jos henki on paikoillaan.
Put put put, sanoi skooda komp'in putin.