Väsynyt kaikkeen, elämä koetellut. Se elämä, mitä en ole oppinut elämään. Itken joka päivä, kun en jaksa mitään. Haluaisin aloittaa alusta, mutta nyt se tuntuu mahdottomalta. Rukoilen apua, muttei ole oikein uskoakaan enää. Tai välillä on, muttei kunnolla. Tiedän että pitäisi tehdä muutoksia elämään, mutta kun en jaksa. Olen liian pitkään joutunut selviytymään yksin. Ihmiset tehneet pahaa ja moni kääntänyt selkänsä, kun voin huonosti. Enkä mielestäni vaadi paljoa.
Olen loppu
Anonyymi-ap
1180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo, tuttu juttu. Mä suosittelen pienin askelin eteen päin. Tiedän ettei jaksa. Mutta pikkuhiljaa
Mä alotin laittamalla kämpän myyntiin. No eihän se vielä menny. Mutta jotakin toivoo sekin tuo. Se on kuitenkin suurin mörkö tässä. Tilanteet on erilaisia, mutta maltilla kun etenee. Ja omaisuudesta luopuminen helpottaa ja vain tärkeimmät ottaa mukaan.