Olen 16 vuotias poika ja olen murrosiästä lähtien tuntenut kiinnostusta samaan sukupuoleen. Toki, on pieniä ihastuksia ollut joihinkin tyttöihin lähipiiristäni (sellasiin joita olen tuntenut kauan), mutta en ole koskaan ollut erityisemmmin kiinnostunut tytöistä. Joten onko mitenkään mahdollista että joku iloinen päivä ihastuisin tyttöön tai alkaisin vähitellen tuntea kiinnostusta niihin, vai olenko tuomittu olemaan homppeli koko lopun ikäni. En pysty kuvittelmaankaan että tulisin kaapista, koska itsekritiikkini on aika tiukka, enkä tiedä minkälaisen reaktion se herättäisi muissa. Enkä voi myöskään kuvitella itseäni samankaltaiseksi kuin nuo ns. neitimäiset tv-homot (sillä silmällä jne.), joten olen sitten varmaan vähemmistön vähemmistössä (hurraa!). Olen kaikkea muuta kuin sellainen. Iso kokoinen, miehekäs ja kaiken lisäksi vielä kiinnostunut maskuliinisista asioista, kuten kehonrakennus, autot, moottoripyörät ja jopa sellainen örinämetalli). Onko olemassa muita samanlaisia, vai olenko poikkeuksien poikkeus? Voinko muuttua vielä, olenhan kohta 17?
Voinko muuttua?
Maniac.
61289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis ainahan identiteetti vielä kerkiää muuttumaan... Mutta väkisin ja omien halujes mukaiseksi sitä et kyllä voi muuttaa... Se on sitten korkeamman hallussa miten sun loppuelämäs muokkaantuu... Sanotaan näin että sitten kun oot 20 kieppeillä se alkaa olla aika lukittu jo, se mitä oot...
Aika todennäköstä on että tuskin muutut...
p.s. suurin osa homoista ei todellakaan ole sellasia neitimäisiä jutskia mitä telkkarissa esitellään. Älä usko kaikkea mitä telkkarissa näet... Suurin osa homoista ystävistä mitä minullakin on, on kyllä harrastuksena ihan tuollaisia maskuliinisia juttuja, kuten esim autot jne kehonrakennukset... Itte asiassa heitistä ei voisi koskaan arvata ulkonäöstä tai käyttäytymisestä että miehet ovat niitä heitin juttuja... Sama koskee itseäni...
Noh pääasia onkin että ole mitä olet, ota lunkisti, älä mieti asiaa :) Hyväksy ittes sellasena kuin olet kulloinkin, muuttui asia tai ei muuttunut. Itte et voi muutosta tehdä, tai johan tän pallon päällä ei olis yhtään homoa... Jokainen meitistä olisi siis todennäköisesti valinnu sen helpon tien, jos se vain olisi ollut mahollista...
kaveri on epävarma ittestään niin kannata ehdottaa mitään kokeilemisia kerran homo niin aina homo edessä todennäköisesti sukulaisten hylkimistä kiusaamista masennusta kehota sääkin vain kaveria oleen normaalisti ja kokeilua tyttöjen kans seurustelua yhteen muuttamista perheen perustamista se tuo sisältöä elämään toisten kunnioitusta..herkässä iässä kun on niin ei kannata edes kokeilla homppelointia kun kerran oot sitä tehny niin tekemättömäksi ei saa
Sun tarina oli kuin suoraan mun elämästä. Mutta jossain tuossa 25v ikäisenä lopulta ymmärsin että olen homo, enkä siitä miksikään muutu vaikka kuinka kieltäisin asian itseltäni. En ole koskaan tullut kaapista ulos, mutta homouden itselle tunnustaminen ja itsensä hyväksyminen auttoi helpotti elämää huomattavasti.
Tsemppiä !
Yleisesti ottaen nämä nimitykset homo, lesbo, hetero ja bi ovat vain helpottamassa kertomaan suuntaa omasta seksuaalisuudestaan. Voit tykätä vastakkaisesta sukupuolesta ja silti olla kiinnostunut samasta sukupuolesta vaikka hieman enemmän kuin vastakkaisesta. Tällöin voisit kuvailla olevasi vaikkapa bi-seksuaali, että toiset ymmärtäisivät edes jotain. Eli nämä nimitykset eivät missään nimessä ole absoluuttisia! Iän myötä pystyt kyllä huomaamaan mitä olet, älä pelkää näitä lokerointeja.
Se, että joku on homo, ei tarkoita että hän on heti neitimäinen ja tykkää pelkästään timmissä kunnossa olevista toisista neitijätkistä. Ihan kuten muutkin ihmiset niin homoilla on omat mieltymyksensä, kyllä heitäkin kiinnostaa "heteromaiset jutut" kuten moottoripyörät tai autot jne tai maskuliiniset muodot. Turhaa lokerointia taas ja ikävää median vaikutusta.
Monet homot yleensä mainostavat että on ihan hyvä tulla ulos kaapista. Tämän sinä kuitenkin itse päätät milloin teet sen vai teetkö suoranaisesti koskaan? Kannattaa nyt kuitenkin itse vielä tutkia mistä pitää ja hyväksyä se itse. Älä pelkää kaiken pitäis selvitä ajan kanssa. Yritä parhaimpasi mukaan hyväksyä se mitä olet. Vaikka tunnet nyt kiinnostusta poikia kohtaan niin saatat silti löytää sopivan tytönkin itsellesi. On kuitenkin niin monia ihmisiä jotka ei katso sukupuolta rakastuessaan.
Neitihomo on median luoma kuva homoista junttiyleisölle, joka haluaa omat odotuksensa täyttävää viihdettä, eihän se viihde muuten myisi. Tästä aiheesta on keskusteltu paljon: tekeekö media oikeastaan enemmän hallaa homoille luomalla tiukat rajat homoudelle (mitä se on ja kuinka se ilmenee) ja vahvistamalla perinteisiä stereotypioita homoista pikkurilli pystyssä kulkevina sipsuttelijoina.
Minusta vähän vaikuttaa siltä, että Suomen ulkopuolella, maissa, joissa homous ei ole ollut samalla tavalla vaiettu asia, löytyy paljon enemmän erilaisia rooleja, joita homo voi omaksua. Hollannissa homopojat ovat komeita, maskuliinisia ja lihaksikkaita toisin kuin suomalaiset vastineet, joita tapaa yöelämässä ja jotka ovat melkoisia hirvityksiä. Tämäkin on karkea yleistys eikä päde kaikkiin, mutta erot ovat kyllä silmin havaittavissa :-D Mitä taas tuohon örinämetalliin ja muuhun ei-niin-tavalliseen-musiikkiin tulee, niin kaverin (punkkari) mukaan monista punkbändeistä löytyy homoja ja kappaleissa homoutta on käsitelty suorasukaisesti. Läheskään kaikki homot eivät siis vastaa sitä median luomaa homokuvaa.
Minä uskon ja monet tutkimukset tukevat ajatusta myös siitä, että ihmisen seksuaalisuus muistuttaa enemmän janaa, jonka toisessa päässä on 100 %:sti homoseksuaali ja toisessa päässä 100 %:sti heteroseksuaali. Suurin osa ihmisistä sijoittuu jonnekin näiden kahden vaihtoehdon välimaastoon: ex-bf:llä oli ollut tyttöystävä ja toisaalta pari heterona pitämääni kaveria oli sen verran kiinnostuneita homoudesta, että olivat halukkaita kokeilemaan. En ole koskaan tuntenut mitään kiinnostusta naisiin, enkä usko, että tulen koskaan tuntemaankaan, vaikka joskus toivoin/odotin jotain muuta… Murrosikäisenä sitä yrittää välttää kaikkea erilaisuutta ja mukautuu toisten odotuksiin, vaikka siitä ei olisi muuta kuin haittaa itselle. Onni voi löytyä muualtakin kuin vain niistä perinteisistä/opituista elämänmalleista.
Joo. ;D Itse kun olin 16 v, minulla oli vähän sama tilanne. Nyt minä olen pari vuotta vanhempi ja olen hyväksymässä sen mitä olen.
Helpota itsekritiikkiäs ja lopeta typerä itsesi mollaaminen. Tutki itsees ja aloita uusi ihmissuhde. Monet ikäisesi ovat samassa tilanteessa. Heitä on myös sinun koulussasi! Tuossa iässä muutenkin etsitään sitä omaa seksuaalisuuttaan ja tullaan siitä yhä enemmän tietoiseksi.
Sun on kuiteski oltava vähä varuillaan, katsos tuossa iässä erilaisuuteen suhtaudutaan kielteisesti ja voit joutua pilkan kohteeks. Kuiteskaan tuskin sulle kukaan tulee urputtamaan, kun olet kingi.
Hiljaa hyvä tulee... Mies sä kuitessii jo olet, piditpä jommasta kummasta enemmän.. Kun eihän sitä aina päältä näe mitä pinnan alla on.