Toisista huolehtimiseen siis. En vaan tiedä kuka olen silloin, kun en pidä jostakin huolta. 27 vuotta perheestä huolehdin, tein parhaani, tein kaiken sen, mihin pystyin. Mua vainottiin ja syyllistettiin. Se syyllistys puri minuun silloin, oli niin tuttua. Uuvuin. Kaikki lähti pois yhdessä päivässä. Nyt olen jo niin vanha ja väsynyt, turhake tässä maailmassa, etten osaa/jaksa aloittaa alusta. Saisinpa apua jostain. Terapia ei auta, on kokeiltu sitäkin.
Mun identiteetti on pitkälti rakentunut huolenpitoon
Anonyymi-ap
0105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.