Nyt tiedän että se on mahdollista kun se on molemminpuolista. Sitten toisaalta tuollainen yhtälö on aika vaativakin, koska jos menee perse edellä puuhun hyvin nopeasti tunteiden kanssa, se sekoittaa kaiken muun järjellisen mikä kuuluu terveiden ihmissuhteiden rakentamiseen. Tässä mentiin vikaan, ja nähtiin miten kävi.
Olen miettinyt tätä käsitettä "Rakastua ensisilmäyksellä"
Anonyymi-ap
25349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Näin kävi, mutta on ollut silti ihanaa rakastaa.
Se muuttuu ihanaksi vasta sitten kun siitä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä kummallekaan
Jotenn.....?
No jotenn!
Voi olla, että muuttuu vielä ihanammaksi 😀
Voi, jos, ehkä, joskus, ehkäpä, mutta, jotta joo...
Mitä on "rakkaus" tapauksessa jossa se on yksipuolista?
Anna raippaa
Yksipuolinen rakkaus on tietenkin itserakkautta.
Rakkaus on aina positiivinen asia, niin kauan kuin se ei muutu pakkomielteeksi tai toisia vahingoittavaksi. Puhdas aito rakkaus on sellainen minkä kaikkeus tunnistaa, jos taas tunnet olevasi rakastunut mutta vahingoitat toista omien fiiliksiesi pohjalta, et tule koskaan saamaan täyttymystä koska kyseessä on mitä todennäköisimmin neurologinen tai traumaperäinen reaktio toiseen ihmiseen.
Surullista, mutta silti voi rakastaa, esim. kun puoliso on kuollut, ei rakkaus lopu siihen, lisäksi valitettavasti tulee ikävä.
Ensin tulee ihastus, sitten rakastus. Rakastus on sitä, että vaikka on nähnyt toisen ikävät piirteet ja tavat, niin rakastaa silti. Eikä tarkoita, että hyväksyisi, vaan ehkä lempeästi ohjaisi toista oikealle raiteelle. Rakastus on myös sitä, että kunnioittaa ja arvostaa toista omana yksilönään. Usko, toivo, luottamus. Seisoo toisen rinnalla vaikeinakin aikoina.
Rakastusta on monenlaista.
❤️
"ehkä lempeästi ohjaisi toista oikealle raiteelle."
Paitsi, jos toinen onkin nainen, jossa tapauksessa kyseessä olisikin vaatiminen, pakottaminen, henkinen väkivalta, ja mitä vielä muuta sellaista (en nyt muista kaikkia sättimistemejä eikä ole fémakkojen häivevaikutusopas käden ulottuvilla).
Jos vaihtoehtosi menee noin ääripäähän, niin kertonee enemmän omasta sosiaalisesta älykkyydestäsi kuin mistään muusta. Normaalit ihmiset jopa suppeilla vuorovaikutustaidoilla osaavat olla toisilleen sellaisia, että ei tarvitse olla hiilihanko kädessä julistamassa feminismin ilosanomaa
kyllä. rakastuin häneen palavasti ja olin ihan yksin siinä. tulen salaa rakastamaan häntä..vähän.aina. jotenkin niin ihana minkäs sille mahtaa
Et voi mennä toisen päänsisälle ja tietää toisen ajatuksia. Yhdellä silmäksellä rakastuminen…kyllä, mutta sen jälkeen joku ajatteli järjellisesti, että ensin pitää tutustua henkisesti, ja klikkaako vielä henkiselläkin puolella. Tutustuminenkaan ei käy ihan yks kaks, vaan vaatii aikaa, keskustelua jne.
"Et voi mennä toisen päänsisälle ja tietää toisen ajatuksia".. Tästä voi olla montaa mieltä. Eikä ole mitään "jokua" joka ajatteli järjellisesti, yrittäen saada oman käyttäytymisensä jotenkin enemmän fiksumman oloiseksi. Siinä kohtaa kun edes mielessä käy sellainen asia, että pystyy joillain itselleen asettamillaan suuruuskuvitelmilla sanella jotain järjenkäytön kultaisia sääntöjä joissa kokee olevansa parempi kuin toinen, niin heissulivei vaan.
Se joku olin minä. Kyllä koitin ajatella järjellä, mutta kyllä kieltämättä kaikki kohtaamiset laittaa päänpyörälle. Kun näkee tämän rakkaauden kohteen, niin se tuntuu niin oikealta. Kaikki hänessä on niin 👌
On kyllä 👌
Aijaijaijaiii…. 🥰
Joo joo, tiedetään 😎
Niin se on. Ihmisiltä puuttuu toisen kunnioitus. Jos se puuttuu niin suhde ei onnistu. Muutenhan tuo rakkautta ensisilmäyksellä on taivaallinen hetki. Ja taivaallista se onkin ja kannattaa kokea jos vaan mahdollista. Seuraavaksi tärkeää on juuri hyvä luonne ja kunnioitus. Ihminen itse tuhoaa kaiken kauniin yrittäessään hallita sitä eivätkä tajua mitä on kauneus.
Olen rakastunut ensisilmäyksellä, mutta siitä ei tullut mitään pitkäaikaista harmikseni. Melkein parikymmentä vuotta myöhemmin minuun rakastuttiin ensisilmäyksellä ja olin asiasta hyvin hämillään. Siitä ei tullut mitään harmikseni!
Minä en ole koskaan rakastunut ensi silmäyksellä, pelkästään kiinnostunut. Pystyn rakastumaan vasta sitten, kun olen oppinut tuntemaan ihmisen kunnolla. Ja vain ikäiseni vanhemmat miehet kiinnostavat.
En muista häntä alkuajoilta ollenkaan, meni monta vuotta ennen kuin varsinaisesti törmättiin. Sain tilaisuuden tutustua häneen kaikessa rauhassa. Ihastus tuli hiljaa hiipimällä, ja lopulta rakastuin. Edelleen tunnen niin.
En ole ihastunut ensisilmäyksellä kuin kerran teininä, sillä pojalla oli niin kauniit vaaleat pitkät hiukset, että teki vaikutuksen. Vetävään ulkonäköön voi hullaantua, mutta se on sitä kimallusta. Jos oppii tuntemaan toisen tarpeeksi hyvin ja pinta murenee, niin sitten vasta voi mielestäni aidosti rakastaa. Mieluummin äkkirikastuisin kuin äkkirakastuisin.