Mikään ei oikein tunnu miltään

Tämä tunne on seurannut minua jo lapsuudesta. Johtuu varmaan erilaisuuden ja ei yhteenkuuluvaisuuden tunteesta, suhteessa itseen ja ympäristöön. Tai sitten se on tunne joka johtuu monista pettymyksistä elämääni liittyen. Ei tämä tunne katoa koskaan, vaikka mitä tekisi. Kaikki tuntuu mitättömältä. Onko muilla samoja kokemuksia? Koskaan en ole mitään lääkkeitä käyttänyt, enkä käytä.
7455
1Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Sama mulla täällä on joo kyl ja lääkkeitä oon käyttänyt drisperionia sekä myöskin sinistä lääkettä.tääl sama täällä täysin sama.ja tuntuu että en oo mitäään eikä elämä oo mitään.

Äänestä

Voi että mul myös tunteettomuutta 2026

Äänestä

Oletan, että oma tunteettomuuteni oli juurikin jonkinlainen suojamekanismi jolla suojelin itseäni. Tunteet ovat palanneet jossain määrin ajan saatossa, mutta ehkä vieläkin olen joiltain osin ehkä jopa yli pragmaattinen ihminen.

Äänestä
  • Juu miten se näkyi sullla arjessa?oliko se vaikea asia.?itelleni ei oo tunteet viel palanneet.sillä oon positii vinen tunteeton tunnoton tyhjä ja mitätön samal.

    Äänestä

  • Anonyymi00005 kirjoitti:

    Juu miten se näkyi sullla arjessa?oliko se vaikea asia.?itelleni ei oo tunteet viel palanneet.sillä oon positii vinen tunteeton tunnoton tyhjä ja mitätön samal.

    Arki oli tietyllä tavalla sumussa kävelemistä, tai joskus kuvailin sitä olemalla haikala, joka nukkuu ja ui yhtä aikaa. Sitä vain yhtäkkiä huomasi että on kevät, ja puissa on uudet silmut, vaikka elämästä on vain hävinnyt vuosi ilman että on tajunnut.

    Ja olihan se sillätavalla vaikea asia, miten elää elämää jota ei ole.

    Tunteiden palaaminen kesti itselläni vuosikausia ja siihen liittyi työstä saatavat onnistumisen kokemukset ja merkityksellisyyden tunne.

    Äänestä

Elämään pettyneet, mitä teille oli elämästä luvattu?

Olisiko mitenkään mahdollista luoda itse oman mielen mukainen hyvä elämä? Niin muidenkin on tehtävä.

Äänestä

Olet luultavasti väärässä ympäristössä.
Itse viihdyn ympäristössä mitä kukaan rakas ihminen ei ymmärrä. Oma luonnollinen ympäristö on yhdistelmä luonnon kauneutta ja oppeja mitä lapsuuden tärkeät ihmiset arvostivat. Näiden lisäksi kombossa on traumaperäisiä kokemuksia jotka herättävät apatian kaltaiset tuntemukset.
Tarvitset tilan jossa koet turvan, arvon ja pelon.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Tämä tunne on seurannut minua jo lapsuudesta. Johtuu varmaan erilaisuuden ja ei yhteenkuuluvaisuuden tunteesta, suhteessa itseen ja ympäristöön. Tai sitten se on tunne joka johtuu monista pettymyksistä elämääni liittyen. Ei tämä tunne katoa koskaan, vaikka mitä tekisi. Kaikki tuntuu mitättömältä. Onko muilla samoja kokemuksia? Koskaan en ole mitään lääkkeitä käyttänyt, enkä käytä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu