Itsemurha-ajatukset on aktivoitunu.. tossa lääkkeessä lukee, että se edistää unta. Mulla kylläki tuntuu vaikka mitä outoja oireita, levottomuus, jopa ylivirkeys, aggressiiviset ajatukset, itsetuhoset ajatukset jne
Sain vakavaan masennukseen uuden lääkkeen, onko miten normaalia jos 1kk käytön jälkeen
Anonyymi-ap
40425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kriisipuhelin
Aamulla yhteys tk:hon
Ei ole normaalia
Syöt liian pienellä annostuksella. Siitä se johtuu. Kysyin hyvältä ystävältä, joka on psykiatri niin hän suositteli syömään tuplamäärän lääkkeitä ja seurata sitten miten tilanne kehittyy.
Itsellä helpotti oireet, kun söin kaksinkertaisen määrän lääkettä mitä oli määrätty.
Ja höpönlöpön. Itselleni lääkäri yritti tuota annostuksen nostamista käyttämästäni snri-lääkkeestä, kun halusin lopettaa sen. Ja lopetin kun sitten omin päin, kun ei apuja häneltä herunut. Myöhemmin geenitestissä näkyi, ettei juuri tuota lääkettä olisi saanut missään nimessä määrätä minulle. Kolme vuotta ehdin käyttämään sillä pienemmällä annostuksella.
Miten se aina itsesi kanssa diskuteeraava äijä satuiluun olemaan, että sinulla on aina joku korkea-arvoinen ystävä joka tietää kertoa miten kannattaa toimia. Jotain ajankulua tämä HÖPÖTYS sinulle on, siinä missä myrkyllisille ihmispoloille konsumoida tätä soopaa ja jopa henkilöidä kirjoituksia.
Kaikki lääkkeet ei sovi kaikille. Voit yrittää saada farmakologisen geenitestin. Siinä näkyy useimmat lääkeaineet, mitkä eivät sinulle sovi.
Np toi on mulla masennukseen/ahdistukseen ja nyt ne oireet on yhä pahemmat.
Ja painoa on lähteny 4kg ja tippuu koo ajan.
Ruokahalut nollassa ja ainoa vaan se etu että oon toimeliaampi, mutta jotenki ylivireä ja en saa unta ja nuo aggressiiviset ja itsemurhaajatukset tullut nyt ihan parin pv sisään
Kannattaa olla hoitavaan tahoon yhteydessä.
Niin sinunkin ehkä kannattaisi, palstaäijän proosaa päivin öin seuraava
Eikö noissa ole vaste aika 2-3 kk. Oot hoitavaan tahoon yhteydessä jos noita ajatuksia tulee paljon. Älä jää yksin miettimään.
Joo sinne pitää kuulemma soittaa kun käyttäny pari kk mutta outoja oireita on kyllä 1kk jälkeen. Tuo toimeliaisuus on ehkä ainoa mikä on kohentunu. Vaikken edelleenkään saa käytyä suihkussa viikkoihin tai pestyy astioista jne. Mutta nyt pääsen sängystä ylös jo ja pystyn liikkua sisällä. Ja kun netti on tasan ainut ihmiskontakti minnekään niin.
Se että kun pääsen kauppaan ja apteekkiin siinä on saavutus ja muuhun ei virta riitä enää
Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Päivä kerrallaan. Saman läpi käynyt aikoinaan. Pitkätie mut siitä voi selvitä. Toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamista.
Niin se on käytännössä pohjakosketus. Täällä yksi vaikean masennuksen ohittanut, mutta yhä 20v jälkeen on kroonistunut pitkäaikainen lievä masennus päällä.
Juu mulla onneksi ei päässyt masennus kroonistumaan ja lääkitys ajettiin aika äkkiä alas pahimman vaiheen jälkeen ja puututtiin niin juurisyihin mistä mun masennus johtuu ja sain apua. Kyllähän siinä meni melkein lähemmäs 10 vuotta meni . Erittäin vakavasta, keskivaikeaa ja lievämasennus. Nykyään en koe enää olevani masentunut.
No se. Minä en tiedä oikein edelleenkään juurisyitä tai muuta. Terapeutit kyseli: "mistä uskot tämän ja tämän johtuvan". Tai että, "mitä haluat elämältäsi", en tiedä vieläkään sitäkään. Ei mulla ollut harmainta aavistusta, ei edelleenkään. Ei sen puoleen, en ole koskaan osannu sanottaa tunteita tai mitään muutakaan.
Joskus mulle harkittiin sähköhoitoakin, mutta ei ne sitten kumminkaan.
Juu toivottavasti ne selkeytyy sitten jossain vaiheessa. Kun voit paremmin. Eikä varmaan vielä ole niiden aikakaan selvitä. Keskityt nyt tähän hetkeen ja jaksamiseen.
Onkohan sinulla mahdollisesti aleksitymia? Luepa siihen liittyvää tietoa.
Ne lääkkeet aiheuttaa sitä itsetuhoisuutta. Muista ja tajua ainakin se, ettet oikeasti halua tehdä itselles mitään. Tiedän (ainakin) yhden joka lopetti elämänsä niiden takia. Käsittämätöntä, miten huolettomasti niitä määräillään. Ei muuta ku resepti kouraan ja koita pärjäillä. Luultavasti saat enemmän apua self help -kirjoista ja youtube-terapeuteilta.
Mikä lääke?
Brintellix..
Ja siitä kun googlasin niin
Brintellixin on osoitettu lievittävän monia masennusoireita, kuten surullisuutta, sisäistä jännitystä (ahdistuneisuutta), unihäiriöitä (unen määrän vähenemistä), huonoa ruokahalua, keskittymisvaikeuksia, arvottomuuden tunteita, sitä etteivät mielipuuhat enää kiinnosta, hidastumisen tunnetta.
Mut kun mulla tuntuu just noi päinvsstoin esim unet tiessään ja ruokahalua ei oo 4kg laihunut alle kk
Ja siellä seuraava jaakaaja utelemassa palstaäijän lääkityksestä, että on jotain mistä turinoida.
Söin Brintellixiä joskus pari kk. Oksentelin ja lääkäri käski lopettaa.
Yhteys lääkäriin pian
Itsetuhoisista ajatuksia taas suoraan niistäkin polille mentävä pisteet jo vakavat päällepäin ei näy
Anteeksi, ei liity nyt asiaan, vaan ota oikeesti yhteys omaan hoitotahoon, mutta mulle tuli mieleen yksi ilta, että miten paljon esim. autistismin piirteitä omaaville ihmisille on diagnosoitu joku mielenterveysongelma, vaikka näkevät vain asioita ja maailmaa eri tavalla.
Ei kuulosta hyvälle. Ota yhteyttä johonkin taholle. Toivottavasti et tee itsellesi mitään.
Miten minusta tuntuu, että saat hyvin kieroutuneella tavalla kiksejä omista kuvitelmistasi, mihin käytät johdannaisena tätä palstaäijän dramaattista länkytystä.
Kannattaa aina lukea se lääkkeen yhteydessä tuleva infolappu tarkkaan läpi. Siinä kerrotaan kuinka yleisiä mitkäkin sivuvaikutukset ovat.
Itselle tuli yhdestä lääkkeestä myös itsemurhaan liittyviä ajatuksia, lopetin kokeilun kuukauden jälkeen.
Jatkoa.
Luin just, että lääkkeesi oli Brintellix. Minulla oli juuri tuo sama lääke. Aiheutti myös mm. näköhäiriöitä.
Sivuvaikutukset eivät välttämättä kerro siitä lääkkeestä vaan, että ne eivät toimi ja silloin turhaa niitä syödä, voivat kyllä lisätä niitä.
Lääkkeen haittavaikutuksia. Kerro lääkärille.
Lääkkeen vaihto ja vähä äkkiä
On sotkenut sun seroniili ja dobamiinitasot kun et ollutkasn masentuntunut vaan olisit löhinnä tarvinnu mieltä tasaavaan etkö piristävää lääkitystä .....
Silloin joku kaks suuntanen piilossa...
Kuulostaa manialta .
Samoin tarkistututa sun kilpirauhanen
Se perkeles kunnon herkkä lääkeille...
Ja samoin folaattiarvot! Ne jää usein tarkistuttamatta, vaikka voi aiheuttaa alhaisena arvona mielenterveyteen vaikuttavia ongelmia, varsinkin jos olet syönyt huonosti, niin arvo on taatusti pohjalukemissa!
Sehän näissä lääkkeissä usein on, että niiden haittavaikutukset voi olla samoja, mihin lääke määrätty. Esim. sokerilääke voi nostaa sokeriarvoja.
Sokerilääke ei silloin ole oikea, tai taustalla jokin muu sairaus.
Puoli Suomea on lääkitty sairaiksi.
Jos yhteiskunta olisi pehmeämpi, ihmiset suvaitsevaisempia ja rakkautta enemmän, mielenterveyspotilaita olisi rutkasti vähemmän. Valitettavasti Suomea viedään tällä hetkellä juuri päinvastaiseen suuntaan.
Todellakin! Juuri menossa palaveriin hoitokotiin jonne tulee lääkäri jolta sairaanhoitaja pyytänyt tuloksetta poistamaan äidilleni määrätyt Leponexit. Sai ne kolme vuotta sitten Lewyn tautiin joka puhkesi ja sitä myötä harhat. Harhoja ei enää mutta äiti makaa sängyssä tekee kuolemaa hengitys lamautuu ja saa kramppeja. Vielä viikko sitten istui käveli ja hymyili. Todennäköisesti lisätty jotain mömmöä miten muuten parissa päivässä menee sellaiseen kuntoon.
Tuohon ap,n juttuun lääkäriin heti. Voisiko mitenkään yrittää ensin selvittää sitä masennuksen syytä ja yrittää tehdä kaikki mitä pystyy parantaakseen ne asiat jotka siihen johtanut? Aina ei voi kaikkea muuttaa, mutta niitä pillereitä määrätään niin helposti. Sitten niistä tulee paljon lieveilmiöitä joista ei puhuta ja ihminen jää niihin koukkuun. Turvautuu niihin kun tulee "pipi". Todellisuudessa kaikki tunteet pitäisi käsitellä . On tietysti sellaisia tapauksia joihin täytyy lääkitys saada, mutta silti...??
Itsellä oli teininä ja parikymppisenä vakava masennus ja söin siihen SSRI lääkeryhmästä eri tuotenimellä olevia masennuslääkkeitä. Yksi oli nimeltään cipralex.
Koin itsekin pitkään että lääke tekee mut sairaammaksi mitä olinkaan. Tuli uusia oireita kun ahdistuneisuus jota sitten lääkittiin uudella lääkkeellä. Sitten tuli paniikkihäiriö ja sitäkin lääkittiin uudella lääkkeellä.
Itsetuhoisuus oli alkuun ilman lääkityksiäkin mutta myöhemmin aikuisiällä parikymppisenä kun lääkitys oli hetken poissa ja masennus parantunut mutta uusi lievänä ja mulle määrättiin lääkkeet uudelleen niin tajusin että lääkkeet aiheuttaa mulle myös itsemurha-ajatteluakin sen saman vanhan tutun ahdistuneisuuden ja paniikkihäiriön lisäksi.
Lievä masennus jota olin hoitanu urheilemalla ja olo lähinnä oli ollut hiukan väsynyt ja lievästi itkuinen muuttuikin yhtäkkiä 3 viikosss lääkityksen aloitettuani täydeksi lamaantuneeksi sohvalla koko päivän jaksamattomana makoiluksi ja aaltoina tuleviksi ahdistus/ kauhukohtauksiksi sekä itsemurha ajatteluksi.
Nyt kun mulla oli niin lähellä vertailukohta ennen ja jälkeen lääkkeen aloituksen niin päätin että en syö. Mun paras on tärkein ja nämä ei nyt anna mulle parasta vaan vaarantaa henkeni. Ne lensi siis ”roskiin”
Aikaisemminkin olin asiaa epäillyt ja lääkärille monesti sanonut että kun musta tämä ei ole mua ja mun tapaani sairastaa masennusta vaan nyt on tullut jotain extra haittavaikutuksia lääkkeistä, mutta olin silloin 21 v ja mt-potilas joten eihän mun oma ääni kuulunu. Mitä nyt nuori ”hullu” tietäs mistään mitään sanoa. Ei edes omasta olostaan ja hoidostaan. Se meni niin et Psykiatri vs minä 6-0
Myöhemmin kun ikää oli enemmän ja tiesin oikeuteni potilaana paremmin niin ilmaisin lääkärille että lääkkeitä en enää käytä missään muussa tilanteessa kuin äärimmäisessä itsemurhavaarassa. Muuten lääkkeetön hoito masennukseen. Piste.
Tajusin et mun keho, mun henki, minä määrään mitä kurkustani alas laitan ja mitä rahoillani apteekista ostan.
Lääkäri oli että hyvä on. Ei mua kukaan painostaan tai ympäripuhumaan alkanu
Lääkkeettömillä keinoilla mun lievä masennus myös parani nopeasti eikä takas ole tullut johki 10 vuoteen
T: Karoliina