Minne Rodoksella Autolla

Rhodos, lokakuu -96

Rhodoksen kaupungissa meitä viehätti vanha kaupunki ja Mandraki-satama, muuten pääkaupunki ei meitä miellyttänyt, joten majoituimme Theologoksen kylään, parikymmentä kilometriä Rhodoksen kaupungista länteen.
Perjantaina vuokrasimme skootterin ja ensimmäiseksi huristimme yläkylään ottamaan valokuvia. Jatkoimme matkaa Petaloudesin perhoslaaksoon, joka oli muuten kyllä vehreän kaunis paikka puroineen, polkuineen ja kivirappuineen, mutta perhosista ei enää näin syksyllä näkynyt siiven heilaustakaan. Kävimme myös Falirakissa, joka oli varsinainen turistipyydys; hotelleja, kauppoja, ravintoloita ja hiekkaranta.

Sunnuntai oli taas skootteripäivä. Viiletimme toiseen suuntaan eli edelleen länteen päin aina Kamirokseen asti. Tarjolla olisi ollut muinaiskaupunki raunioineen. Nyt ei ollut aikaa pylväiden katseluun, joten matka jatkui saaren yli itärannikolle. Ennen kuin sinne asti päästiin, huristelimme peltojen ja metsien läpi pysähtyen välillä pikkukylissä. Vastaan tuli niin vilkutteleva pappi mopolla helmat heiluen kuin vanhoja ukkoja aasin selässä istuen. Kaupat olivat kiinni joten nautimme virvokkeet Dimylian kylän tavernassa. Kirkkoja kuvattiin parissakin kylässä, toinen taisi olla Arhipolin bysanttilainen kirkko, jonka pihalla kasvoi ihmisenmentävä iso puu. Epta Piyesin seitsemän lähdettä oli ainakin meiltä hukassa, tosin metsästä kuului iloista lirinää. Polkuja riitti ristiin rastiin pitkin rinteitä, aikamme kiipeiltyämme valitsimme suorimman tien lähteelle, eli riisuimme tossut ja sukat ja lähdimme hapuilemaan eteenpäin pitkin sysipimeää hartianlevyistä tunnelia, jonka pohjalla virtasi jääkylmä vesi. Sinne ei pimeän- tai ahtaanpaikankammoisilla ole mitään asiaa. Sitä tosin hämmästelimme, ettei tässä paikassa rahastettu minkäänlaista sisäänpääsymaksua, kuten useimmissa. Tunneli aukeni suoraan pienelle tekojärvelle, jonne ne kuuluisat seitsemän puroa laskevat. No ei ollut mikään erikoinen paikka ainakaan näin syksyllä, likaista vettä ja roskaiset rannat. Joten ei kun jatkamaan matkaa kohti Lindosta. Jo lähestyessämme Lindoksen kaupunkia näköalat olivat huikaisevat. Eikä kaupunki itsessäänkään pettänyt meitä. Pieni merenlahti, jossa risteilyalukset ja purjeveneet lillivät turkoosin värisessä vedessä, täyteen ahdettu uimaranta ja siitä ylös pitkin rinteitä nousevat valkoisiksi kalkitut talot kattoterasseineen, sisäpihoineen, kapeine kujineen ja tuhansine rappuineen. Ensimmäiseksi kapusimme ylös Akropolikselle, josta aukeni mahtavat näkymät merelle ja Lindoksen kaupunkiin. Matkan olisi voinut tehdä myös aasin kyydillä. Rauniot kuvattuamme laskeuduimme etsimään aurinkoista ruokapaikkaa. Rappujen reunoilla naiset myivät pitsiliinojaan ja keramiikkaa. Kuumalla yläterassilla otimme oluet ja söimme pizzat. Jatkoimme vielä kujien kiertelyä, siinä labyrintissa saisi aikaa kulumaan enemmänkin.


Rhodos, toukokuu 1999

Olimme varanneet majoituksen Triandasta, Kassandra-hotellista.

Vuokrasimme vespan ja ajoimme ylös mutkittelevaa tietä Filerimokseen. Kävelimme ristin polun, jonka varrella olevat 14 kuparista ikonia kertovat kärsimyshistorian. Filerimoksen kirkko ja luostari ovat tällaiselle kaarifriikille oivallisia kuvauskohteita, harmi vain, että kukkia oli vähemmän kuin odotin. Matka jatkui ohi Triandan ja Tholloksen pitkin tuulista länsirannikkoa. Eipä tullut hiki! Ja kylmempi tuli kun kurvasimme ylös kohti Ebonasin kylää. Siellä olisi voinut maistella myyntituotteita paikallisessa viinitehtaassa, mutta ajoimme tehtaan ohi ja pysähdyimme vasta kylän keskustaan lounastauolle. Matkalla Sianan ohi Menolithosiin ajoimme hetken aikaa hyytävän kylmässä pilvessä. Joten pysähdyimme Menolithosissa kahvilan aurinkoiselle terassille lämmittelemään. Paluumatkalla tuuli oli onneksi puhaltanut pilvet pois tieltämme. Ohi Amartosin ja Kritinian, seuraava pysähdys oli Mandrikon taivaallisen kauniin bysanttilaisen kirkon kohdalla. Voi niitä kaaria ja kukkia ja siniselle kupolikatolle maalattuja tähtiä!

Aamiaisella suunnittelimme päivän reittiä, tarkoitus ei ollut haukata liian isoa palaa sulateltavaksi. Olin ostanut värikkään kortin joka kuvasi Koskinoun kylää, ja koska se oli matkamme varrella, poikkesimme ensin sinne. Värikkäät talot löytyivätkin pienen etsimisen jälkeen ja pysähdyimme kuvaamaan niitä. Asuikohan kylässä joku sirkustirehtööri? Jatkoimme Lindokseen päin, oluelle pysähdyimme Alfandoun kylässä. Lindoksella jätimme vespan parkkiin ja lähdimme kävelemään ja kuvaamaan kapeita kujia lukuisine rappuineen. Turisteja oli liikkeellä tolkuttomasti vaikka olikin vasta toukokuu. Söimme giros pitat ja otimme juotavat mukaan. Akropoliin jätimme tällä kerralla väliin. Sen sijaan ajoimme pieneen lahden poukamaan jossa huilailimme auringossa ja kävimme uimassa. Kotimatkalla pysähdyimme Pastidan kylässä.