Taidat pitää minua pahana, mutta totuus on että en tahallisesti ole ikinä satuttanut ketään, mulle suotiin sellanen kasa persoonallisuuskortteja, traumoja ja persoonallisuushäiriöitä, joilla täytyy olla tosi hyvä tuuri ja paljon ymmärrystä pelissä, että voi pysyä tasapainossa. Minä en pysynyt tasapainossa, koska minulta vietiin ihminen jota olin etsinyt 10 vuosia vääristä ihmisistä, en lapsuuden trauman takia erottanut rakkautta pakkomielteistä ja kiinnyin aina vääriin ihmisiin. Kun kohtasin hänet... jokin oli toisin.. hän ymmärsi minua, hän oli kuin sieluni peili, hän oli kiltti, pintapuolin ehjä mut rikki sisältä, hauras ja varovainen, nainen jota oli satutti aiemmin hyvin pahasti.
Näin hänessä suuren hyvyyden, todella voimakkaan ja kiltin energian, mitä en ollut ennen kohdannut. Rakastuin häneen yhden tapaamisen perusteella, se vei mennessään, mutta traumaattisten kokemusten ja hylkäämisen pelon takia en uskaltanut ja kyennyt etenemään ajoissa.
Toinen mies vei hänet minulta, aluksin koin helpotusta, koska pelkäsin etten riitä hänelle, mutta sitten koin syvää tuskaa ja ahdistusta, koska olin menettänyt tärkeimmän ihmisen elämässäni, sen ainoan, joka todella hyväksyisi minut hauraana ja rikkinäisenä lapsena, joka olen sisäisesti. Aloin oireilemaan, todella pahasti ja se vain paheni, koska epätoivo, yksinäisyys ja tuska vain kasvoivat päivä päivältä.
Yhä toivon että tuo rakas nainen "pelastaisi" minut, ja tasapainottaisi mieleni siihen kuntoon, että voisin joku päivä seurata unelmaani eläinbiologina. Mutta päivä päivältä se on epätoivoisempaa ja mieleni on alkanut murentua todella pahasti jo.. pelkään mitä tapahtuu jos hengiset voimavarani loppuvat täysin ja mieleni romahtaa lopullisesti. 💔🩷🌌
Näin hänessä suuren hyvyyden, todella voimakkaan ja kiltin energian, mitä en ollut ennen kohdannut. Rakastuin häneen yhden tapaamisen perusteella, se vei mennessään, mutta traumaattisten kokemusten ja hylkäämisen pelon takia en uskaltanut ja kyennyt etenemään ajoissa.
Toinen mies vei hänet minulta, aluksin koin helpotusta, koska pelkäsin etten riitä hänelle, mutta sitten koin syvää tuskaa ja ahdistusta, koska olin menettänyt tärkeimmän ihmisen elämässäni, sen ainoan, joka todella hyväksyisi minut hauraana ja rikkinäisenä lapsena, joka olen sisäisesti. Aloin oireilemaan, todella pahasti ja se vain paheni, koska epätoivo, yksinäisyys ja tuska vain kasvoivat päivä päivältä.
Yhä toivon että tuo rakas nainen "pelastaisi" minut, ja tasapainottaisi mieleni siihen kuntoon, että voisin joku päivä seurata unelmaani eläinbiologina. Mutta päivä päivältä se on epätoivoisempaa ja mieleni on alkanut murentua todella pahasti jo.. pelkään mitä tapahtuu jos hengiset voimavarani loppuvat täysin ja mieleni romahtaa lopullisesti. 💔🩷🌌
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otapa vastuu elämästäs, äläkä uhriudu. Ei se, että et saanut Veeraa ole mikään maailmanloppu sinulle. Mene eteenpäin.
Kuten olen useasti sanonut, se on kirjaimellisesti maailmanloppu minulle, pahin mahdollinen kohtalo jonka voin kokea.
Jos kaikki on menetetty, miten hän voi ottaa vastuun elämästä? Elämä on jumalan käsissä.
Kyllä on, älä vähättele mun kokemusta, en tule ikinä olemaan tasapainossa tai onnellinen ilmsn Veeraa.
Ehkä tämä menetys herättää tässä äijässä vihamielisiä ajatuksia- mitä luulet voisko olla?