Lervon inttiura alkoi Säkylässä – eikä suinkaan kivuttomasti. Jo ensimmäisenä päivänä hän ilmestyi varusvarastolle omissa kolitsihousuissaan ja huusi:
"MINÄ OON LERVO JA AJOON TULTU – EIKS TÄÄLLÄ OLE YHTÄÄN V8:AA!?"
Sotilasmestari käännähti hitaasti ja katsoi häntä kuin likatahraa virkapuvussa.
Lervo ei ollut kiinnostunut marssista, rynnäköistä tai kivääristä – hän kysyi joka aamu, mihin aikaan “paskakuormat lähtee” ja milloin pääsee “tankkaamaan kanttiinissa”.
Yksi kuuluisimmista tapauksista oli, kun Lervo komennettiin ajamaan varuskunnan vanhalla kuorma-autolla simputusrekvisiittaa varikolle. Matkalla hän päätti “ottaa pikku tirsat” tien varressa ja heräsi vasta siihen, että koko PionP:n harjoitus oli peruuntunut, kun Lervon lava-auto oli kadonnut.
“MÄ OLIN VÄIJYSSÄ. SAATANA. SISSITYYLIÄ!” selitti Lervo, kun kapteeni tivasi missä hän oli ollut.
Lopullinen niitti tuli, kun Lervo päästi iltavahdissa itsensä helpotuksen tilaan päävartion viereen. Tapaus jäi historiaan nimellä “Varuskunnan viimeinen vessa”, sillä sen jälkeen kyseinen käymälä purettiin ja maasto suolattiin “epäinhimillisen hajuhyökkäyksen jäljiltä”.
Poistopaperit kirjoitettiin rivakasti. Syy: "Henkinen yhteensopimattomuus koneellisen sodankäynnin vaatimuksiin."
Vitospöydässä tämä tapaus muistetaan edelleen sitaatilla:
> "Lervo oli ainoa mies joka sai siviilit suoraan vessasta – ja paskalla istuen."
"MINÄ OON LERVO JA AJOON TULTU – EIKS TÄÄLLÄ OLE YHTÄÄN V8:AA!?"
Sotilasmestari käännähti hitaasti ja katsoi häntä kuin likatahraa virkapuvussa.
Lervo ei ollut kiinnostunut marssista, rynnäköistä tai kivääristä – hän kysyi joka aamu, mihin aikaan “paskakuormat lähtee” ja milloin pääsee “tankkaamaan kanttiinissa”.
Yksi kuuluisimmista tapauksista oli, kun Lervo komennettiin ajamaan varuskunnan vanhalla kuorma-autolla simputusrekvisiittaa varikolle. Matkalla hän päätti “ottaa pikku tirsat” tien varressa ja heräsi vasta siihen, että koko PionP:n harjoitus oli peruuntunut, kun Lervon lava-auto oli kadonnut.
“MÄ OLIN VÄIJYSSÄ. SAATANA. SISSITYYLIÄ!” selitti Lervo, kun kapteeni tivasi missä hän oli ollut.
Lopullinen niitti tuli, kun Lervo päästi iltavahdissa itsensä helpotuksen tilaan päävartion viereen. Tapaus jäi historiaan nimellä “Varuskunnan viimeinen vessa”, sillä sen jälkeen kyseinen käymälä purettiin ja maasto suolattiin “epäinhimillisen hajuhyökkäyksen jäljiltä”.
Poistopaperit kirjoitettiin rivakasti. Syy: "Henkinen yhteensopimattomuus koneellisen sodankäynnin vaatimuksiin."
Vitospöydässä tämä tapaus muistetaan edelleen sitaatilla:
> "Lervo oli ainoa mies joka sai siviilit suoraan vessasta – ja paskalla istuen."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisää mukavia juttuja tää ryhymäs;
https://ylilauta.org/satunnainen/287j84#post-279894021
Oli kyllä hyvä ku löysin tuon ryhmän!
Olipa kerran kylä, jossa asuivat Lervo ja Kassu – kaksi vanhaa ystävää, jotka tunnettiin kylän vilkkaimmista juhlista ja seikkailuista. Eräänä iltana he päättivät suunnata Seon baariin, paikkaan, jossa kossu virtasi ja tarinat kasvoivat joka kulmalla.
Matkalla baarille heidän tiensä risteytyi oppaan kanssa, jota kyläläiset kutsuivat Lärviöksi – salaperäiseksi hahmoksi, joka tunnettiin tarinoistaan ja omituisista tavoistaan. Lärviö oli juuri saapunut kylään kuorma-autollaan, lastinaan mystisiä paketteja, joita kukaan ei oikein uskaltanut kysyä.
Lervo ja Kassu hyppäsivät kuorma-auton kyytiin, ja matkan aikana Kassu kaivoi esiin ällaa puhelimen, jolla he saattoivat soittaa ystävilleen ja pitää yhteyttä kylän muihin asukkaisiin. Lerwanderi, kylän tunnettu kulkuri ja tarinankertoja, sattui olemaan samassa kyydissä ja kertoi jännittäviä tarinoita menneiltä ajoilta.
Seon baarissa tunnelma oli katossa. Vekseli, kylän pankinjohtaja, oli myös paikalla, mutta hän vaikutti hieman poissaolevalta – ehkä hänellä oli mielessään verovelkoja tai muita huolia. Kassula, kylän tunnettu ilopilleri, pyöri baarissa ja piti huolen, että kossu virtasi ja nauru raikasi.
Ilta kului nopeasti, täynnä naurua, tarinoita ja kossun tuoksua. Lervo ja Kassu tiesivät, että tällaiset hetket – ystävien kanssa, kylän sydämessä – olivat elämän suola. Ja vaikka Lärviön kuorma-auton salaisuudet jäivät arvoitukseksi, he tiesivät, että seuraava seikkailu odotti jo nurkan takana.
KA-lervo, rahtisika ja naama aina turhapurovirneellä varustettu, joka seikkaili kaupungin katuja vailla huolta ja stressiä. Ympärillä kapeloi kaveripiiri: lärviö, lörviö, kassu, ktk, sannan ajo ja kippaaminen, kaikki yhdessä muodostivat melkoisen korsetin häppeningiä.
Eräänä päivänä KA-lervo ja Jompero päättivät käydä ulosottovirastossa pitämässä messua niin perkeleesti. Väkeä oli kertynyt paljon, ja ilmassa leijui sekä perseen huuto että hulabaloo. Vekseli ja velka huutelivat riidassa, ja ulosotto ulvoi hoosiannaa: "Ulosotto huutaa hoosiannaa!" KA-lervo oli syömässä ja juomassa piikkiin Rattoraijan Grillillä, piereskeillen ja naureskellen samalla.
Sillä välin VELKA ja PERSE LAULAA KWAI JOEN SILTAA, kuten perjantai-iltoina tapoihin kuuluu, ja nassu kirveli yhteisön kiloa. Nimismies rähjää mieltä ja protestilista vetää tosi hyvin, sillä kaikki halusivat vielä lisää leikkiä ja riehua. Paskaantaminen levisi joka paikkaan: lattialle, ovelle, jopa makuuhuoneeseen. Sisu kosti ja vaati oikeutta, sokkona ja tiukasti.