LERVO ARMEIJASSA 1970

Lervon inttiura alkoi Säkylässä – eikä suinkaan kivuttomasti. Jo ensimmäisenä päivänä hän ilmestyi varusvarastolle omissa kolitsihousuissaan ja huusi:
"MINÄ OON LERVO JA AJOON TULTU – EIKS TÄÄLLÄ OLE YHTÄÄN V8:AA!?"

Sotilasmestari käännähti hitaasti ja katsoi häntä kuin likatahraa virkapuvussa.

Lervo ei ollut kiinnostunut marssista, rynnäköistä tai kivääristä – hän kysyi joka aamu, mihin aikaan “paskakuormat lähtee” ja milloin pääsee “tankkaamaan kanttiinissa”.

Yksi kuuluisimmista tapauksista oli, kun Lervo komennettiin ajamaan varuskunnan vanhalla kuorma-autolla simputusrekvisiittaa varikolle. Matkalla hän päätti “ottaa pikku tirsat” tien varressa ja heräsi vasta siihen, että koko PionP:n harjoitus oli peruuntunut, kun Lervon lava-auto oli kadonnut.

“MÄ OLIN VÄIJYSSÄ. SAATANA. SISSITYYLIÄ!” selitti Lervo, kun kapteeni tivasi missä hän oli ollut.

Lopullinen niitti tuli, kun Lervo päästi iltavahdissa itsensä helpotuksen tilaan päävartion viereen. Tapaus jäi historiaan nimellä “Varuskunnan viimeinen vessa”, sillä sen jälkeen kyseinen käymälä purettiin ja maasto suolattiin “epäinhimillisen hajuhyökkäyksen jäljiltä”.

Poistopaperit kirjoitettiin rivakasti. Syy: "Henkinen yhteensopimattomuus koneellisen sodankäynnin vaatimuksiin."

Vitospöydässä tämä tapaus muistetaan edelleen sitaatilla:

> "Lervo oli ainoa mies joka sai siviilit suoraan vessasta – ja paskalla istuen."