Tiedän arvoni ja että riitän, en siis ymmärrä miten on edes mahdollista, että tämä meni näin

Mä tiedän, että riitän, ja pitkään luulin, että mun epävakaus,hauraus ja tunteikkuus tekisi minusta vain viehättävämmän silmissäsi, koska pystyisit ymmärtämään ja samaistumaan, että haluisit varjella ja rakastaa minua, niin kuin minä sua, kun tiedät kuinka hauras olen. Luulin, että se voimakastahtoisuus ,mutta niin hauras ja tunteikas mieli, oli mitä halusitkin, että joku voisi myös ymmärtää sinua, paremmin kuin kukaan muu. Luulin, että yhdessä oltaisiin pysäyttämättömiä, mun mielenvahvuus ja itsekkyys, sun kiltteys, hyväntahtoisuus,empatia, kaksi eri muotoa samasta puusta, toinen traumatisoitunut , pelkäsi ihmisiä, loi suojia, muodosti narsistisen suojakilven. Toinen niin kiltti,hauras ja tunteikas, että ei ikinä hyväksyisi tämän maailman pahuutta, ymmärtävä, empaattinen. Mutta molempien pohjaluonne on sama, kokemukset muovasi meistä sellaisia kun olemme, tiedät sen.. ja meillä molemmilla on vahvuutemme, sä olet se puoli joka tuo mulle järjen ja herättää kun oon liian itsekäs, ja mä olen se puoli, joka näyttää milloin voi olla itsekäs, miten puolustaa itseään pahalta, ja joka varjelee sinua, koen että täydennämme toisiamme kaikkineen virheineen..