Pahinta yksinäisyydessä on kosketuksen kaipuu
Moni sinkku ja yksin elävä varmaan allekirjoittaa sen, että kaikkein kipein asia yksinolossa on kosketuksen puute. On kamalaa elää yksin, kun kukaan ei koske. Ihoa voi ihan särkeä kosketuksen kaipuusta.
Parisuhteessa eläväkin voi elää kosketusta vailla – kun ollaan jostain syystä jo niin kaukana, ettei tee mieli koskea eikä uskalla sitä pyytää. Sekin on ihan kamala tunne, kun toinen on lähellä, mutta silti niin kaukana. Yksinäisyyttä ja ihon kaipuuta on niin monenlaista.
Moni kaipaa kosketusta; suukkoa, halia ja rakastelua. Rakkauden kieliä on monenlaisia ja kosketus on yksin niistä.
Turvallinen syli on paikka, jossa vauva kasvaa itseään rakastavaksi aikuiseksi. Ja sylin puute tuntuu kipeänä asiana alusta loppuun asti. Vuokko Hovatan laulussa Kosketusta vailla vapiseva mies kertoo jotain tästä:
”Sinun ihosi on totinen peitto,
jota vasten aika hankautuu
Vie sydämeesi kivinen tie
Isiesi lailla olet, kosketusta vailla,
vapiseva mies”.
Yksi juttu kosketuksessa voi olla sisäisen lapsen hoitamisen ulottuvuus. Kaikissa meissä aikuisissa asuu se pieni tyttö tai poika, joka, erityisesti elämänkolhujen sattuessa, mielellään kiipeäisi syliin ja turvaan. Syli on kuin laastari, joka hellii, kun kovasti sattuu ja vavisuttaa.
Olemme pitkälti ajatuksia, tunteita ja kehontuntemuksia. Ajatukset ovat asioita, joiden avulla voimme matkustaa pitkien matkojen päähän itsestämme, suunnitella, pähkäillä ja pyöritellä. Tunteet ovat signaaleja sisimmästä. Tunteet yrittävät kertoa meille sitä, missä vaellamme – itselle oikeassa tai väärässä paikassa, keveissä tai raskaissa kokemuksissa, energiaa tuovien tai energiaa vievien ihmisten läheisyydessä.
Kehotuntemukset ovat aina mukana, vaikka emme niitä läheskään aina tiedostakaan. Usein vasta kehon äärelle pysähtyminen antaa tilaisuuden havainnoida kehoa ja sen hienovaraisia viestejä. Kun ollaan aistien äärellä, sisäinen puhe vaimenee ja laskeudutaan läsnäoloon.
Iho on iso elin, jonka kautta olemme jatkuvassa kosketuksessa ulkomaailmaan. Kehontuntemukset ovat suora väylä tunteisiin. Kun sattuu jotain ikävää ja tunnereaktiot ravisuttavat, on halille käyttöä. Sylissä tunnereaktio usein hiljenee, hengitys syvenee ja mieleen asettuu toisenlainen rauha, ainakin jos kyse ei ole liian isosta tunteesta eikä jollain tavalla ikävistä sylikokemuksista, niitäkin on.
Turvallinen syli on läsnäolon paikka, jossa voi levätä ja hengittää. Rakkauden tankkauspaikalta on hyvä ottaa vauhtia kaikkeen siihen, mitä elämä vaatii.
Moni sinkku ja yksin elävä varmaan allekirjoittaa sen, että kaikkein kipein asia yksinolossa on kosketuksen puute. On kamalaa elää yksin, kun kukaan ei koske. Ihoa voi ihan särkeä kosketuksen kaipuusta.
Parisuhteessa eläväkin voi elää kosketusta vailla – kun ollaan jostain syystä jo niin kaukana, ettei tee mieli koskea eikä uskalla sitä pyytää. Sekin on ihan kamala tunne, kun toinen on lähellä, mutta silti niin kaukana. Yksinäisyyttä ja ihon kaipuuta on niin monenlaista.
Moni kaipaa kosketusta; suukkoa, halia ja rakastelua. Rakkauden kieliä on monenlaisia ja kosketus on yksin niistä.
Turvallinen syli on paikka, jossa vauva kasvaa itseään rakastavaksi aikuiseksi. Ja sylin puute tuntuu kipeänä asiana alusta loppuun asti. Vuokko Hovatan laulussa Kosketusta vailla vapiseva mies kertoo jotain tästä:
”Sinun ihosi on totinen peitto,
jota vasten aika hankautuu
Vie sydämeesi kivinen tie
Isiesi lailla olet, kosketusta vailla,
vapiseva mies”.
Yksi juttu kosketuksessa voi olla sisäisen lapsen hoitamisen ulottuvuus. Kaikissa meissä aikuisissa asuu se pieni tyttö tai poika, joka, erityisesti elämänkolhujen sattuessa, mielellään kiipeäisi syliin ja turvaan. Syli on kuin laastari, joka hellii, kun kovasti sattuu ja vavisuttaa.
Olemme pitkälti ajatuksia, tunteita ja kehontuntemuksia. Ajatukset ovat asioita, joiden avulla voimme matkustaa pitkien matkojen päähän itsestämme, suunnitella, pähkäillä ja pyöritellä. Tunteet ovat signaaleja sisimmästä. Tunteet yrittävät kertoa meille sitä, missä vaellamme – itselle oikeassa tai väärässä paikassa, keveissä tai raskaissa kokemuksissa, energiaa tuovien tai energiaa vievien ihmisten läheisyydessä.
Kehotuntemukset ovat aina mukana, vaikka emme niitä läheskään aina tiedostakaan. Usein vasta kehon äärelle pysähtyminen antaa tilaisuuden havainnoida kehoa ja sen hienovaraisia viestejä. Kun ollaan aistien äärellä, sisäinen puhe vaimenee ja laskeudutaan läsnäoloon.
Iho on iso elin, jonka kautta olemme jatkuvassa kosketuksessa ulkomaailmaan. Kehontuntemukset ovat suora väylä tunteisiin. Kun sattuu jotain ikävää ja tunnereaktiot ravisuttavat, on halille käyttöä. Sylissä tunnereaktio usein hiljenee, hengitys syvenee ja mieleen asettuu toisenlainen rauha, ainakin jos kyse ei ole liian isosta tunteesta eikä jollain tavalla ikävistä sylikokemuksista, niitäkin on.
Turvallinen syli on läsnäolon paikka, jossa voi levätä ja hengittää. Rakkauden tankkauspaikalta on hyvä ottaa vauhtia kaikkeen siihen, mitä elämä vaatii.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pahinta yksinolossa jaa kaipa siinä on pahinta se että moni kokee että yksinolevaa pitäs jotenkin sääliä mä olen yksin omasta vallinnastani moni mies taas on yksin siksi millaisia ovat ainakin näi neljänkympin paremmalla puolella olevat niitä ykskään nainen jaksa muutamaa päivää kauempaa ja ne ei itse jaksa niitä nalkuttavia akkoja toki en mäkään niitä jaksa