Lervo, automiesten messias

Hyvää juhannusta ajuchatin porukalle, kaskua ei oo tällä kertaa, mutta yksi tosi tapaus.

Päntälän Seonmäellä oli taas se aika vuodesta, kun Lervo viritti makkarapannunsa kuumaksi ja Kärri-Tero hinasi perävaununsa rantaan “tuomaan tunnelmaa”. Kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä tunnelmaa Tero toi, mutta kerran vuodessa se kärry piti vetää rannan paskakentälle ja siihen se jäi.

Ilta alkoi rauhallisesti: Lervo oli saanut taskumatin puolilleen Jaloviinaa ja piti järkipuheita grillimakkaralle, joka ei kuulemma kypsy “ennen kuin kuu vinkkaa”. Tero sen sijaan oli jo toista tuntia yrittänyt saada vaimennettua rantasaunan kiukaassa olevaa outoa kolinaa, joka myöhemmin osoittautui sepelkyyhkyn raadoksi.

“Lervo! Tää kiuas kuumenee ku mun verisuonet kun nään Irjan kossupaidassa!” huusi Tero.

“Älä valita, Tero. Sä vedit viime vuonna laiturin alta ponttoonit pois ja väitit, että ‘kalat tarvii lisätilaa’,” Lervo tokaisi ja sytytti kolmansiin kengänpohjiin käärityn sätkän.

Koko illan kohokohta tuli, kun Tero päätti järjestää “raskaan kaluston alastonsprintin” Seonmäeltä venevajalle. Vain kypärä päässä ja Jaffa-pullo kourassa hän lähti juoksemaan, mutta kompuroi heti alkuun puujakkaraan ja lensi vesitynnyriin. Seuraavana aamuna hänen vasemmassa saappaassaan oli litranen muovikossu, jota kukaan ei tunnustanut omakseen.

“Jos toi ei oo juhannuksen henki, niin mä oon Päntälän ruiskumestari,” Lervo julisti ja sammui aurinkotuoliin suoraan katkarapusalaatin päälle.