oletta hoitaneet osastolla?? mitä läääkkeitä?? mulla ei tunnu mikään auttavan /passaavan. tämä elämä on helvettiä!!!!!!!!! en jaksa ahdistusta paniikkia. käyn terapiassa yms mut ei silti kohtaukset lähde pois. :(
AHDITUSTA
miten??
141662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
iloa, rakkautta, naurua, huumoria, ota elämänevääksi oikea elämänasenne ...
kyllä mulla on rakkautta, iloa, iloa, naurua ystäviä ja kaikki nykyisessä elämässä muuten hyvin mutta ahdistaa ja tulee paniikki kohtauksia. että selitä vähän tarkemmin. jos olet mua viisaampi.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta itselläni oli lieviä (onneksi) paniikkihäiriökohtauksia ekan lapsen syntymän jälkeen! Liekö yleinen heikkous, uusi elämän tilanne ja hormoonien heilahtelut vaikuttaneet sitten. Niitä kohtauksia kesti n. 1-2 vuotta ja olivat tosi epämiellyttäviä! Päätin kuitenkin, että sinnittelen ilman lääkkeitä. Ja tiedostin myös sen, että paniikkihäiriöön ei kukaan ole tiettävästi kuollut! Ne menivät omia aikojaan ohi enkä ole niistä sen koommin kärsinyt. Olin tuolloin vähän päälle 2-kymppinen.
Uskon, että sinullakin iän myötä saattaa helpottaa.
iloa, rakkautta, naurua, huumoria, ota elämänevääksi oikea elämänasenne ...
En ehkä ole kokenut kaikkea samaa kuin sinä, mutta asiani ovat niin, että mullakin pitäis olla kaikki hyvin. On koti, on lämpöä ja rakkautta ja rahaa välttämättömään, mutta jossain mättää.Kun se kohtaus tulee niin minua ei pidättele mikään. Olen kuin itse piru olisi saanut minusta yliotteen. Ahdistaa, en saa happea, teen älyttömyyksiä, joita kadun myöhemmin. Itken terkkarin päivystyksessä etten jaksa ja niin edelleen. Välillä olen valmis lopettamaan kaiken. Kun se iskee päälle teen sellaisia asioita jotka ovat todellisen mieleni vastaisia. Apua!!! Sinä et ole ainoa. Meitä on muitakin. Kohdallani kerta kerralla pääsen vähemmäällä. Toivottavasti tämä jonain päivänä loppuu (siis ennen kuolemaa). Ihmisen mieli on ihmeellinen! Sitä ei voi kukaan täysin ymmärtää. Ehkä sinä niin kuin minäkin ollaan menossa kohti jotain parempaa. Uskotaan näin. Kun me olemme kokeneet kaiken itse, voimme puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olemme vahvoja ja ehkä voimme auttaa toista tai ainakin istuttaa toiseen se siemen joka vie häntä eteenpäin tai sitten ei. Olen selvinnyt monesta ja kun on vaikeeta yritän taas kerran ottaa kokemuksen siivet olleni ja ajatella , että kun selvisin siitä selviän myös tästä. Joskus kohdalleni sattuu ihminen,joka on kokenut samaa ja niin me toinen toiseemme tukien pääsemme yhden päivän eteenpäin. Minä en voi sinua ehkä varsinaisesti auttaa, mutta voin lähettää sinulle paljon, todella paljon sellaista positiivista energiaa, joka veisi sinua eteenpäin ja vahvistaisi mieltäsi, että pääsisit ainakin yhden päivän eteenpäin, jos vain itse tahdot.
Kaikkea hyvää! T:Suzi
mitään hoito suhdetta? lääkkeitä? miten saat hallittua ahdistuksen?? miten voit toimia normaali arjessa minä en. vittu tätä helvettiä.
Mee ihmeessä eka vaikka terveyskeskuslääkärille ja kysele sieltä miten pääset eteenpäin esim terveyskeskuspsykologin juttusille, tai jollekkin vastaavalle. Sit saat lääkkeitä jos haluut ja kohtaukset alkaa lähtee pois ja keskusteluavulla on kans suuri merkitys. Mut hae apua, sitä varten lääkärit on olemassa et ne auttaa.
Tällä hetkellä olen omillani.Toivon ,että jonain päivänä pääsen tasapainoon. Kun hajosin elämän edesottamuksien edessä oli tunteeni varmaan samallainen kuin sinulla nyt. En tiedä kuinka pitkään pahaa oloasi on jatkunut, mutta sille täytyy tehdä jotain ja pian. Minä sain silloin joskus ohjeeksi ottaa yhteyttä terveyskeskukseen sillä sieltä löytyisi apua. Oli todella vaikeaa hakea ulkopuolista apua, kun on aina yrittänyt pärjätä omin avuin.Pelkäsin, että saan hullun leiman otsaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sain jostain voimia soittaa terveyskeskukseen ja sieltä tosiaankin sain apua. Sain keskustella synnyistä syvistä ja mielialaa rauhoittaavaa lääkettä. Lääkkeen käytön lopetin aikoja sitten, kun olo alkoi parantua ja pahin oli ohi. Ensimmäisen pillerin otettuani päätin, että näitä käytetään vain sen aikaa kun on välttämätön tarvis. Keskusteluissa en ole enään käynyt. Mutta on hyvä tietää mistä löytyy kuuntelija, jos sitä tarvitsen. Yritän tulla nyt toimeen omillani. Oloni on parempi,kuin silloin kun kaikki alkoi, vaikka välillä repeenkin ja olen ihan maassa. Jos minusta jonain päivä tuntuu, että nyt en tästä suosta pääse omin avuin, niin silloin haen apua terveyskeskuksesta.
Nimimerkit "saman kokenut" ja "satu28" kirjoittavat asiaa. Ota heidän vinkistä vaari. Yksin et todellakaan pääse eteenpäin. Tee tästä päivästä loppuelämäsi ensimmäinen päivä ja tartu puhelimeen. Olemme tukenasi.
Aurinkoisin terveisin: Suzi
olen ottanut ja käynyt elämäni juttelemassa ja rauhoittavia syönyt ja mas lääkkeitä syönyt mikään ei ole auttanut. tänään kävin osastolla ja alan siellä kulkeen päivä käynneillä. mitä lääkettä söit?? mulle ei mikään tunnu auttavan.
lääkettä ei auta tai rauhoiittavat auttaa mutta niihin jää koukkuun/riippuvaiseksi! mas lääkkeet tuo pahoinvointia niin että joudun sitten tiputukseen. että ei oikein tunnu lääkärit löytävän mulle apua kuin puhuminen. ja rauhoittavat. olen tätä kärsinyt ja terapiaa käynyt noin 18vuotta. omat neuvot on jo hukassa.
mulla alku vuosi oli yhtä helvettiä..olo oli levoton,hermostunut ja kuoleman pelko oli suunnaton...lopulta tilanne meni siihen että en uskaltanu ulos mennä ja maksin vaan sohvalla ja itkin vapisten,rintaa puristi,sydän takoi ja kädet tärisi.
onnekis avomieheni huomasi että nyt on tilanne mennyt liian pitkälle ja niin hänen avullaan ja tulellaan sain aikaseksi soittaa omalle lääkärille ja sain sieltä lähetteen psygologiselle polille.ajan sain sinne muutamassa viikossa ja ennen sitä oma lääkäri määräsi mietoja rauhottavia joiden kanssa pärjäsin hyvin.pysk.polilla sain cipralex lääkettä ja sen alotettuani aloin jättämään rauhottavia pois asteittain ja nyt kolme kuukautta ollu ilman rauhottavia kokonaan.cipralexia syön edelleen ja käyn terapiassa viikottain.
en valitteavasti osaa sanoa mikä sun tilanteeseen auttaisi mutta mulle on annettu neuvo joka toimii MUN kohdalla ja en todellakaan tarkoita että toimis kaikkien kohdalla..kun huono olo tulee ja alkaa ahdistamaan niin teen jotain mieleistä ja mulle se on luonnossa liikkuminen =)
terapia on tärkee osa toipumisessa mutta oon sitä mieltä että lääkkeet "näyttelee"tärkeintä osaa omassa toipumisessani.olen kiitollinen että mulla cipralex auttaa ja tällä hetkellä oon onnellinen ja elämänilonen ilman ahdistus/paniikki kohtauksia.
sanoit että sulla lääkkeet ei auta.mun mielestä sun kannattaa puhua terapeutillesi siitä ja hänen kauttaan saada aika lääkärille joka voi muuttaa lääkitystäsi semmoseen josta on apua.
toivon todella sulle aurinkoista kesän jatkoa ja ennen kaikkea voimia jaksaa.
Luin äsken viestisi ja rukoilin heti puolestasi.Tiedän itsekin, mitä on hirveä tuska ja ahdistus:Olin noin 20-vuotias,kun ensimmäisen kerran sairastuin.Kärsin tuolloin unettomuudesta ja ahdistus-ja tuskatiloista.Olin sairaalahoidossa kaksi kuukautta ennenkuin oireet vähitellen alkoivat helpottaa.--Sopivan lääkityksen löytäminen on tärkeää,monien kohdalla menee kauan ennenkuin sopiva lääke löytyy.--Kannattaa olla sitkeä,kärsivällinen,mennä vain päivä kerrallaan, usein vain hetki kerrallaan. Tiedän kuinka vaikeaa on kestää kovaa tuskaa ja ahdistusta, mutta SE MENEE OHI,kun vain jaksaa sinnitellä.On tärkeää, että voi puhua jollekin ymmärtävälle ihmiselle. Itseäni on eniten auttanut se, että kun on ollut kaikkein vaikeinta, olen huokaillut Jumalan puoleen ja SAANUT AVUN.--Minun kohdallani ahdistuksen perustekijä on ollut masennus, joka taas on johtunut monista tekijöistä: Vaikeat lapsuuden- ja nuoruudenkokemukset(elin perheväkivallan keskellä vuosikausia) ja muutkin tekijät,joihin osaan olen voinut itse vaikuttaa, osaan taas en ole voinut vaikuttaa. Monien tekijöiden summa siis.---Tärkeää on myös ymmärtää itseään, olla itselle armollinen, rakastaa(myös) itseään,"hoivata" (myös) itseään.--On olemassa myös hyvää kirjallisuutta (sitten, kun jaksaa lukea) jonka avulla voi oppia ymmärtämään paremmin ihmisen psyykkisiä lainalaisuuksia.---VOIMIA SINULLE JOKAISEEN HETKEEN,KYLLÄ SE OLO ALKAA HELPOTTAA KUITENKIN JOSSAIN VAIHEESSA !
JOS HALUAT OIS KIVA MAILATA? [email protected]
Jätä kofeiinin nauttiminen vallan pois, ym. keskushermostoa kiihoittavat aineet. Sillä ne pahentavat tilannetta, juo ennemmin teetä.
Hyvän lääkityksen ohella ohella voit kokeilla
100 mg asp. pilleriä entero vatsaystävällinen auttaa psykosomaattisiin oireisiin, sosiaalisissa tilanteissa.
Kokeile, mutta ennen kaikkea pitää olla oikea lääkitys, mikä helpottaa elämää.